Tässäpä hieman pohdintaa Witty Foxin B-pesueesta. Lähinnä lähtökohdista vielä tässä vaiheessa, pennut kun ovat vasta marsipaanipötkön kokoisia tuhisevia mötkyjä pentulaatikossa! :)
Lisa on 2,5 vuotias, kohtuu pienikokoinen (32,5cm) parsonnarttu. Se on luonteeltaan äärimmäisen ystävällinen kaikkia ja kaikkea kohtaan, tykkää olla sylissä ja viihtyy ihmisen lähellä, pusuttelee ja tulee liki. Se on meidän koirista sosiaalisin myös muita koiria kohtaan, arastelee hieman isompia koiria ja osaa myös huomauttaa äänekkäästi jos joku tulee liian kovaa liian liki, mutta sen sijaan että se reagoisi haukkumalla/räksyttämällä, se väistää. Arkuus tosin ollaan todennäköisesti saatu aikaan vain omalla laiskuudella, Lisaa ei päästy sosiaalistamaan ja totuttamaan ollenkaan niin ahkerasti kuin Foxya, eikä sen kanssa päästy harrastamaankaan ennenkuin yli vuosikkaana, tämä siis minun alkaneen raskauden takia, tulivat suunnittelemattomasti samaan aikaan. Lisa oli pentuna melko dominoiva omassa laumassa, rohkea kuin mikä ja sitä joutui useinkin muistuttamaan sen omasta paikasta ja tuumittiin mikä sen paikka myöhemmin tulee arvojärjestyksessä olemaan. Meillä onkin sitten todistettu muutamia narttutappeluita Lisan ja Foxyn kesken talven 2010-2011 aikana, Foxyn saatua pentunsa. Tähän on auttanut jättämällä pois Lisan liikapaapominen, johon niin helposti syyllistyy, koska se osaa tehdä itseään tykö. Perhe- ja harrastuskoirana se on kuitenkin ehdoton, se on aina iloinen ja ystävällinen, miellyttämisen haluinen ja helppo koira.
Lajina Lisalla on pääasiassa agility. Aloitimme harrastamisen keväällä 2010 suoraan jatkokurssilta, vaikkei aivan vielä oltu sillä tasolla, koska olin päässyt todella huonosti sen kanssa treenaamaan. Lisa kuitenkin oppi oikeinkin nopsaan ja tekee innokkaasti ja väsymättä treenin kuin treenin. Se on rakenteeltaan käsittämättömän joustava ja ketterä; liki kissamainen. Kesällä 2010 alettiin opettamaan sille keppejä ja kontakteja, jolloin ehdotin Carinalle josko hän tahtoisi alkaa ohjastamaan Lisaa, sillä tiesin tulevat ajankäyttöongelmani kahden koiran kanssa (olin siis uudestaan raskaana). Carina pääsikin starttaamaan Lisan kanssa heinäkuussa 2011 talven ahkerasti treenattuaan. Vielä meillä on tekemistä keppien ja kontaktien kanssa, mutta Lisa on ilmiömäisen hyvä lukemaan kroppaa ja liikkuu sen mukaisesti, se on ollut helppo opettaa agilityn saloihin :) Lisasta tulee vielä erinomaisen ja ehdottoman hyvä agilitykoira - ihan sitä huippuluokkaa, arvaan sanoa.
Lisan ekat epikset 2010
Lisan ekat kisat lainaohjaajalla 2011
Näyttelyissä Lisa on käynyt kolme kertaa. Se on turhan värittynyt useimpien tuomareiden makuun ja sileäkarvaisuus tekee siitä myös jokseenkin hintelänoloisen, vaikka se onkin oikein jäntevä ja lihaksikas pikkukoira. Ensimmäisestä näyttelystä tuloksena HYL koska koira ei tuomarin mielestä muistuttanut tarpeeksi parsonia. Toisesta vara-serti ja sijoituksen PN3 ja kolmannen kerran sitten EH. Liikoja ei Lisan kanssa tulla näyttelyissä käymäänkään, tärkeintä että me tiedetään sen viat ja edut :) Lisalta puuttuu molemmat P1:set, mittasuhteiltaan se on hyvinkin miellyttävä, vaikka sillä onkin heikonlaisesti kulmauksia - reippaat ja pirteät liikkeet antavat paljon anteeksi. Lisa on kaunis.
Muista harrasteista Lisa on muutaman kerran tehnyt verijälkeäkin oikein tarkalla nenällä, tätä harrastusta me varmaan tullaan vielä jatkossakin kokeilemaan, kun aikaa on paremmin. Lisa on myös käynyt kerran luolatreeneissä, eli nähnyt ketun häkissään siihen sen kummemmin reagoimatta, tässä taas kostautuu se meidän sosiaalistamatta jättäminen, Lisa oli enempi hämillään hässäkästä ja muista koirista.
Jore on meidän Foxyn jälkeläinen viimevuoden pentueesta. Se jäi meille kotiin Esalle harrastuskoiraksi osoittaessaan aikamoista luonteen lujuutta ja ärhäkkyyttä jo pienenä pentuna. Esalla ei ole sille aika riittänyt niin paljon kuin tuollainen sähköjänis tarvitsisi, mutta hyvin ollaan sen kanssa ainakin näin kotioloissa pärjätty. Jore on käynyt pentukurssin ja yhdessä pentukehässä Piteåssa toukokuussa 2011, jolloin se murisi tuomarille, joka kuitenkin tulkitsi sen vain terrierimäiseksi ärhäkkyydeksi ja palkitsi koiran rotunsa parhaana pentuna kunniapalkinnon kera.
Jore on ulkomuodoltaan aika upea, vaikka itse sanonkin. Todella näppärä paketti, karkeakarvainen, valkoinen, säkä alta 37cm - eli aika pitkälle Lisan vastakohta noilta osin. Täysi hampaisto ja leikkaavapurenta. Oikein kiva rakenne ja mittasuhteet, vielä tosin aika rimpula, mutta kyllä niitä äijämäisiäkin piirteitä alkaa jo näkymään. Luonne on alkanut jo jonkin verran tasoittumaankin nuoruusajan ärinöistä, ilmeisesti itsetuntoa tullut vähän lisää. Odotan niin, että päästäisiin virallisiin näyttelykehiin sen kanssa, menestystä saattaisi nimittäin olla luvassa tämän herran kanssa!
Joren kanssa ollaan suunniteltu paljon, mutta ehditty vähän. Verijälkeä se tekee touhukkaasti mutta hätäisesti ja keskittymättä - kaikki on vielä niin kovin mielenkiintoista! Se on rohkea, ärhäkkä ja itsevarma, mitä tulee ulkomaailmaan. Kotona se rakastaa paijausta, pusuttelee kaiken ja kaikki, on vilkas ja eloisa. Osaa kuitenkin rauhoittua kun tilanne sen sallii, ei mikään vaikea kotikoirakaan siis. Sosiaalistaminen on kuitenkin vielä kesken. Jore kävi Esan kanssa ensimmäisen kerran luolatreeneissä kettuun tutustumassa 13kk iässä ja se meni oikein hyvin. Haukkua ja ärhäkkyyttä riitti. Tätä harrastusta koetetaan vielä päästä jatkamaankin.
Terveystarkastuksista: Molemmat vanhemmat on sekä silmä- että polvitarkastettu syyskuun alussa 2011 ja terveiksi todettu. Vanhemmat ovat myös linssiluksaation osalta terveitä, Lisa geenitestattuna ja Jore vanhempiensa kautta. Lisalla oli pentuna lievää ihottumaa/iho-ongelmaa joka loppui itseksiään tai ruoan vaihdon myötä. Sillä on ollut myös jonkin verran ongelmaa anaalirauhasten kanssa, mutta tämän olen voinut hoidattaa kotona itsekin. Jore on ollut terve pienen ikänsä, sillä seilasi toinen kives 2kk 5-7kk iässä, mutta asettui sitten paikoilleen satunnaisen hieronnan avustuksella.
Vaikka astutus ei ollutkaan suunniteltu, isä nuori ja terveystarkastukset olivat tekemättä, odotettavissa on silti läjä työintoisia ja temperamenttisia pentuja. Suvuiltaan tämä on täydellinen ulkosiitos ja takaa löytyy terveitä, sekä silmä- ja polvitarkastettuja isovanhempia. Tyypiltään ja luonteeltaan vanhemmat ovat hyvinkin rodunomaisia ja erinomaisia työkoiria. Molemmat vanhemmat osaavat myös rauhoittua kotona ja arjessa täydellisesti vain nauttien joutilaisuudestaan. Kuitenkin kun kutsu käy, ne ovat räjähtävänä lähdössä mukaan töihin, kukin omalla tavallaan. Vietti ja virtaa ei siis pennuistakaan tule puuttumaan!
Etsimme pennuille aktiivisia, innokkaita koteja, jotka eivät pelkää ottaa vastaan pieniä valkoisia haastekimppuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti