Lenkillä ja ulkona muuten vaan

The Master Of Twilight... lol ;D

Paksu poksi... *huokaus* meillä riittää vielä töitä laihiksen kanssa... :P

Metsätiellä

Ja muutama kuva lasten kanssa ulkona :) Koko poppoo menee mainiosti yksiin sekä sisällä että ulkona. Pikkupojat eivät ole tosiaan jäämässä sisälle, kun kaikki muutkin kerran pääsevät ulos!

Allu 6 viikkoa

Tässä on meidän komea Allu-poika kuusiviikkoisena! :) Siitä on tullut oikein lupaavan rasittava pikku parsonin alku ;) Karvan kanssa mahdetaan tuoksia tovi jos toinenkin, sen verran tuhtia settiä on se! Muutama ruskea pilkku on tullut lisää, Allu on edelleen meidän rämäpää, täysillä menossa joka paikkaan! :)

Koetettiin me ottaa kuvia Turostakin, mutta kulma oli huono ja päästä tuli iso, kropasta pieni ja minun ruma naama näkyy taustalla (todellakin, sillä keskityn aivan liikaa koiran asetteluun ja näytän ihan toljolta) joten laitan kuvan Turosta vaikka huomenna. Tuohon pikku penkille kun pojat nosti, niin aivan kauhistui, että näinkö isoja ne jo ovat... ! Enää kaksi viikkoa luovutukseen, sitten tänne jääkin vain yksi pallero päiviämme kauhistuttamaan ;) Vähän koitin laskeskella tuon kuvan perusteella, että säkä voisi pojilla olla nyt n. 23cm luokkaa? Aika paljolta se kyllä kuulostaa, kun Foxy oli vasta kymmenenviikkoisena 24... heh.

Foxyn puomi ja sen kontaktit

Nyt on ihan pakko tulla kertomaan Foxyn treeneistä :D Otin rimat alhaalla saman radanpätkän kuin Lisa lauantaina ja se meni sen ykkösellä nappiin! Siinä on jopa putki tyrkyllä, mutta vedättämällä oikealle esteelle samalla tavalla kuin Lisa se toimi hienosti, vaikka Foxy tunnetusti tekee herkästi omia päätelmiään radan kulusta, tämän suhteen tauko on varmasti tehnyt terää! Kerran vain otettiin rata ja sitten kontaktiharkkaa, hyvin pitkästä aikaa... Minulla oli pallo ja ruokakuppi, että pallo näkyy pitkän nurmen seasta.

Ruokakuppi palloineen puolentoista metrin päähän kontaktikapistuksesta Foxy kiipee käskyllä kontaktille Paikka -käsky sattumanvaraisesti (ennen siis pysähtyi aina heti, kun sanoin paikka olipa se vielä ehtinyt kontaktille tai ei, puhumattakaan etutassujen asettamisesta maahan) ja Foxy liukuu juuri oikeaan paikkaan, etutassut maahan, takatassut kontaktille, odottaa vapautus käskyä ja sen saatuaan kirmaa pallolle. Vauhti on mieletön ja toistoja useita, joka kerta virheetön suoritus. Tällä me jatketaan, jatkossa niin, että palkka on yhden hypyn takana, sitten kahden, sitten putken jne jne. kunnes lopulta se on vain osa rataa. Kapistukselta voin poistua jo kauas, lähettää kaukaa ja layeroida, paikka pitää. Otin myös puomilla kaksi kertaa, yhtä hienosti meni. Foxylle siis jätän tuon paikka -käskyn, Lisa sen sijaan saa opetella koko esteen yhdellä käskyllä (kiipee).

Kontaktit on sellainen murheenkryyni ollut aina. Jos ja kun ne saadaan oikeasti kuntoon, varmasti kisafiilis rentoutuu paljon, kun on yksi asiaa vähempi murehdittavana. Toisena meillä on nyt sitten kepit, joilla näkyy selvää löysäilyä Foxyn kanssa. A treeniä en ole vielä aloittanut, sekin vaatii useita toistoja, takaaleikkauksineen ja persjättöineen.

Jipii, kisakalenterin täyttöä!

Huh huh... Jos Lisa on tosiaan jo vuoden alusta kisakunnossa, niin on parempi olla minunkin... laskin, että Oulun ja Lapin-läänin alueella järjestetään yli 40 starttia keväällä! :0 Nyt nimittäin myös ActiveDogin areenakin on kisakunnossa ja hekin ovat alustavasti varanneet kalenteriin kisapäiviä. Jipii! :) Alkaa olla jopa valinnan varaa, mihin mennä ja milloin, tai ei nyt ihan ;) heh. Mutta kyllä jos kerran kuussa pääsisi lähtemään molemmilla koirilla, niin on sitä siinäkin. Toiveina todellakin saada kasaan ne kaikki nollat Foxylle, mutta onhan meillä taas ensi vuosikin aikaa ;)

Mutta toiveet on toki erikseen, tavoitteena on Foxyn kanssa SM-kisat ja MM-karsinnat, vanha virsi, mutta kyllä me ainakin tosissaan yritetään! Lisan kanssa sitten toiveena nousta kevään aikana kolmosiin. Ei siksi, että sinne olisi kiire, vaan siksi, että se on oikeasti hyvä. Carina auttanee minua näissä tavoitteissa, mutta en tiedä miten paljon hän on valmis kisaamaan Lisan kanssa ja minun pitää kuitenkin itsekin kisata sen kanssa, ettei siitä aivan tule Carinan omaa ;)

Tuumailin, että Lisan kanssa voisi yrittää käydä kisoissa kevään aikana harvakseltaan. En tiedä miten se auttaisi yhtään mihinkään, mutta ehkäpä siinä olisi se juju, että se on niin kiihkomieli, että rankka ja toistuva kisoissa käyminen tulee todennäköisesti käymään sen hermoille, ettei se ala esim. haukkumaan/vinkumaan (=komentamaan) radalla, kun se nyt on niin hiljainen. Käytäisiin myös minun (tai Carinan) psyykkeen mukaisesti Lisan kanssa radalla, silloin kun tuntuu, että rento meno olisi taattua. Se on kyllä tähän asti osoittautunut olevansa paljon viilipyttyisempi, kuin mitä siitä olisin uskonut, mutta luulen että Lisan kanssa liian paljon hyvää kerralla ja monta kertaa perätysten tekisi vain hallaa.

Täyttelin taas tosiaan kalenteriakin (oikeassa laidassa) pitkästä aikaa tammikuun alkuun asti. Foxylle on suunnitteilla startteja jo nyt marraskuulle, joko Ouluun tai Torkkille, katsotaan miten sen kanssa alkaa treenit sujuilemaan. Lisan kanssa ei siis kiire, mennään sitten kun SE on valmis. Jos ihmettelette, miksi toistelen tätä koko ajan, noh, se on tärkeää minulle, en saa kiirehtiä sen kanssa. Tammikuussa tahtoisin näyttelemäänkin Kajaaniin, samalle päivää illalla olisi yksi startti agilityakin, se voisi olla mukavan rento tilaisuus ottaa Lisankin kanssa epistenomaisesti yksi startti... Jos ei se pääse kisaamaan jo aiemmin, mutta jotenkin en usko. Nyt pitää Lotta malttaa ja odottaa että se osaa.. Ja onhan minulla Foxy.

Messariin tullaan kehänlaidalle ehkä sitten tillistelmään. Joo ei maksettu 100€, että kaksi keskivertokoiraa pääsee näyttämään karvojaan tuomarille, joka tulee melkein puolet halvemmalla kuukauden päästä Kajaaniin ihan samoissa asiosissa. :P Messari on ihan liian yliarvostettu ja ylihinnoiteltu, kuinka tärkeää on olla Helsingin Voittaja? ROP koiraksi tuleminenhan on kyllä aina hienoa, varsinkin kovassa sakissa.

