Pari kuvaa

Lisalla alkaa pian juoksut...

Ollaan touhuiltu ulkona edelleen kovasti ja harva se päivä treenaillaankin vähän jotain. Otin Foxyn kanssa nyt kahtena päivänä perätysten kontaktitreeniä ja erityisesti Aata ja taisin ottaa vähän liikaa, kun nyt niin venytyttää joka välissä. :/ Nyt kun saisin vielä päivään mahtumaan edes puoli tiimaa ihan vaan omaa aikaa koirien hierontaa varten...

Kesä on pohjoisessakin

Kauniita kesäisiä päiviä ollaan vietetty pihalla ja puutarhassa puuhaten, nyt kun keittiökin on valmis. Koiriakin ollaan taas pitkästä aikaa pidetty paljon irti keskenään. Laumasuhteet tuntuvat selkeämmiltä taas, eikä mitään todellisia paniikkitilanteita ole ollut tapahtua. Siis paniikkia minulle... Jore tosin paukuttaa Foxya maahan vähän väliä. En oikein itse pidä siitä, kun Foxy nyt on vaan meidän lellivauva, mutta kai se olisi parempi olla puuttumatta sitten kuitenkaan. Uskoisin, että tämä alistaminen tehoaa Foxyyn myös sen kannalta, ettei se niin herkästi koeta kukkoilla Lisalle, Lisa kun on Joren yläpuolella aivan selkeästi, eikä Jore koskaan ala edes änkyttää Lisalle. Joten niin kai se vaan nyt on, että Foxy antaa tilaa nuoremmilleen... Ihan mitä tahansa se ei Jorelta kuitenkaan hyväksy ja pistää sille välillä hanttiinkin rähinän kera, kun oikein meinaa saada selkäänsä... :/ Tympeää se silti on, mutta olen nyt koettanut olla hiljaa ja toivon, että välit selviävät pian lopullisestikin niin, ettei ketään tarvitse enää kyykyttää.

Uudessa keittiössä

Mutta kylläpä ne vaan nauttiikin tuosta pihalla kirmaamisesta. Osaavat kyllä tehokkaasti ottaa koko tilasta ilon irti. Onni on oma piha, mutta kylläpä ne silti niistä metsälenkeistä enemmän nauttivat - niitä siis unohtamatta :)

Kallinkankaalla en ole käynyt treenamassa aikoihin, viimeksi kaksi viikkoa sitten. Omalla kentällä pari kertaa viikkoon, Foxyn kanssa hakenut vauhtia ja kivaa tekemistä ja olemista, vähän sitä sellaista samaa, mitä meillä oli joskus silloin aivan alkuaikoina :) samalla jankataan kontakteja ja jonkin verran heikkouksiakin, kuten "hypyn jälkeistä elämää" tiukkoja käännöksiä, niistoja ja sen sellaista, missä meille on ruukannut tulla kieltoja ja myös takaisin hyppäämistä. Lisan kanssa juostaan kontakteja ja koetetaan muuten vaan opetella vähän radanlukutaitoa.

Päästiin oman seuran SM-minijoukkueeseen varakoirakoksi Foxyn kanssa, todennäköisimmin myös sellaisiksi jääden. Ilmoittauduin juuri perjantain iltakisoihin Jyväskylään, molempiin startteihin. Mutta onpa vain kiva jos ja kun päästään koko viikonloppu rauhassa seuraamaan SM:ejä :) Niin, ettei jo sunnuntaina tarvitsisi lähteä kotimatkalle, kuten viimevuonna.

Eilen käväistiin hyvin (liian) nopsaan katsomassa Torniossa agilitykisoja, kisaamassa kun oli parsoneitakin ainakin kaksinkertainen määrä normaalista :D kun paikalla olivat mm. Kleni, Tilly ja Aino ja Pellostakin Ari Wilmerin kera :) vaan kyllä kolmen koiran kanssa jo riittää yhdelle ihmiselle juoksemista o_O Itse kun jo kauhistelen, että joskus pitäisi kahden kanssa jaksaa. Hohh... No, Klenihän siellä oli sitten takonutkin pari upeaa nollaa, itse ehdittiin näkemään vain se ei niin menestyksekäs rata ja sitten pitikin jo lähteä. Tuloksia ei vielä tälle päivää näykään (FB:ssäkään) ja tänään Marjaanankin koirat olisivat olleet mukana mittelöissä... jotain odotettavaa.

Olisi ihana huomenna päästä jo Lisan kanssa treeneihin, mutta ei me vaan päästä vieläkään... :( Keskiviikkona sitten Foxyn kera :) Alla kuva meidän hoitokoirasta, joka lähtikin takaisin kotiin torstaina oman perheen luokse :) Hyvin meni lauma tämänkin vanhan herran kanssa.

Rolle

Felix kesäisissä tunnelmissa

Witty Fox Bandito Bianco (Beleriad Kelly Cloun x Witty Fox Alvaro Que raro) "FELIX" - 9 months
Kuva: J. Laitinen

Aika ihana ilmestys tämä Felix on edelleen <3 Ja huomatkaa tuo unelmaturkki! Se on ihan vaan kuvankin perusteella todella helppohoitoinen ja omistaja on tämän vahvistanut. :) Omillekin olen aina toivonut vastaavanlaista... Mutta kyllä kaikilla muillakin pennuilla tässä pentueessa on ollut hyvä turkki ja helppo nyppiä, että tässä tapauksessa ainakin sileä x karkea yhdistelmä toimi ja turkinlaatu on maino.

Felix on aloittanut agilityn alkeista myös jo ja vaikka säkäkorkeus kuulema huitelee missä lie, kehottaisin näin komean pojan kanssa käväisemään näyttelykehässä myös jo tänä kesänä, jos vaan suinkin onnistuu, sittehän sen näkee onko aivan liian iso. :) Omaakin näyttelykalenteria olen koettanut täytellä, mutta vähän surkealta näyttää taas. :( Jos ei ole oman seuran kisoja samana viikonloppuna, niin sitten löytyy häitä sun muuta menoa. Mutta jos vaikka sitten Pellon ryhmikseen syyskuussa...

Paistetta risukasaan

Aivan ihana auringonpaisteinen päivä!!

Esa jonottaa tk:lla tänään eilen sattuneen haaverin vuoksi. Koira puri, ei oma tällä kertaa, tuttu, ystävällinen ja kiltti koira kuitenkin, eikä tarkoittanut purra Esaa. Mutta no... tällaista voi sattua, kun talossa on kaksi urosta, nartulla tuloillaan kiima ja sitä menee työntämään kätensä väliin kun leiskahtaa.

Keittiö ollaan kuitenkin saatu ihan hyvään jamaan, vaikka Esaa harmittaakin, kun ei oikein voi mitään tehdä, oikea käsi kun on täydessä käyttökiellossa (juuri tulleen tiedon mukaan ei kuitenkaan onneksi murtunut). On meillä tuossa vanha jääkaappi ja pakastin ruokailuhuone-olohuone väylällä odottamassa työvoimaa liikkuakseen varastoon asti. Edellinen ruokailuhuone-keittiö tukos ollaan saatu liuotettua kuitenkin sinne minne pitää ja keittiö alkaa taas näyttää järjestäytyneeltä ja niin valoisalta :)

Lauantaina aamusta sain ensimmäisen oikean hieronta-asiakkaan. Muutoin olen vain hieroskellut talossa /taloudessa syystä tai toisesta oleilevia koiria ja omia tietenkin. Teen näitä harjoitushierontoja veloituksetta, joten jos jolla kulla on asiaa tänne päin, niin koiraansa saa tulla kernaasti käyttämään hierottavana ja jos matkakulut on suostuva maksamaan, niin teen toki kotikäyntejäkin.

Vaan enpä tiedä mitä sitä tänään keksisi, jotain tietenkin ulkona. Jos Lisan kanssa vuorostaan taas kentälle, kun ei me varmaan illan treeneihinkään päästä.

Niin ja ensimmäinen omenapuumme seisoo nyt tuolla pihamaalla omassa mullassa <3

Reissuraporttia

Kokkola on koluttu, reissu oli erikiva, vaikka pitkin lähtöpäivää vastaan tuli taas jos jonkinlaista käymistä, vastoin siis. Päästiin lähtemään illalla kuuden jälkeen, pysähdyttiin Tupoksen ABC:llä syömässä eväitä ja pissittämässä koirat. Ilma oli ihanan kesäinen ja joka paikassa niin vihreää! Eväät maistui ja juotiin kahviakin pari kupposellista. Ei pidetty mitään kiirettä, kun tiedettiin että yöpaikka tuli meidän perässä vasta...

Kokkolassa kisapaikalla oltiin sitten puolen yön aikaan ja käytettiin typykät pidemmällä lenkillä. Marjaanalla oli molemmat kisakoirat mukana ja minulla Foxy. Ilma oli edelleen aivan ihana, tuoksui ja tuntui hyvältä :) Lenkiltä tultua Minnakin kaarsi parkkialueelle ja päästiin purkuhommiin. Ennen nukkumaanmenoa juteltiin agilityjuttuja parisen tuntia ja saatiin tyhjennettyä Niken mukaan laittamasta viinipullosta ehkä yhteensä 2 desiä.. heh. No mutta, seura oli mukavaa ja nukkumaan laitettiin joskus puoli kolmen aikaan, uni tosin tuli vasta vajaat neljä :/ Heräsin vessaan asti kuuden jälkeen, mutta menin vielä takaisin nukkumaan. Melkein koko yön satoi vettä.

Aamulla kirkastui sen verran, ettei vettä enää tullut, käytiin ilmoittautumassa ja nautiskeltiin aamupalat ja seurailtiin toisella silmällä maksien ja medien menoa, kuka mitäkin ehtien. Rata vaikutti oikein kivalta ja sujuvalta! Oma startti oli puoli yhdentoista aikoihin, mielipide radasta ei muuttunut rataantutustumisen jälkeenkään. Meidän vuoro oli lähempänä loppua, ensin katsottiin Marjaanan ja Xenan hieno nollasuoritus! Seuraavaksi Minnan ja Siirin nolla. Mietin pihalla koiraa liikutellessa että mitä minä tältä radalta haen? En halua stressata nyt kontakteista, otan jonkin muun teeman. Fiilistä piti olla ja sitä oli, olo oli hyvä, joten päätin panostaa jarruihin, radalla oli  muutama kohta, jossa liialla vauhdilla oli kohtalokkaat seuraukset.

Onnistuinkin jarrutteluissa siellä täällä. Ihan täydellisyyttä ei vain yksinkertaisesti vielä pysty suorittaa kun paineet vaan on siellä kuitenkin. Jarrutin mm. keinulle, kepeille ja Aalle ajoissa ja ne toimi hyvin. Keppien jälkeen olisi pitänyt ottaa pitänyt ottaa haltuun ja toisen kerran takakulman mutkaputkesta tullessa olisi pitänyt jarruttaa, mutta se tuli ihan liian myöhään ja kaarre venyyvenyyvenyy. Puomilla jarrutin, vaikka ei olisi saanut ja siitä saatiin sitten melkein kontaktivirhe!! :o No mutta, ei aivan kuitenkaan, vaan nollarata :)

Päästin tällä nollalla sijoittumaan toisiksi, Siirin ja Minnan perästä. Marjaana ja Xena olivat kolmannet Siiri sai toisen agisertinsä (onnea vaan sinne!) meille se olisi ollut ensimmäinen. Mutta hyvä mieli siitä tuli silti :) Ja hauskaapa oli käydä pokaamassa palkinnot kolmestaan pohjoisen tyttöjen kaartilla! :D

B-radalla toinen este oli puomi ja sen jälkeen olisi pitänyt suorittaa hyppy vasemmalle, mutta eteen syötti putki. Joten sinnepä se meni, eikä kontaktissa ollut kehumista. Muutoin olisi ollut kiva päästä kokeilemaan sen radan kiemuroita, mutta tahdoin palauttaa sen puomille uudestaan ja sitten mentiinkin maaliin. Foxy kävi vielä suorittamassa matkalla myös Aan ja pysähtyi hienosti. Että sellaiset muistot siltä radalta. Vielä me niitä kontakteja kovasti hiotaan, putkihäiriötä sun muuta ei olla vielä oikein kokeiltukaan, joten niillä jatketaan.

Tuolla radalla Minnalla Siirin kanssa sama puomin muistuttelu, Xenalla aivan mahtavanupea niin pienestä kii nollarata, että vieläkin harmittaa :P Mutta Ninjapa tekikin sen nollan sitten vuorostaan ja valioitui samalla!!! :D Eli Nikkalasta löytyykin siis tätä päivää kaksi agivalioparsonia, onnittelut!! :)

Mutta olipa ihana irrottelureissu ;D tämmöistä silloin tällöin kotimamma tarttee :)

Preppausta ja tsemppausta muistilistan muodossa

Kameran akku latautumassa, omat ladattiin yöllä vaihtelevalla menestyksellä. Paplarit päässä että hiukset näyttäis freesimmältä pidempään ja pää täynnä sekavia ajatuksia... Olemme lähdössä illalla Marjaanan kanssa kohti Kokkolaa, yövytään siellä ja kisataan aamupäivästä kaksi starttia. Vähän on sellainen fiilis, että niin kauas ei vaan voi lähteä hylkyjä ottamaan, vaikka eihän niin tietenkään saisi ajatella. Me ollaan nyt oikeastaan edelleen vielä sillä tasolla, että pitäisi vaan tehdä huolella ja ajatuksella, niin opitaan eniten. Ja nimenomaan opitaan, koska sitä tässä ollaan vielä tekemässä. Hmm...

Eli mennään oppimaan / harjoittelemaan opittua kisoihin. Olen ajatellut nyt omaa liikkumistani ja omaa osaamistasoani enkä ole ollenkaan tyytyväinen (ts. katsellut itseäni tuoreimmilta videoilta ja on kyllä kamalaa katsottavaa). Kun mietin esimerkiksi viime syksyistä, liikuin paljon paremmin, paremmalla tempolla ja ohjauksella. Olin vaan jotenkin paremmin mukana kaikin puolin. Nyt kun sen tähän kirjoitin, niin syy siihen mahtaa olla jonkinlainen masennus, joka tällä hetkellä vaivaa ja häiritsee treeni- ja kisamotivaatiotani. Rakastan edelleen lajia ja koiria intohimoisesti, mutta ulkopuoliset tekijät, jotka kuitenkin erittäin vahvasti liittyvät lajiin ja harrastamiseen vievät kaiken ilon pois :( Kellekään tuttu tunne?? Toivottavasti ei - on nimittäin surkeaa. Nyt kun on mahdollisuus lähteä pois ikävistä asioista kokonaan, ihan eri paikkaan mutta tuttujen kanssa, olisi ehkä mahdollista saada se viimekesäinen ja -syksyinen motivaatio takaisin - se hyvä fiilis jonka vuoksi tätä lajia harrastan. Se vaan on ihanaa, tehdä koiran kanssa ja onnistua. :) Nykyisin se fiilis  kun tarttuu enää vaan omalla pihalla...

Siis muista rento meininki ja huolet pois!!! Syytä on muutoinkin olla rennolla meiningillä, sillä ollaan tosiaan lähdössä reissun päälle kahdestaan Marjaanan kanssa, iiik!! Ei siksi, että Marjaana olisi erityisen pelottava, vaan koska se on ensimmäinen yö ilman Ossia sitten elokuun 2. Tai jos syvällisemmin ajatellaan, niin marraskuun 2010.

Kuinka sitten pitää oma pakki kasassa kisoissa, kaikesta huolimatta, niin tässäpä mulle jotain pureskeltavaa automatkalle:

- Ensinnäkin ne huolet pois. Ei edes puhuta niistä. Nyt mennään ja ollaan vuorokausi ja jutellaan vaan ihanista asioista. :) Ei kisoihin, eikä treeneihin saisi muutoinkaan mennä murehtimaan. Pitäisi kieltää ihmisiä puhumasta ikävistä asioista treeneissä tai kisoissa. Tai ainakin odottaa siihen asti, että suoritus on ohi! (Niin herkkä minä siis olen, käsitän sen nyt....)

FIILIKSELLÄ!!

- Iloisella fiiliksellä radalle, katso sitä koiraa niin huomaat miten paljon sitä rakastat. Miten paljon tykkäät sen kanssa tätä tehdä, joka siis tietetenkin on se alkuperäinen syy yleensäkään joutua semmoisiin paikkoihin, kuten esim. agilitykisojen starttipaikalle. Ja miten paljon se koira siitä tykkää!

Se vaan on <3

- Nyt unohdetaan se kontaktien jännääminen. Ne toimii treeneissä, joten kun menet sillä samalla meiningillä kisaradalle, niin ne vaan toimii sielläkin. Että elä hättäile. Nyt keskity niihin linjoihin, tempoon jne juttuihin, äläkä kontakteihin. Pitää keskittyä omaan liikkumiseen ja tekemiseen, eikä koiran "vikoihin", koska niitä ei oikeastaan ole, itse minä aina liikunnallani kuviot pilaan!

Tässä palkka (varmaan jotain remonttiroinaa nurmikolta)

Ja huuuuolellinen kuljetus... :D (Tämä kuva oli sattumaa. Kai.)

- Eli radalle otetaan vauhtia, draivia, liikettä ja rohkeutta liikkua - ihan siellä ajatustasolla asti, muutoin ne jalat kyllä jumittaa. Ne on ne kuviot siellä takaraivossa, nyt pitää vaan tehdä tosissaan ja näyttää itselle mitä osataan. Näiden kisojen jälkeen haluan nähdä videolta että tosiaan olen yrittänyt, enkä vaan liihotellut ja hipsutellut... MUR! joo, vähän raivoa kans mukaan.

SYKKEELLÄ ETEENPÄIN!!

Pitää vielä youtubettaa pari menevän ohjaajan agilityvideota tälle päivää muistiin tuonne verkkokalvoille ja jos ehdin, niin käydä tekemässä kentälle pikkusukkela rata Foxyn kanssa, OPETELLA SE ja mennä tekemään sillä nolla (eli ei mitään kikkailua tai varsinkaan uuden opettelua, omia vahvuuksia vain). Minulla kun on valitettavasti pahatapa mennä ja tehdä "kuhan jotakin ja kontakteja" ja Foxy turhautuu, kun ohjaus on epäselvää, enkä palkkaa sitä, koska se ei tiedä mitä pitäisi tehdä ja otan uudestaan ja uudestaan, ja sitten koko treeni onkin jo ihan yhtä tyhjän kanssa.

"What?"
(oikeasti tässä kuunnellaan naulapyssyä, vähän tuo huoliryppyjä kulmille)

No niin, jo minä olen itselleni tarpeeksi paasannut. Ilmoitin meidät eilen seuran SM-kisajoukkueeseen, saa nähdä päästäänkö, tarjolla olisi tosin vain varakoirakon paikka.

Rommi

Facebook on kyllä siitä ihana, että kuulee (ja näkee) ihmisistä ja heidän koiristaan, vaikkeivät blogia pidäkään! Rommista ollaan saatu raporttia muutoinkin ja aina vain positiivista sellaista, ettei voi kuin ihmetellä, että onko edes mahdollista, ettei ongelmia ole ollut. Mutta niin se vain tuntuu olevan... :) Iso Kiitos Jaana ja perhe!

Nyt aikaa on kulunut puolitoista vuotta siitä kun tehtiin päätös lähteä hakemaan Rommille uutta kotia. Rommi ehti asua meillä 2,5 vuotta, kun vuosikkaana meille muutti. Eli pojan elämään on mahtunut siis 3 eri perhettä, minkä vuoksi päätös uuden kodin etsimisestä oli erityisen vaikea tehdä. Rommista voi lukea lisää vanhoista kirjoituksista vaikka tuolta 2010 syksyltä, jos jollekulle tarina on outo. :)

Takana on siis vuosi ja 5 kuukautta uudessa kodissa, joulukuussa 2010 jätimme Rommin Helsingistä palatessamme Iisalmeen. Ja vaikka kaikkeen varauduttiin, niin sinne se on onnellisena jäänyt. <3 Ainoa kamala asia mikä on päässyt käymään, on se, ettei me olla perheinemme edelleenkään käyty kylässä! :( Monesti olen koettanut Esalle ehdotella ja kerran oli jo melko lähelläkin (vuosi sitten) mutta aina se on sitten jäänyt toteuttamatta, Iisalmikin kun on meille vielä niin kaukana kahden pienen kanssa. Mutta kyllä me vielä tullaan!

Alla muutamia fb:stä (luvalla) pihistettyjä kuvia Rommi-pojasta, kuvat Jaana M.:

Ulkoilemassa kevät 2012

"Tarkkailemassa" kun mamma tekee lähtöä töihin...

Odotellen saunan lämpeämistä (2011)

Tutkittu tyttö

Foxy tutkittiin nyt toisenkin ell:n toimesta nyt, koska se on napsunut, eli liikkeessä jokin raaja naksaa hyvin satunnaisesti ja tietenkään tutkittaessa ei naksetta taas kuulunut; useampaan päivään ei ole kuulunut. Se on kaiken lisäksi melko vaimea napse, enkä ole itse sitä pysynyt minnekään paikallistamaan. Ensimmäisen kerran havaitsin napseen jo lokakuussa, mutta yhdistin sen silloin pelkällä laminaatilla kävelemiseen ja se meni ohi yhtä pian kuin oli tullutkin. Mitään oireilua ei ole ollut, ei hierottaessa löytynyttä, ei ontumisen häivää, ei mielialan tai käytöksen muutoksia. Nyt ennen ajanvarausta napsetta kuitenkin kuului parina päivänä enempikin ja siksi piti päästä tutkituttamaan se tarkemmin.

Tutkimuksesta sanottiin seuraavaa: 

"Foxya tutkittiin nivelten naksumisen takia. Tunnustelussa ja taivuttelussa ei löytynyt mitään poikkeavaa. Kintereet, lonkat ja polvet tuntuvat olevan kunnossa. Todennäköisesti naksuminen johtuu anatomiasta, eikä sillä ole vaikutusta koiran liikkumiseen."

Eli polvilumpiot olivat siellä missä piti, lonkathan sillä on jo kertaalleen A:ksi todettu, joten niitä ei tällä kertaa kuvattu. Tarkistettiin myös kintereet, joista nakse saattaisi kuulua myös, mutta nekin olivat kuten olla pitää, ei turvotusta tai tulehdusta. Ettei siinä auttanut lääkärin muuta kuin päätellä nakseen johtuvan jostain anatomisesta ominaisuudesta, joka Foxylla ilmeisesti on, joka aiheuttaa naksetta. Sitä taas emme kumpikaan osapuoli nähneet tarpeelliseksi lähteä tarkemmin paikantamaan ja jopa mahdollisella leikkauksella "korjaamaan" koska koirassa ei ole muuta vikaa eikä oiretta. Sitten taas jos jotain lisää ilmenee, niin katsotaan asiaa uudestaan, mutta nyt mennään tällä.

Ja agilityahan se on harrastanut tähän asti aina kiivaasti ja iloisesti. Kotona se on myös iloinen rapsukka ja lenkillä reipas, liikkuu kuten ennenkin. Se hyvä puoli nopeassa koirassa on, että eron kipeään huomaa viimeistään siitä vauhdista. Jos en minä, niin joku muu, onneksi kavereissa on rehellisiä ihmisiä! ;)

Sateessa köröteltiin kahdestaan Ouluun ja takaisin: On se vaan niin ihana kaveri tuo meidän oma Foxy ja ihana että se on vieläkin terve ja olemassa. Nyt se ei sitten siis ilmeisesti auta kuin lähteä Kokkolaan  ylihuomenna??!

Lisa menee

Backyard training with Lisa: - Contacts 2on2off and just the basic skills on both parties behalf - how to keep up and going ;) The yard is still total mash of old grass, dirt, mud and yes, some occasional rake missed dog droppings (not ours), so I really love her bouncy habit of jumping against me when we're not on the move. Still haven't really done a move to train her out of it either - As you sow, so shall you reap...

OK

Lisan verenkuva oli normaali, ei hätää sen suhteen, vakuuteltiin minulle puhelimessa, kun lääkäriin soitin... ;) Mutta toimitamme vielä sen pissanäytteen ja tutkitaan nyt sekin, sillä Lisa nuolee edelleen itseään ja minusta emätin välillä punottaa, edelleen.

Lisa pääsi silti eilen omalle kentälle treenaamaan, koska iloinen ja pirteä se on kuitenkin. Otetiin kontakteja ja vähän hyppyjäkin. Se poikkeaa Foxysta vahvasti siinä, että se täytyy viedä niin pitkälle, esim. takaakiertoihin ja muillekin esteille. Foxy taas irtoaa kaukaa ja vauhdilla. Lisalla on käännökset taas aivan ilmiömäisiä, sekä sen reagoiminen kropan liikkeisiin. Eli mikä hävitään minun vauhdissani, otetaan varmasti säästeliäissä käännöksissä toistaiseksi kiinni. Mutta ihannehan on, että me saadaan se Foxy vauhti ja irrallisuus myös Lisaan ja tietenkin säilytetään ne superkäännökset... ;) Olen varmaan näistä niin monesti jo jauhanutkin, mutta on vaan niin hassua, että ovatkin niin täydellisen erilaisia toisistaan ohjattavuudeltaan.

Kontaktit meni kuitenkin huipusti. Puomilla teki valitettavasti usein niin, että jäi kokonaan kontaktille odottamaan, että etutassut olivat aivan puomin reunalla. Puomia hinkattiinkin sitten kiipee-kiipee -käskyllä useamman kertaa ja kun alkoi toimia, niin siirrettiin se sitten Aalle. Aallahan sillä oli vuosi sitten vielä juoksukontaktit, mutta niitä ollaan nyt alettu harkkaamaan pysäytyksiksi myös. Ja hyvin toimi eilen.

Keppejä mentiin myös pariin otteeseen, meillä on niitä enää 8 jotka pysyy edes jotenkin pystyssaä.. mutta hienosti män neki! Tästä siis jatketaan. Lisan kanssa aloitellaan varmaankin ohjatuissa treeneissä joskus tuolla kesäkuulla, aika näyttää. Siiheksi treenaillaan vaan täällä itsekseen.

Eilen käytiin Foxyn kanssa nopsasti treenailee. Nopsaa siksi, että ensimmäisen puolentunnin aikana otettiin lähinnä vain startissa pysymistä ja sitten viimeisen 15 minuutin aikana ehdin ottaa pari kertaa kunnolla itse rataakin. Puomin kontaktit piti pienen muistuttelun jälkeen - edes, itsellä oli aika hyvin nyt pää kuitenkin mukana ja vaikka rata oli 28 estettä pitkä, muistin putkijarrutkin useimmiten ajallaan, vaikka tietenkin sähläsinkin monessa kohtaa ;) Mutta nyt en ala sen tarkempaa analysoida, kun niin hätäisesti muutenkin ehdittiin vaan treenata, mihinkään enempää paneutumatta. Olin tyytyväinen siihen että koira teki innolla, otti kontaktit ainakin 70%:sesti ja pysyi startissa kun otin ne huolella. Ja mikä tärkeintä, ne oli ekat oikeat kenttätreenit ja ihanhan tuo oli hallussa kun vähän oli pahimpia höyryjään ensin päästellyt

Varasin juuri maanantaille ajan Foxylle Ouluun Eläinlääkäriasema Otukselle. Siitä enempi sitten.

Terveysasiaa

Ei nyt tunnu tulevan tästäkään keväästä mitään kisakevättä (eikä treeni sen puoleen). Oulussa on kisat juuri menossa, mutta me vielä varoaikaillaan. Rovaniemellä olisi kisat äitienpäivänä, mutta meille tulee keittiökalusteet perjantaina, joten niitä laitellessa menee viikonloppu, vaikka varoaika olisikin kyllä jo ohi. Marjaana houkutteli Kokkolaan parin viikon päästä, sinnekin pitäisi yökyliin lähteä ilmeisesti, joten mietinnässä on vielä. Sen pitäisi kyllä periaatteessa onnistua, joten ehkäpä, uudet kisamaisemat tekisivätkin meille varmaan Foxyn kanssa terää :)

Lisa kävi tänään lääkärissä näyttämässä itseään. Sillä oli toissapäivänä emätin / ulkosynnyttimet ruvella, se siis oli joko itse purrut ne sellaisiksi, tai toinen vaihtoehto on, että takapuolta maahan hinkatessaan on vahingoittunut, koska ruvella olivat myös kintereet. Jälkimmäinen kyllä selittäisi sen, hoksaan sen nyt itsekin. Punoitus ja ruvet olivat nimittäin tänä aamuna jo poissa. Sitä oli kyllä myös leuassa, siitä en osaa sanoa mihin se sen on ruhjonnut... No, anaalitkin siellä tarkastettiin ja ne oli ihan ok, olen koettanut niitä putsaamalla pitää kunnossa ja nyt pitää koirat mahdollisimman säännöllisellä liikunnalla, se säännöllisyys kun on lasten tultua loistanut poissa olollaan, se on myönnettävä, mutta arki tästä vähän kerrallaan helpottuu, jospa ongelmat sen mukana.

