Väsyneen virkkeet

Voi rakas päiväkirjani... mistä aloittaisin.

Muutto on ohi, vappu on ohi, työt alkaneet, hääsuunnittelut aivan jäissä, koulutyöt tohinoissaan vihdoin edetä jonnekin, koirat huomiotta... kuten myös bloggaaminen. Miten kaikki voikin taas sattua samaan syssyyn? Olen kuitenkin ilmoittanut meidät Rovaniemen kisoihin huomiselle ja sunnuntaille ja vaikka väsyttää, itkettää, harmittaa, turhauttaa, ahdistaa ja stressaa, ajattelin lähteä. Koirien kanssa touhutessa kaikki unohtuu hetkeksi edes ja Foxy on ollut niin läheisyyden kipeä, kun olen pitkästä aikaa töissä. Se oikein liimautuu kylkeen kiinni, kerjää rapsutuksia (Foxy ei ikinä ennen ole kerjännyt rapsutuksia) ja on yhtä hymyä pitkään sen jälkeenkin kun olen tullut illalla kotiin.

Treenattu ei olla yhtään, kun ei ole ollut aikaa, toivotaan että siellä on pari harjoitusestettä jossain sivussa. Mutta en nyt ota stressiä näistä kisoista, olen menossa sinne vain vähän tuulettumaan tästä kaikesta. Muistelin taas sitä mennyttä ykkösluokkaa ja luulin jo, että startataan yhdentoista aikaan, mutta meidän startit onkin vasta iltapäivällä puoli kolmelta ja neljältä ja kisaajia on hurjat 4 ekassa startissa ja toisessa viisi. Joten nyt olisi hyvä paikka nappailla niitä nollia ja sijoittua kolmen parhaan joukkoon. ;) Täällä pohjoisessa pääsee vähän liian helpolla...

Uusi koti on kuitenkin ihana, koirat nauttii, vaikkei niitä paljon pihalla olekaan yhtä aikaa pidetty irti kun tie on niin vieressä. Tuohon metsään olen aina kaikki lenkittänyt, siinä ovat saaneet juosta.

Töissä on ollut mukavaa myös, saa touhuta, joskin olen aivan rättipoikkiväsynyt kotiin tullessani. Pikkuisen helpotti nyt loppuviikosta, kun sai univelat viikonlopun muutolta nukuttua pois.

Kohti kesää ja valoisampia aikoja. Kyllä tästä vielä noustaan ja piristytään.