Käytiin me Manun kanssa ratatreenissä eilen, vaikka juuri ennen autoon nousua selässä pinksahtikin jotain. Joskus sama tunne, tosin huomattavasti kipeämpänä, on tullut mm. imuroidessa, tai nostaessa jotain painavaa, mutta nyt se tuli parista juoksuaskeleesta, eikä tuntunut ensin kovin pahalta. Olen kai tulossa vanhaksi.
Se jokin on nimittäin noidannuoli. Olo vain paheni käytyäni tankilla ja kentälle kurvasin lopulta apteekin kautta... Koetin "juosta" ihan hissuksiin ja kävellä jäähkät rauhallisesti. Iltaa myöten kotona selkä meni kuitenkin aina vain pahemmaksi ja jouduin turvautumaan Esan lääkkeisiin (se kävi vastikään lääkärissä selkänsä vuoksi). Eikä kipu hellittänyt niilläkään - yö meni aikalailla kiemurrellessa.
Vasta tänään kun sain kipuihin kolmiolääkettä olo koheni huomattavasti ja jopa normalisoitui, mutta en ole edellenkään pahemmin kumarrellut saati nostellut mitään ja jos on ollut aivan pakkopakko, niin ponnistanut ainakin reisillä. Lasten kanssa tässä on silti kotona, että ihan sänkypotilaaksi en olisi edes voinut heittäytyä.
Treenit meni kaikesta huolimatta eilen hyvin (tai ehkä juuri siksi) ja tänään suorastaan upeasti :) Kävin siis vetämässä treenit omalle ryhmälle tänä iltana, kun vointi oli jo niin hyvä ja minun PITI muutenkin ottaa Manun kanssa vain pujottelua-mutta-kun! Se meni niin hyvin! Niin otettiin sitten vähän rataakin. Minun täytynee jatkossakin Manua ohjatessa kuvitella, että noidannuoli vaivaa jos se kerran noin hyvin menee. Tai sitten se on vaan oppinut lukemaan rataa. Siitä on kasvanut ihan oikea agilitykoira.
https://youtu.be/N_XyVFPUEqs
Pujottelua tehtiin myös hyppyjen kautta kahdella ohjurilla höystettynä niin että alku ja loppu oli turvattuna. Jospa viimeisen välin varastaminen vähitellen saataisiin siistittyä pois. Seuraavaksi pitäisi sitten päästä testaamaan pujottelua putken perästä. Siinä voi olla jo vähän enemmän haastetta, varsinkin kun ohjuritkin pitää jossain vaiheessa jättää pois.. Elämme jälleen jännittäviä aikoja.
--
Rovaniemen kisoja olen tässä katsellut sillä silmällä. Omiin en vielä ensi viikolla taida viitsiä, vaikka tänään olisikin viimeinen ilmopäivä, Lisan ehdin jo ilmoittaa sinne torstaille ja itseni töihin tiistaille. Mutta tekisi mieli kertaalleen käydä starttaamassa ennen Tornion pm-joukkuekisaa. Se kun on vielä kolmosten kisapäivä, joten kentällä ja sen ympäristössä on taatusti juoksutuoksujakin ja ne saa meidän pojan pään sekaisin. Puhumatta, että se olisi samalla ensimmäinen agilitykisatilanne ikinä. Eli minun hermoilut + juoksutuoksut on jo todettu erittäin kannattamattomaksi yhdistelmäksi.
Joten kuka tietää, ehkäpä Rovaniemi kutsuu meitä...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti