Manun kanssa treenailtiin tässä pari päivää sitten. Tottis ahdistaa minua. Sitä kun on harrastanut agilitya jo niin kauan olevinaan ja tietää mitä kaikkea virheellistä sitä tuli aikoinaan oma ensimmäiselleen opetettua kun ei paremmastakaan tiennyt, niin ei tohtisi tehdä samanlaisia virheitä nyt sitten tämänkin lajin suhteen. Toki netti on nyt aivan erilailla pullollaan jos kaiken maailman ohjetta ja apua, mutta kuinka poimia sieltä ne oikeat avut?
No, tällä hetkellä Manun ja minun tottis on enempi sellaista yhdessä puuhastelua. Taidan ottaa sen naksuttelun ja aivopähkinän kannalta muutenkin ja koskaa seuruu ei minusta oikein onnistu kuten sen tahtoisin onnistuvan, jätetään se nyt treenaamatta ja keskityn enempi temputteluihin jotka liittyvät seuraamiseen. Esim. namikäden siedätys, koska Manu on todella riippuvainen siitä missä kädessä minulla on hihna / nami, se heti olettaa että jos hihna on namikädessä, ei palkkaa ole tulossa, tai jos namikäsi on tyhjänä sivulla tms. Josta Manun päätelmä tuntuu heti olevan, ettei tarvitse seurata ja sama on sitten voimakkaasti liityksissä myös kaikkeen muuhun hihnakäytökseen.
Naksuttelu itsessään riittää kuitenkin vahvistamaan yhteistyötä, Manu on ahne ja ruoka toimii sille palkkana hyvin. Se kävi myös ilmi jatkossa (videolla) ottamassani aksassa, jossa käytin ainoastaan ruokapalkkaa, kädestä. Kädestä palkkaamisessakin on toki oma juttunsa, ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun käytin Manulla ruokapalkkaa kädestä. Se kuumuu vetolelusta paljon, pallo on ehkä kätevin palkka sille.
En ole tosiaan ottanut hyppyjä kevään jälkeen ja silloinkin vain ne muutamat kerrat. Manu tulee monesti lujaa ja keskittymättä ja siten roiskii rimoja hyvin herkästi. Nyt panostinkin rauhalliseen ohjaamiseen, vaikka siltikin sain usein myös kuumuvan koiran päälleni, riippumatta siitä, että tiedossa olikin vain palkka eikä epäselvää ohjaamista, josta moni koira "rankaisee ohjaajaa" paukuttamalla päälle, louskuttamalla tai näykkimällä, tätä Manulla on siis myös, ehkä se ei aivan tunnista milloin olen palkkaamassa ja milloin taas jatkamassa. Palkkasin muutaman kerran myös maahan, jotta pysty asento ei houkutaisi Manua hyppimään päälle. Tein lopulta videolla paljon sitä, että palkkasin sen ohjauskuvion jälkeen vasta sivulle tulosta, jolloin vauhti päättyy selkään, sen osaamaan liikkeeseen. Muutoin se tulee hypyiltä lujaa ja "vaatii" palkan itselleen.
Mutta tosihan se on, että jos Manulla jatkossakin on agilityssa kierrokset noin korkealla, että näykkii, törmäilee päälle ja louskuttaa, niin jäävät agilitytreenit auttamatta vähemmälle, ainakin siiheksi asti että keksimme tavan tehdä sitä keskittyneesti. Vauhtia en halua ottaa pois yhtään milliä. Nyt kuitenkin minusta näkyy jo valoa tunnelin päässä ja videollakin on useita keskittyneitä pätkiä, jolloin rimat siis pysyvät lujassakin vauhdissa ja murinakin vähäistä.
Itsekin teen tietenkin myös ohjauksessa ja ajattelussa virheitä edelleen, mietittävää riittää ja oikean, meille sopivan tavan ja tyylin löytyminen voi viedä aikaa. Kauhulla kuitenkin voin kuvitella millainen järkyttävä sekasotku meistä Manun kanssa tulisi, jos takana ei olisi yhtäkään agilitykoiraa koulutettuna...!! Siis kuvitella Foxyn tilalle Manu, Foxykin reppana kun oli opettu jos ja vaikka miten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti