Viikko tätä vuotta jo takana eikä tunnu missään...
Etsiessäni paria tavaraa (Wiin kameraa ja yhtä kirjaston kirjaa), käänsin Sotkamosta tultuani koko talon ylösalaisin ja se on sitä edelleen. Loikitaan itse kukin järjesteltävänä olevien lasten piirrosten, askartelujen ja askartelutarvikkeiden, kirjojen, lehtien ja lelujen seassa, joku vähän taitavammin ja joku vähemmän taitavasti... Jorella esimerkiksi on tapana poikkeuksetta kävellä kaiken päältä, läpi ja lopuksi vielä pahki, sillä se kulkee aina minun edelläni ja koettaa katseestani tulkita seuraavaa liikettäni, mikä tarkoittaa sitä, ettei se katso eteensä, Jore parka...
Pakkasten takia ollaan nostettu talossa myös lämpöjä niin, että Manu haluaa koko ajan ulos, sillä lämpö puskee ylös lattiasta, jossa koirilla on tietenkin kuumempi olla. Manu viihtyykin parhaiten eteisen oven edessä tai kellarin luukun vieressä.
Lisa on saanut korkata tossukelit ja olen jopa onnistunut kiinnittämään tossut kertaalleen niin, ettei yksikään lähtenyt irti reippaillessa, kun pelkään aina laittavani ne liian tiukalle. Meillä on käytössä Rukan (?) tarranauhaiset, kumipohjalliset ja ne ovat toimineet ihan hyvin, vaikka viime vuonna jäinkin kaipaamaan niitä fleecetossuja. Nämä ovat kuitenkin ajaneet asiansa kun olen oppinut laittamaan ne jalkaan huolellisesti.
Automme jätti meidät loman aikaan pihaan pariin otteeseen ja käytiin Manun kanssa tänään vaihdattamassa siihen uusi akku, laitettuani sen ensin akkuvirtaan koko yöksi. Samalla piipahdettiin eläinkaupassa sovittelemassa takkeja ja tuulettamassa itseämme kaupunkikierroksella.
Pojista on tullut paljon kyselyjä, mutta kun olen kranttu niin olen. Koetan kertoa koriasta kyselijälleen aina kaiken, erityisesti elämää mahdollisesti hankaloittavat asiat, hyvät kun tulevat automaattisesti, niitä ei tarvitse mainostaa... Pidempi projektihan tämä onkin, vaikka olisi tuuriakin matkassa.
Molemmat pojat ovat nyt parin viikon päästä menossa myös kastroitavaksi, ihan oma ajatus ei ollut, mutta tottahan on, että varmasti stressaaminen kotona molemmin puolin jää vähemmälle kun ei olisi niitä hormoneja lisäksi sekoittamassa pakkaa ja ehkäpä uudessa kodissakin olisi sitten helpompaa sen osalta. Manulla on se tarvittava H avoluokasta, jos vaikka valioituminen jostain lajista olisi vielä joskus ajankohtaista ja Jore nyt ei niistä näyttelyistä ole koskaan välittänytkään.
Pakkaset alkaa täällä kuitenkin jo hellittää. Seuraavaksi voisi kurkistaa omaan treenikalenteriin ja pohdiskella nyt alkavaa kevättä. Mitä, missä ja milloin. Kisoihin ei tee mieli vieläkään, mutta koirien kanssa on kiva silti touhustella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti