Keskiviikon treenit

Keskiviikkoisin ruukataan vetää ensin treenit mölleille ja sen jälkeen vetää omat setit Lean ryhmässä. Vedätin ryhmäläisillä erät pujottelua sekä ohjauskuviota valssikäännöksestä välistävetoon, ovat eri tasoisia möllejä, joten haastetta sen mukaan kuin koirakolle sopi, koirakoita oli vain kolme joten ehdittiin mainiosti - hiihtolomat vie veronsa :)

Omassa ryhmässä meitä oli kolme niin ikään ja sain treenattua molemmat Lisan ja Manun. Manulle treeniksi riittää ihan kaikki pelkästä mukana olemisesta ratatreeniin, joten sen kanssa saa olla tyytyväinen kaikkeen :D Raivokkaasti se meni kuten aina... Tuskinpa yhtään edellistä kertaa maltillisemmin. Lisan kanssa päästiin tekemään juuri sitä mitä tarvittiin, kontakteja radan yhteydessä. Oli se tosin kauhistuskin alkuun, koska tuntuu ettei me ei osata niitä ja siksi ollaan pysytty poissa kisaradoiltakin näin kauan, ei osata eikä olla ehditty treenata tai edes uhrata niille ajatusta.

Olin kuitenkin kaukaa viisas ja otin Aalle muutaman toiston etupalkan kera jättäytyen itse taakse. Lisahan nasahti hienosti alas 2o2o:hon, muttei kestänyt ohi juoksemista. Otettiin siis rata Aalle asti ja jatkettiin Aalta eteenpäin pysäytyksen jälkeen - en halunnut nähdä enää yhtään läpijuoksua!

--

Tiedän, että alunperin ihan tietoisesti aloin juoksuttamaan Aalta, että saisin siihen vauhtia lisää, mutta oikeasti oikeasti Lisalla on ihan hyvä vauhti ja jos se Aa nyt on hidas, niin se sitten on. Se että juoksutan miten sattuu teki vaan kisaamisesta kamalan stressaavaa. Ja se ei ole kivaa. Joten kun meillä oikeasti on ne toimivat 2o2o:t, niin vahvistetaan niitä nyt tovi ja palataan siis takaisin alkupisteeseen...

--

Toisella kierroksella otin Aata jälleen mutta ilman etupalkkaa pelkällä namilla niin että sain itse edettyä ennen vapautusta ja palkkaa ja arvataas pysyikö Lisa radan yhteydessä vaikka juoksin ohi? Pysyi!!!! Tulinpas minä iloiseksi. Olen siis ihan turhaan stressannut kontakteja. Olisi pitänyt vain ottaa härkää sarvista ja treenata niin kuin ollaan joskus ennenkin tehty. Asia ei tosin ole ollut ihan niin mustavalkoinen, mutta tärkeintä on kuitenkin että olen saanut jotain päätettyä ja päätöksen myötä innostuin myös plaraamaan kisakalenteria. Vähän myöhään sytyin tietenkin ja erityisesti huhtikuu on aika heikkoa aika kisata, koska kisoja on vähän tarjolla ja tämän lisäksi lähdetään reissuun. Mutta ei se mitään. Lastenhoito järjestynee ja kyllä niitä kisoja löytyy, kun osaa katsoa oikealla silmällä.

Viikonloppuna en valitettavasti taida päästä treenaamaan hallille ravien vuoksi, mutta ensi viikolla sitten taas. Pikkuisen tekisi mieli ilmoittautua jo Ounashallin kisoihin, koska seuraavista ei ole mitään tietoa ja voi mennä jopa toukokuun loppuun kisaamiset - mutta kaksi viikkoa tuntuu taas aika hoppuilulta.. Niin, katsellaan. On tässä keskiviikkoon aikaa.

Tavoitteista en sen kummemmin ala tässä kirjoittamaan, eikä niitä vielä oikein ole. Tai josko tavoite olisi vaikka saada kisamotivaatio takaisin :)

Loppuun vielä muutama hassu räpsäys eiliseltä.

Ikiomat treenit, ihanata!

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa tälle talvelle omissa treeneissä. Siis. Niin. Meillä ei ole koskaan ollut näin heikkoa agilitytalvea ja kisatauko on myös pidempi kuin koskaan, viimeksi kisattiin Lisan kanssa elokuussa. Jos ei lasketa Kemin epiksiä muutama viikko takaperin.

Sunnuntaitreenit on pyöriskelleet mielessä jo kauan ja jatkossa onkin tarkoitus käydä treenailemassa joka viikonloppu, nyt kun tekee oikeasti mielikin :) Molemmat koirat oli nytkin mukana, mutta Lisan kanssa ehditiin vain muutama hassu toisto pujottelua ja Aata, enkä saanut niitä videolle edes kun akku loppui. Ensi kerralla pitää varata vähän enemmän aikaa - yllättävän kauan siinä vierähtikin, ei sitä enää edes muista! ;)

Kamalasti se louskuttaa, siitä pitää ehkä alkaa opettelemaan eroon. Louskutus on tosin minusta poikkeuksetta liityksissä epävarmuuteen - eli tehtävä jota koira tekee on sille osittain epäselvä tai uudehko. Tutut tai muuten vaan selkeät jutut mennään yleensä ihan hiljaa.

Linkki: https://youtu.be/e-inzzlSLmg

Treenin välissä harjoiteltiin ihan vaan oleskelua, pötköttelyä ja rauhoittumista yleensä. Hyvin se jo osaa ja viikkotreeneissä odotellessaankin on laitellut maate ja pötköttelee hihnassa kentän laidalla kun tutustutaan rataan :) Olen iloinen.

Manun kanssa oltiin treeneissä siis myös viime viikolla ja onhan se mennyt eteenpäin hurjasti siis ihan käyttäytymiseltään - syynä tosin voi olla se kastrointi. Siltä on jäänyt pois juurikin se terävin kärki joka tuntui tekevän treeneistä joskus yhtä tuskaa, se reagoi edelleen juttuihin herkästi, muttei enää saa kilareita ja treeneissä olen nyt saanut sitä keskittymään temppuiluun tai odotteluun hallissa, vaikka joku meneekin rataa, se on jopa siedättynyt C:n ääneen! Ja koska me ei olla treenattu ja muutos on todella nopea, kiittäisin kyllä melkeimpä tästä yhtäkkisestä pyrähdyksestä parempaan pelkästään hormoonien poistumista ja siten stressitason laskua yleisesti.

Uskaltauduttiin treenien jälkeen myös Torkkin hallille nuuskuttelemaan kisahaisuja - toisille koirille ei rähjätty yhtään siihen malliin kuin ennen, se rähjää kyllä, mutta iloisemmin, eli ei sellaisella raivolla tai pelolla kuten ennen. Useita ohiteltiin aivan ilman ongelmia ja ne muutamat kerrat kun piti kertakaikkiaan saada rähjätä, sain kontaktin pian takaisin. Näen siis hyvinkin valoa tunnelin päässä!! :) Tämän uuden Manun kanssa lähden heti pian uudestaan kisoihin, mutta haistelemaan vain vielä, että totutaan.

Torkkin uusi halli on kyllä niin tilava ja mahtava, että sinne haluaisin seuraaviinkin kisoihin, mutta ne sattuu toukokuun alkuun ja ollaan jo varattu lennot Espanjaan pariksi viikoksi tuohon aikaan. Pitää alkaa siis kartoittamaan muita tilavia halleja jostain päin Suomea, jonne saattaisi uskaltautua tuon kanssa päivää viettämään tässä kevään aikana - nyt ollaan kuitenki jo maaliskuussa. Ja voisihan tuota ilmoittautua kisaamaankin varmuuden vuoksi, jos kisapaikalla alkaa tuntua siltä, että ihan radalle asti viitsisi lähteä ;) Minusta tuo tapa kuulostaa juuri sopivalta kisajännitystä ajatellen!

Lisan kanssa pitäisi saada tehdä ratatreeniä ja paljon. Kontakteja ja pujottelua erityisesti. Pikkujuttujen hiomista. Olisi kiva mennä kisaamaan, mutta ensin itsevarmuutta treeneihin, en viitsi lähteä kisoihin masentelemaan.