Tullaan jostain... kuvien kera!

Näin pitkää taukoa tai harvaa postausväliä ei ole montaa kertaa nähty tässä blogissa, jos oikeasti koskaan. Tässä voisin verrata nyt itseäni kipeän koiran tulkitsemiseen, eli jotain on selvästi vialla! Suurin syy blogiväsymykseen on varmasti väsymys oman lauman vuoksi, se ei vaan toimi :(

Saattaisi niistä vielä kaveritkin tulla. Melkein.

En nyt kuitenkaan jaksaa vatvoa laumasuhteita, pyörittelen niitä mielessäni kaiket päivät muutenkin. Tarkoitus oli tulla kirjoittamaan kuulumisia, mutta ihmetyttäähän se vähän itseäkin, kun en olekaan päivittänyt blogia ollenkaan ja siihen on aina jokin syy, jos minä en halua kirjoittaa!

Olimme lasten ja Igsyn kera lomailemassa Sotkamossa Tornion kisojen jälkeen (kisoista saldona meille 10 ja hyl, ekalla radalla 5 + 5 puomilta ja aalta, joten kontaktivirheitä kerrakseen), lomailtiin liki kaksi viikkoa. Meillä oli ihanaa. Säät lämpenivät juuri tuolloin ja uimme paljon, soimme paljon jäätelöä, käytiin lenkillä ja vierailtiin isomummulla, veneiltiin, ongittiin ja mökkeiltiin jossain välissä. Lapsilla oli ihanaa ja Igsykin tuntui nauttivan silmäteränä olosta - se on uskomattoman ihana pikkukoira, ja kipuilutkin tuntuvat olevan menneitä murheita, vaikka varuillaan saa silti olla koko ajan.

Igsy jo pian 13kk!

Mökkeilemässä

--

Muiden koirien jälkeen en ole mejäilyjen jälkeen tehnyt mitään. Ne ovat saaneet lomailla täällä kotona Esan kanssa myös. Lisa tosin on ehkä vähän stressannut, sillä se on karkaillut pihasta, ja jopa pomminvarmaksi luullusta aitauksesta! Luulen sen koettaneen etsiä minua, raukka :( koska minun tultuani kotiin, jos se vain tietää missä olen, ei se ole kertaakaan koettanut karata.

Jore on tosiaan muuttunut vain hullummaksi ja me kokeilemme sille nyt kipulääkekuuria lääkärin konsultaatiosta ja katsotaan nyt, vaikuttaako se mihinkään vai onko ongelmat päässä tai laumassa ja olosuhteissa. Sen elämään on siis tullut Manu, lauman erottamiset, sekä minun ja mahdollisesti myös Esan stressaaminen siitä. Herkkänä poikana se hyvinkin reagoi noihin, mutta voihan se olla kipeäkin. Ainakin lenkkeilyyn liittyvä kiihkoilu ja näykkiminen voisi viitata kipukäytökseen. Kertoilen täällä myöhemmin miltä vaikuttaa.

--

Manu kävi eilen kasvattiäidillään Katjalla tuumattavana :) Tuumattavana oli siis lähinnä turkin kunto, ilmoittaako vaiko eikö ilmoittaa - näyttelyihin siis syksyllä. Tähtäimessä olisi mahdollisesti Limingan ryhmis, se vain menee tietenkin päälletysten pm-kisojen kanssa, joten pohdin vielä miten se järjestyisi.

Eilen Kemin satamassa

--

Ja Lisa, se ihana pieni Lisa... Ne kontaktit, ne juoksettuvat kontakit. Ollaan siis koetettu saada niihin vauhtia, mikä nyt selkeästi kostautuu sillä, että kisoissa vauhtia on aivan liikaa. Lisalla on todella pitkä laukka-askel, eikä se nyt auta yhtään sen etenemishimoja kontakteilla. Voi huokauksien huokaus. Jos minua mikään ikinä on agilityssä onnistunut masentamaan, niin ne on kontaktiongelmat. Aalle olen itseasiassa alkanut ounailla juoksukontaktia, mutta en tällä tavalla, vaan ihan treenaamalla.

Mutta puomiahan meidän ei auta kuin toistaa, toistaa ja toistaa. Aloitamme huomenna. Aamulla. Aikaisin. Ennen kuin on k u u m a. Joten nukkumaan. Muuten en todellakaan jaksa nousta niin aikaisin. Nytkin siellä on 19 astetta.