Olisi ehkä pitänyt ottaa kuva minun entisistä vaaleansinisistä farkuista jotka kokivat muta- ja hiekkakylvyn tänä aamuna Manua uittaessa. Tuumasin Esalle, kun oltiin viety lapset yhdessä päiväkotiin, ettei minulla ehkä ole oikein lenkkeilyvarusteet ja katsoin sieviä ballerinojani ja vaaleita farkkuja, kun Esa ehdotti että lähtisin poikien kanssa vielä mukaan lenkille.
- No ei mullakaan ole kuin nämä läpyskät
?? Miksi, oi miksi en käynyt vaihtamassa vaatteita!
Manun ihanat sivulle tulot ennen vedestä noutoja tekivät kamaluuksia minun vaatteilleni, kengät olivat täynnä vettä ja hiekkaa ja farkut olivat sen jälkeen kaikkea muuta kuin vaaleansiniset. Vaikka kyllä ne varmaan pyykissä vielä puhtaantuu.
Mutta Manu teki hienosti, ehkä superhienosti, hyppi tosin useaan otteeseen myös vasten ja Joren päästessä veteen puri reittäni, auts.
Kotiin tultuani otin puhelimen. Tänään piti soittaa aika Onnille ja sainkin sen yllättävän nopeaa, kun lupailivat alunperin vasta syyskuun alulle. Joten Manu ja Jore ovat menossa virallisiin kuviin tämän viikon perjantaina jo! Hui!
Inspiroiduin yhdestä tottisvideosta ja aletaan tässä paremman puutteessa testailemaan tyttöjen kanssa nenäkosketusta. Jorenkin kanssa sitä aikoinaan aloitettiin ja Manulle se olisi tarpeen opettaa (jättää kapulat aina metrin päähän rannasta, käteen tuomisesta puhumatta). Joten harjoittelen alkeita ensin näillä mitä tarjolla on.
(Sitten, SITTEN, minä viritän työt.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti