Torstain treenit pidettiin tiistaina. Lisa kulki lujaa ja innokkaasti, tosin myös omaa vuoroaan odotellessa oli kohtuu innokas (lue: haukkui koko ajan) - tätä se tauko teettää!! :)
Nyt kameran akku latautumaan ja huomenna koittaa kisat!!! Jee!! :) Rovaniemellä Ounashallilla, tuomarina Rauno Virta.
Teemaksi kisoihin voisin ottaa: TARKASTI, hyvällä fiiliksellä! Me ei tarvita vielä sitä voittonollaa ja huomisissa kisoissa on kovasti hyviä ja nopeita menijöitä, joten en lähde tavoittelemaan nopeinta suoritusta, vaan varminta ja vastaavasti sujuvinta itselle. Joskus tosin käy niin, että omaa tekemistä ja osaamista ajatellen nopein onkin paras vaihtoehto eikä se varmimmalta tuntuva.
--
Kotona laumassa olo on edelleen tukalaa. Tytöt ei mene yksiin ja poikiakaan ei olla nyt uudestaan totutettu sen jälkeen kun kaikki koirat ovat taas muuttaneet takaisin kotiin. Tänään jo alkoi niin rassaamaan tilanne, että teki mieli vaan pistää kaikki koirat yksiin ja antaa niiden ymmärtää, ettei tässä ala kukaan muu pelleilemään kuin minä. Noh joo. Ei se ihan niin toimi.
Katsotaan josko tässä joku ilta Esan kanssa (kaveriturva pitää olla) koetettaisiin vaikka ensin nuo tytöt sovittaa. Positiivisella ehdollistamisella ajattelin kokeilla (niin, että jos vaikka naksuttelis!?), kun Lisa selkeästi osoittaa epävarmuuttaan sallittua tekemistä kohtaan, siis se ei tiedä mitä sen pitäisi nyt tehdä, jos Igsy on läsnä.
Mutta nämä ongelmathan tässä on taas saaneet aikaiseksi sen, ettei kirjoittelukaan maistu.
*MUOKS* Tälle illalle on jo aloiteltu naksuttelemaan. :) Ei se nyt ainakaan pahaa tee, Lisa saa namia, kun se ottaa kontaktia Igsyyn, ensin häkin läpi. Oli se sitten hyvässä tai pahassa mielessä aloitettu kontaktin otto, niin ainakin se muuttuu positiiviseksi, kun se saakin siitä herkun.
Reaktiot olikin kummallisia. Ensin Lisa odotti naksuttelusta namia, vähän tärisi jännityksissään (ja ruoka on sille aina tärinän paikka) mutta hoksasi nopeasti, että namin saa Igsyyn (tai sinne päin jonnekin) katsomalla. Ehkä siinä vaiheessa, kun se hoksasi, että namin saa Igsysta ja toisin sanottuna Igsy muuttui positiiviseksi asiaksi, tai mistä syystä lie, se meni aivan lyttyyn - hiiviskeli hetken siinä minun toisella puolella ja tuli kyyristelemään siihen aivan häkin viereen, eikä katsellut oikein minnekään päin, kuikuili vaan kummallisesti maan rajassa. Pian se otti kuitenkin taas katsetta Igsyyn päin ja siitä lähtien palkatessani se normalisoitui ja tärinä ja kyyristely katosi.
Esan sain myös avuksi niin, että molemmat tytöt olivat hihnassa, Lisa minulla ja olivat jo aivan löysässä hihnassakin, vieri vieressä ja Lisa sai namin jos haisteli tai katseli Igsyyn päin (tai sinne päin yleensäkin). Tilanne ei ollut erityisen lavastetun oloinen edes tai jäykkä muuten: Esa makasi sohvalla lapset päällä televisiota katsoen :) Hyvin meni, ei yhtään sellaista hetkeä, että olisi tarvinnut miettiä onko tytöillä jokin muu mielessä kuin makkarat. Sen jälkeen tovi vielä hihnassa melko lähekkäin ilman palkkaushommia, Lisa nuuskaisi kerran Igsya aivan läheltä, kuin tarkistaakseen, jäikö tälle vielä nameja, ei epäröiden, ei uhkaillen tai muutakaan, vaan ihan tavallisesti :) Jee, ehkä se tästä.
Reaktiot olikin kummallisia. Ensin Lisa odotti naksuttelusta namia, vähän tärisi jännityksissään (ja ruoka on sille aina tärinän paikka) mutta hoksasi nopeasti, että namin saa Igsyyn (tai sinne päin jonnekin) katsomalla. Ehkä siinä vaiheessa, kun se hoksasi, että namin saa Igsysta ja toisin sanottuna Igsy muuttui positiiviseksi asiaksi, tai mistä syystä lie, se meni aivan lyttyyn - hiiviskeli hetken siinä minun toisella puolella ja tuli kyyristelemään siihen aivan häkin viereen, eikä katsellut oikein minnekään päin, kuikuili vaan kummallisesti maan rajassa. Pian se otti kuitenkin taas katsetta Igsyyn päin ja siitä lähtien palkatessani se normalisoitui ja tärinä ja kyyristely katosi.
Esan sain myös avuksi niin, että molemmat tytöt olivat hihnassa, Lisa minulla ja olivat jo aivan löysässä hihnassakin, vieri vieressä ja Lisa sai namin jos haisteli tai katseli Igsyyn päin (tai sinne päin yleensäkin). Tilanne ei ollut erityisen lavastetun oloinen edes tai jäykkä muuten: Esa makasi sohvalla lapset päällä televisiota katsoen :) Hyvin meni, ei yhtään sellaista hetkeä, että olisi tarvinnut miettiä onko tytöillä jokin muu mielessä kuin makkarat. Sen jälkeen tovi vielä hihnassa melko lähekkäin ilman palkkaushommia, Lisa nuuskaisi kerran Igsya aivan läheltä, kuin tarkistaakseen, jäikö tälle vielä nameja, ei epäröiden, ei uhkaillen tai muutakaan, vaan ihan tavallisesti :) Jee, ehkä se tästä.
--
Meiltä on myös ensimmäistä kertaa koskaan lasten- ja koirienhoitoapu kokonaan poissa, myös koko tulevan kesän !! Joten olen koettanut miettiä kuinka tästä selvitään. Ehkä vaan ollaan sitten kotona - onneksi on sentään agikenttä vieressä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti