Kuolema ja verot

Eihän tässä auta kuin elää hetkessä, tiistaina saadaan varmistus Lisan kasvavalle vatsalle, liekö todella voimakasta valeraskautta vai mahan täydeltä pentuja. Se on niin patukka kuin muutoin niin hoikkanen parson narttu vain voi olla. Ja lihominen on tapahtunut ihan yhtäkkiä, kahden viikon sisään. Ruoka on edelleen sitä samaa ja saman verran kuin ennenkin. Vettä se juo enemmän kuin normaalisti (joka on ei ollenkaan), eli käy kupilla vähän väliä, nytkin ilman helteitä, että voisi kai se olla vain todella voimakasta turvotusta?? Sitten yhtäkkiselle veden juonnille pitäisi kyllä löytyä jokin selitys... Voinniltaan se on minusta normaali, ehkä vähän hiljaisempi, ei liity niin herkästä Foxyn ja Joren leikkeihin, vaikkei niihin kyllä kolmatta pyörää huolitakaan (Foxylla aina leikkimieli päällä

Tässä kuva lihavasta tytöstä. Kyllähän se edellistenkin juoksujen jälkeen valeraskauden aikaa pulskistui, mutta silloin se oli vain tukeva, mukavassa kunnossa esim. näyttelyjä varten, mutta nyt varsinkin lantiolinjasta ylhäältä katsottuna näkee, miten pulska se on oikeasti. Vrt vuoksi alla kuva tammikuulta, jotakuinkin edellisen valeraskauden aikaan.

Ja vaikka astutus ei nyt olekaan toivottu minun oman raskauteni takia ja vaikka pari ei ollut suunniteltu molempien luonteiden äärimmäisyyksien takia, niin totuushan on, että jos koiramäärä kotona ei olisi tosiaan jo täysi, jäisi tällaisesta yhdistelmästä yksi ehdottoman upea harrastuskoira kotiin, ei epäilystäkään. Koska sellaisia tästä pentueesta olisi tulossa ja se kai tässä eniten huolestuttaakin, jos pennut tosiaan ovat tulossa - mistä mainiotakin mainiommat harrastavat kodit kaikille?

Mutta tämä nyt on tyypillistä minua, mennä asioiden edelle, kun mikään ei ole varmaa, paitsi kuolema ja verot.