Manu pääsi eilen esiintymään :) Loppuviimein kokemus oli erittäin hyvä ja olen iloinen, että pääsin lähtemään. Kuulostaako pahalta? Hehe. Nyt seuraa tosi tylsä ja yksityiskohtainen raportti, ilman kuvia.
Match Show pidettiin Kemin torilla keskellä hulinoita, koiria oli melko kivasti, joten sai siinä vähän sompailla seassa, ja etsiä rauhallista väliä liikkua. Ensi alkuun. Svea oli mukana myös tuomassa tilanteeseen lisähaastetta ;)
Tottakai oli aika vakuuttunut lopputuloksesta (Manu tempoo hihnassa, komentaa minua ja räyhää välillä vierustovereille), mutta koska se menee jo isoihin aikuisiin, meillä oli reeeeilusti aikaa treenailla ja hengailla. Aluksi käytiin pikkulenkillä, menin suosiolla eri suuntaan kuin Svea, Svea toimi edelleen melkoisena magneettina matkankin päästä. Ravailtiin nurmikolla ja leikittiin. En ollut löytänyt mukaan kuin kevyen kankaiset parsonnäyttelyhihnan, ja arvelutti että uskallanko missään vaiheessa edes vaihtaa sitä päälle.
Vähitellen siirryttiin lähemmäs koiraväkeä ja sijoituttiin jonnekin kulmaan ravailemaan ja hengailemaan. Manulla ongelmia teettää nimenomaan tekemättömyys. Liikkeessä tai toiminnassa (sivu tms. "temput") se on tosi hienosti ja keskittyy loistavasti, mutta palkkausväli saa olla aika tiheää tai se turhautuu ja alkaa herkästi komentamaan tai keksi haukuttavaa ympäristöstä. Haukkumista tuli alussa enempi, mutta kun aika kului, se välillä jopa pisti kylkimakuulle (jes, hyvä ajatus roskaisella, pölyisellä asfaltilla), vaikka koiria oli muutamien metrien päässä.
Manun ehdottomia valttikortteja on se, että se rauhoittuu välittömästi kun sitä rapsuttaa. Joten monesti me sitten oltiin ja katseltiin muita niin, että istuin Manun vieressä rapsuttelemassa sitä. Minun seisominen aiheuttaa sen, että se olettaa jotain tapahtuvan. Tämä sama tapahtuu myös kotona, joten sitä on hyvä lähteä treenaamaan ihan missä vain.
Kehään lopulta päästessämme oltiin uskallettu jo harjoitella ohkaisellakin hihnalla, ilman ongelmia. Kehässä meidän takana kulki huskyuros, jolle Manu heti ensimmäisten juoksuaskelien jälkeen rähisteli. Tuomari kehotti komentamaan sitä reilummasti (kun kokeilin vain normaalisti kieltää) ja ärähdin sitten pari kertaa Manun käytökselle. Toisella ympärikierroksella se ei enää sanonutkaan mitään. Saatiin sininen nauha. Manu seisoi aika nätisti, vaikka epäilenkin, että sen takajalat oli missä sattuu. Keskityttiin nyt kuitenkin siihen tekemiseen vain, että se oikeasti seisoo kun ohjeistan sitä, eikä istu, kuten se on tottunut tekemään. Kun eihän me olla tätä paljon treenattu. Mutta hienosti meni ja äkkiä oppi :) Tuomari tuumasi, että lupaavan on oloinen (pkcollie -ihminen oli hän), mutta mainitsi hännästä, joka taatusti ärhennellessä on ollut aivan pystyssä, ja epäili, että siitä varmaan saadaan kuulla näyttelyissä.
Aikuisia oli vielä aika isot määrät ennenkuin päästiin isoon kehään ja huomattiin siinä, että tullaan juoksemaan Svean kanssa peräkkäin, Manun Svean perässä. Joten harjoiteltiin sitäkin :) Manu meinasi alkaa jahtaamaan / louskuttamaan Svealle aina sen lähtiessä raviin, mutta sekin jäi pois muutaman toiston jälkeen, joten luottavaisin mielin mentiin isoon kehään. Kehässä käytös olikin mainiota ja päästiin "ekasta kierroksesta" jatkoon, Manu seisoi taas tosi nätisti, melko pitkälläkin palkkavälillä. Svean perässä meinasi vauhtivälillä kiihtyä, joten palkkasin sitä välillä kädestä, ja siitä huolimatta se juoksi aika hyvin, pää edessä. Hännästä en tiedä, missä se oli. Varmaan edessä myös.
Kotona päästään harjoittelemaan tuota häntä hommaa ja ärhenteleviä kavereita helposti, kun laitan Joren ulkohäkkiin ja menen juoksentelemaan Manun kanssa pihalle ;) Ja jos ja kun se jossain vaiheessa sen kestää, niin laitan Esan Joren hihnan päähän ja sitten treenataan ärhentelevän kaverin kanssa perätysten. Eikä Svean kanssakaan treenaaminen haittaa, se on ihanan tyttis, joskus jos oikein hyvin menee, saattaa joutua juoksentelemaan ihanien tyttöjenkin kanssa :)
Mutta tässä tämä tylsä näyttelyraportti. Näitä on kalenterissa muutama lisää ennen ensimmäistä varsinaista koitosta ja olen iloinen, että meidän suurin huolen aiheemme näyttäisi olevan Manun häntä :)
