Sain eilen suostuteltua Esan - tai no, ehkä se on aika helppo yllytettävä kun on joku motorinen haaste tarjolla - lähtemään illasta vielä Temmilahden rannalle uimaan. Esahan ei ui, mutta lapset olivat odottaneet uintia jo puolitoista tuntia uikkarit päällä, kun pääsin kisoista kotiin. Toiveena myös oli, ettei rannalla olisi muita olijoita, joten otettaisiin koiriakin mukaan, päätettiin ottaa Igsy ja Manu.
Temmilahden rannassa on yksi pieni haaste. Sinne johtaa pitkä, erittäin hiekkainen ja erittäin kuoppainen ja pehmeä tie. Takavetoinen auto on siis aika huono veto ja takavetoinen pakettiauto on vielä aika huonompi. Joten sillä lähdettiin. Hohhoo. Esa pahaenteisesti varasi jonkin vempeleen mukaan, jolla voi hinata autoa käsivoimin kiinnittämällä sen puuhun (Kyllä, 8 vuotta tässä liitossa, enkä edelleenkään tiedä sen nimeä, se saattaisi olla vaikka käsivinssi? Kun vähän googletin).
Ja kyllähän sillä pääsi, meidän vitipossulla! Aika pitkälle. Ilse juuri kyseli tarkemmin mihin auto voi jäädä kiinni - se oli matkan polttava puheenaihe - ja tuumasin sille, että "sellaiseen runsashiekkaiseen, urautuneeseen kohtaan; kuten vaikka tähän". Ja siihen se juurikin jäi.
Koska lapsilla oli mielessään vain uinti, oli minun lähdettävä lasten ja koirien kanssa kohti rantaa toivoen, ettei siellä olisi muita ja Esa jäi pohdiskelemaan auton kanssa. Koirilla oli hauskaa. Lapset olivat myös innoissaan. Rannalla oli muita.
Mentiin siis biitsin toiseen päähän ja syöksyttiin heti veteen. Tai lapset ja koirat syöksyi, minä yritin toppuutella. Manu alkoi heti haukkomaan aaltoja (jep, suolaista vettä vielä kaiken lisäksi) ja näin mahdollisen vaaran sen haukkoessa aaltoja yhtä syvemmällä ja lopulta ajautuen ties minne, joten parin vapaanaolo yrityskerran jälkeen otin sen kiinni. Tietenkään meillä ei ollut hihnaa. Igsy oli ehtinyt morjestamaan muita rannalla seisoskelijoita. Lapset kiljuivat aivan innoissaan, koska aallot olivat niin isoja.
Päätin lähteä hakemaan Esaa, kun tunsin kontrollini tilanteessa hiipuvan aikalailla olemattomaksi, innosta kiemurteleva Manu käsissäni, Igsy ties missä ja lapset "hukkuilemassa" isoissa aalloissa. Jotenkin siitä päästiin lähtemäänkin, vaikken ymmärräkään miten - kaipa lapsetkin halusivat että saadaan isikin mukaan, koska erityistä luopumisen tuskaa rannalta lähtemisessä ei ollut havaittavissa. Innoissaan lapset juoksentelivat puolisen kilometriä takaisin autolle, jossa Esa ei ollut edistynyt auton kanssa ollenkaan.
Saatiin vinssattua autoa ehkä viisi senttiä taaksepäin, kaivamalla hiekkaa ja katkomalla keppejä. Lopulta uhrattiin auton lattiamatot renkaiden alle ja päästettiin vinssattu auto löysäämään niiden päälle ja sitten -minun muskelieni avulla - kaasuteltiinkin vito lopulta siitä eteen "kuivalle maalle". Wohooo!!! Olipas se mainio tunne. Meni siinä ehkä kolme varttia. Lapset jaksoivat vielä aika hyvin, kun tiedossa oli kuitenkin, että uimaankin vielä päästään.
Ja arvatakaas, se hikinen, musta ja hiekkainen Esa oli ensimmäisenä uimassa ;) Esa ei siis todellakaan ui. Yleensä. Manullekin löytyi jokin hihna, jonka avulla uiminen oli vähän kontrolloidumpaa.
Harmi ettei kamera mahtunut mukaan, se ranta on tosi kaunis ja aalloilla oli ihanaa. Lapset olivat kyllä lopuksi tosi väsähtäneitä ja kotona oltiinkin vasta puoli yhdeltätoista vaikka lasten olisi pitänyt olla nukkumassa jo kaksi tuntia sitten.
Kotona huomattiin myös, että Igsy oli kipeän oloinen. Aloin miettimään, josko muut rantailijat olivat jättäneet jälkeensä ruoan jämiä :( koska Igsy ei paljon meidän kanssamme uinut, vaan vietti aikaa rantoja nuohoten. Pahempi vaihtoehto on se, että se meni kipeäksi armottomasta villeilystä, jota se rannalla harrasti. Annoin sille kotona kipulääkkeen ja kipuruokaa. Nyt se vaikuttaa taas itseltään, vaikka Manun kanssa äsken leikkiessään uikahteli kyllä herkästi. Kipuruoalla siis jatketaan myös tänään.
Ehkäpä ihana Temmilahti pitää kokea vielä kerran tänän kesänä, jollain toisella autolla ja parin flexin (ja varmuuden vuoksi myös sen käsivinssin) kera varustettuna :)
Tässä kuva lahdelta viime vuodelta, kun aallot ja lapset olivat pienemmät ja mukana eri koirat.
Temmilahti 2013 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti