Vai liekö kaiken koiratouhun kattavaa.. Lisan kanssa ollaan käyty treeneissä kerta viikkoon, kuten näette, ei innostus riitä sen enempään, kuten treenianalysointiin tai omiin treeneihin. Treenit on kuitenkin menneet hyvin, ei ole tullut epätoivon hetkiä. Mietinkin eilen sängyssä valvoessani, että tämä saattaisi olla ihan mielenkiintoinen mielentila käydä kisaamassa, kun ei ole paloa eikä hinkua mihinkään suuntaan, sellainen paineeton tila. Kaikki on ollut jotenkin semmoista tasapaksua tekemistä, ei me täydellisesti osata ts. tehdä nollaratoja ekalla jos kolmannellakaan yrittämällä (Carinalla on aivan huippuja haastavia treenejä!), mutta olen tosi tyytyväinen jo meidän yhteiseen tekemiseen. Se mikä tosin epätoivostuttaa, on Lisan käytös - hyppiminen, mahdolliset näykkimiset ja metelöinti, jos se näkee kun joku toinen on radalla.
Hyppimiseen varsinkin haluaisin puuttua, jaa no kyllä siihen räkytykseenkin. En vain oikein tiedä miten lähteä opettelemaan siitä pois. Voisin kyllä lainata uudestaan Tommyn kirjan ja lähteä pohtimaan asiaa siltä kantilta. Mutta nyt ei ehdi. Joulu on tulossa ja kaikkea muutakin olen keksinyt tähän sivulle, en tosin edes mitään koiramaista, kauhistus!
Igsy voi niin kuin aiemmin, pitäisi taas konsultoida lääkäriä, miten asian kanssa tulisi jatkossa edetä, joten ei oikeastaan raportoitavaa siltä saralta.
Ihan hyvää tekisi koiramainen tauko, jo tässä on tullut syksy revittyä itseä suuntaan jos toiseenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti