Mitä kuuluu

Josko nyt olisivat jo pahimmat hulinat ohi, kun ei aamulla tarvitse palata koulukirjojen pariin muutoin kuin siirtääkseen niitä pois tieltä että mahtuu syömään...

Töitä olisi jäljellä vielä viikko ainakin ja toiseksikin ovat toivoneet, mutta en tiedä kuinka onnistuu. Esa lähtee taas keskiviikkona työmaalle ja viipyilee parikin viikkoa. Koirien hoito menee niin kamalan vaikeaksi kun teen niin pitkää päivää (siis päivästä tulee pitkä työmatkan vuoksi) ja joskus tekisi mieli käydä moikkaamassa Pepeäkin, se kun on lähdössä meiltä pois parin viikon päästä. Pitää koettaa neuvotella työnantajan kanssa jokin sopuratkaisu tai sitten vain kieltäytyä töistä, mikä sekin tuntuu vähän hölmöltä. Ehkä jos onnistuisi tehdä lyhyempää päivää.

Viikonloppuna vietin ystävieni kanssa polttareita, joten jos joku Oulussa sattui näkemään lettipäisen partiolaisen aamutossuissa keskellä rotuaaria - se olin minä. Kiitos kuuluu kavereille. ;) Toivoin kyllä semmoista ihan rauhallista illan viettoa, mutta ymmärtäähän sen, että kun kerran on annettu lupa järjestää polttarit niin pitää sitä nyt sitten koettaa edes pikkuisen keksiä jotain oikeasti polttarimaista. Illanistujaistakin saatiin ja täytyy tunnustaa, että eniten pidin juurikin siitä iltaohjelmasta; saunomisesta, syömisestä ja jutustelusta. Kiitos kaikille paikalla olleille ja myös hengessä mukana olleille jotka eivät syystä tai toisesta mukaan päässeet! :)

Koirista kerron lisää tässä päivänä seuraavana. Kaikki jaksavat hyvin, Lisalla pientä nokkosongelmaa tässä välillä tuon melko ohuen karvansa ansiosta. Odotan, että sille kasvaa talven aikana vähän tuuheampi karva joka suojaisi paremmin nokkospusikoilta, niitä nimittäin riittää tällä pihalla. Rommilla sekä Lisalla vaivaavat anaalit yhtenään. Niiden ja muiden vaivojen takia on päässä hipihiljaa alkanut kehittymään ajatus siirtymisestä vähitellen luonnonmukaiseen ruokintaan, mutta se vaatii aikamoisen valmistelun vielä, kun en tiedä kuinka tänne pohjoiseen kaikki kulkee. Lisan ihottuma on kuitenkin poissa. Foxy taas on aivan villi nykyisin ja pihalla ensimmäinen joka aloittaa leikin. :) Ehkä sekin on hoksannut kesän tulon tai syynä on se, että emme ole päässeet purkamaan pahimpia paineita agikentille. Tämän viikon keskiviikkona olisi tarkoitus testata treeneissä vieläkö juoksu kulkee vai joko on syytä jäädä pienelle tauolle ainakin rankimmista treeneistä.

Mutta niin se vain on kesä saapunut tänne pohjolaankin, vaikkei se aivan vielä siltä tunnu kun ulos astuu. Kyllä kait tänne meillekin on vielä niitä lämpimiä tulossa kun kerran kaikki muutkin on saaneet...