Kuulin puskaradiosta, että Maitomien Action oli eilen ollut ROP-koira erkkarissa, todella upeeta! Marikalla on kyllä ollut aivan mieletön vuosi näyttelyiden suhteen... :)

Lisa kasvaa ja kehittyy

Olen lueskellut Kelpokoiran Artikkeleja. Hyviä! :)

Olen viikon "myöhässä" noiden sivujen ohjeistetusta nartun pennutuksen jälkeisestä kuntouttamisesta, Foxy oli kyllä reilusti hyvässä kunnossa ennen pentuja ja on sitä nytkin, mutta jatkan samaan malliin 'viikon myöhässä' myös treenaamisen aloittelun kanssa. Enää reilu viikko, jipii! Ollaan otettu sen kanssa oikeastaan vasta kontaktikapistusta ja keppejä ja niitäkin vain muutaman kerran.

Lisa pääsi taas treenailemaan Carinan kanssa eilen ja se meni niin hienosti jälleen! Ihana Lisa! Kontaktikapistuksella oli tapahtunut huomattavaa edistystä, se pysähtyi jo itse - saa nähdä, aika nopea se on oppimaan kuitenkin. Otettiin keinu myös silmätikuksi, eli vauhdilla päätyyn, alas, vapautus. Lisa pyysi myös keinulta lupaa poistua, vaikken ole vaatinut sitä, parempi niin päin!

Mutta nyt minun pitää alkaa siivoilemaan...

Mallun kuvat

No tässä näitä Marjaanan ottamia kuvia nyt heti sitten :)

Turo pisulla

Ja sitten kameraa päin!

Allu vauhdissa!

Välillä pedissä peuhaamassa

Turo väsähti

Allu jatkoi hommia... Ilsen uusi synttäriankka sai kyytiä.

Turo simahti lopullisesti...

Ja mamma myös. Kiitos Marjaana, ihania kuvia! :)

EPIKSET!

Ajateltiin, tai minä ajattelin, että CarinaT:n ja Marjaanan kanssa järjestettäisiin epikset täällä meillä :) Aluperin ajattelin, että ne olisi parsonepikset, vähän niin kuin kyydin puutteessa virallisiin parsonagimestiksiin järjestetään omat täällä pohjoisessa, mutta tähän asti löytyy vain kiinnostuneita, mutta ei varmoja paikalle pääsijöitä. Joten saa nähdä, laajennettaisiinko osallistujakuntaa niin, että kaikenrotuiset saisivat tulla kisaamaan.. Jos ketään kiinnostaa sittenkään ;D

Marjaana kävi tyttärten kanssa meitä tervehtimässä tänään ja otti muutaman laadukkaamman oloisen kuvan karvaisista ipanoistakin, jospas siellä tosiaan oli muutama onnistunut, kuten näytti, niin voisin jotain vähän nätimpääkin sitten julkaista täällä blogissa! :) Pitää kyllä saada se oma järkkäri. Sitten joskus.

Eilen sain valmiiksi myös jotain kauan projektin alla ollutta.... Nimittäin kuvat Anne-Marin karvaisista ipanoista. Nämähän olivat palkintoina arvonnasta blogin 10 000. kävijän kunniaksi, joskus maaliskuussa tai jotain.. Lupasin kuvat valmistuttuaan julkaista, joten tässäpä ne. Ne on kameralla otettu alkuperäisistä, kun ei meidän skannerikaan ole kovin korkealaatuinen, joten kuvat eivät aivan pääse oikeuksiinsa.... Ja edelleen olen sitä mieltä, että parsonit - johtuneeko siitä, että se on oma rotu ja niiden kanssa on jotenkin erityistarkka, eikä mihinkään osaa olla tyytväinen - on vaikeita piirtää!

Tässä Anskulta saamani kuva Nyytistä

Ja oman käden tuotos:

Ja myös pikkuinen Vanilla :)