Lisalta otettiin kuitenkin verinäytteet, vaikka vähän vastahankaisia siellä oltiinkin kun ei sairaalta vaikuttanut (Esa käytti sen, kun minulle iski kamala räkätauti). Verikokeita olen jo jonkin aikaa miettinyt otettavaksi, kun Lisalla on semmoista "pikkukremppaa" vähän joka asiassa. Esimerkiksi:

- Satunnaista oksentelua, mitä sillä ei ole ennen ollut. Aamuisin tosin vain, ennen ruokaa, mutta silti.

- Pissaamisen kanssa sillä on aina vähän ollut ongelmia, helposti tulee hätäpissa ja ulos päästyään on kova hoppu päästä asioille. Pissaamisongelmien vuoksi käytettiin se verikokeissa syksyllä 2009, mutta tuolloin tulokset olivat puhtaat ja pääteltiin ongelmien johtuneen fanaattisesta lumipalperoiden syömisestä ulkona ja alle vuosikashan se vielä tuolloin olikin.

- Iltaisin se on viime aikoina hakenut paikkaa nukkumaan mennessään, vaihtaa sohvalta toiselle ja on oikein läheisyyden kipeä, välillä nukkuu myös lattialla ja muissa ihmeellisissä paikoissa. Lisa on siis aina ollut ehdoton sohvakoira.

- Se on myös saanut muutamia "lähetyksiä" ja käynyt yhtäkkiä sohvalta muistuttamassa Jore tai joskus jopa Foxya jostain esim. hammastamalla ja murahtamalla ja hipsii samoin tein takaisin nukkumaan.

- Tärinää ja tutinaa sillä on ollut aina enempi tai vähempi, esim. ruokaa odottaessa, se ei ole nyt mitenkään lisääntynyt. Viimeksi reilu vuosi sitten, kun anaalit olivat huomaamattani täynnä ja valeraskaus pahasti päällä, se oli koko ajan jaloissa ja tärisi ja siksi käytettiin viimeksi lääkärissä kummallisten oireiden vuoksi. Mutta tuolloin vain tyhjennettiin anaalit ja saatiin Galastop resepti, jota en tosin hakenut.

- Se myös jäytää toisinaan tassujaan ja silmäthän ne vuotaa silläkin.

Että kyllä tässä on jo luulotautiselle muutama oire liikaa ja on saatava mielenrauhaa jostain... Toivottavasti tosiaan vain luulotautia. Mikäli kokeet ovat puhtaat, kiinnitetään enempi huomiota ruokinnan soveltuvuuteen ja muuhun ihan arkipäivän touhuun. Voihan sekin aktiivisella reppanalla vaikuttaa, ettei olla agilitytreeneissä päästy käymään, vaikka kyllä ne tässä arjessa saavat aika paljon aktiviteettia ja touhuttavaa muutenkin, mutta ehkei tarpeeksi laatuaikaa emännän tai isännän kanssa?

Foxyn ainoana kroonisempana vaivana edelleen on nuo ainaiset silmätulehdukset, ne eivät ole edes voimakkaita eikä useista kortisonitippakuureista (siis sen elämän aikana, ehkä 4 kertaa? minusta 4 kertaa liikaa...) tunnu olleen apua. Olen nyt hierontakoulutuksen puitteissa tekemässä kokeilua homeopaattisilla aineilla ja testataan niidenkin tuloksellisuutta silmiin, vaikkei minulla minkäänlaista luottoa niihin olekaan, ainakaan vielä. Suunnitelmissa on kyllä ollut, jos varaisi ajan ihan silmälääkäristä ja keskustelisi ongelmasta asiantuntijan kanssa, kuntalääkärin sijaan. Foxylle on myös suunnitteilla aika polvikuvaukseen sekä viralliseen silmätarkastukseen.

Jorella taas on ollut vaivoja lähinnä itseaiheutetusti ja parempi niin, nuori poikahan se vielä on, ettei muusta tarvitsisi kärsiäkään. Jotenkin tämä koirien sairastelu on niin viheliäistä hommaa, sitä masentuu ihan tyystin ja stressaa valtavasti, eikä oikein tiedä mitä sitä tekisi, varsinkaan, jos lääkäristäkään tuntuu ettei apua saa. Mutta kevät on jo pitkällä, vaikka meillä täällä lunta taas sataakin... Esteet on jo ihan kokonaan paljastuneet lumen alta, mutta kentällä on silti isoja lumipälviä edelleen.

Minulle nosti pikkunuhan lisäksi reippaanpuoleisesti kuumetta, joten suokaa anteeksi kirjoitusvirheet...