Moilasta ja SM-kisat

Kotimatkalta suoraan kentälle, kuinkas muutenkaan. Esa haki lapset ja autossa kituvat perennat joita äidiltä kahmin matkaani ja jäin itse vetämään treenit innokkaille 30 asteen helteessä aksaaville koirakoille.. No oli se jo siiheksi vähän laskenut se lämpö ja lähtiessä jo lähempänä kahta kuin kolmeakymmentä. Siis yhdeksän jälkeen illalla. Ihana kesä! :)

Rakensin Lisaa ja myöhemmin mahdollisesti saapuvia kolmosluokan koiria varten M. Moilasen radan joka hallillekin koetettiin talvella rakentaa mutta ei se mahtunut sinne oikein hyvin. Lisa teki nyt vauhdikasta nollaa aina putkelle 16 asti, jossa kirmasi Aalle, kerta toisensa perään. Vaikea, vaikea, kamala kohta koiralle, joka ei muutenkaan kovin varmasti hae putkia!! Sitä sitten harjoiteltiin alusta asti, useamman kertaa, eikä se mennyt kokonaisuudessaan sittenkään, eli esim. tuolta 14 tai 15 hypyltä asti, vaan vierestä piti viedä ja tarkasti näyttää. Mutta muutoin kiva rata ja kivaa menoa koiralta sen 5 minuuttia kuin treeniä kehtasi ottaa. Sitten se pääsi Esan mukana lähtemään pois. Tänään meillä voisi illalla olla vielä luvassa vähän putki-A-erottelu harkkaa siis, jos siihen saisi jotain tolkkua vielä ja vähän arviota tasosta, mitä voin olettaa että koira osaa ja milloin pitää ottaa kovemmat panokset peliin.

.

Lomalla oli kivaa ja on minulla sieltä kuviakin, kun muuta ei tullut päivitettyä kuin kisatulokset. Joten niitä laittelen täällä päivän mittaan varmaan.

Ja ai niin; sain myös hauskoja uutisia eilen illalla :) Ollaan Lisan kanssa mukana PRT ry:n SM-joukkueessa :) Oman seuran joukkue on jo valmis ja täynnä toinen toistaan parempia, yksilönollatkin jo omaavia koirakoita. Nollaprosentti heillä taitaa olla aika kova itse kullakin, joten sydän sykkii siis myös / etenkin oman seuran kovalle poppoolle ja toivonkin heille menestystä ja kunniaa tänä vuonna: Tulkoon puhtaat radat jokaiselle!!

Joukkuekisa on siitä jännittävä, ettei joukkueen koirakkojen välttämättä tarvitse olla maailman, tai edes Suomen huippuja nopeudeltaan, SM-kisoissa on yleensä riittänyt, että nollien teko on hanskassa ja pysytään jotakuinkin alle ihanneajan. SM-joukkuerata on myös normaalisti sellainen helpohko 3-luokkien rata, sillä joukkuekoirakoilla ei tarvitse olla kasassa yksilökisoihin vaadittavia tuloksia (eli 7 nollaa ed. vuoden ajalta sis. "tuplanolla" eli perättäisistä kisoista, samana päivänä saatu nolla), vaan riittää että on 3 luokkalainen. Kisoissa joissa olen ollut katsomassa joukkueratoja on jo oikeastaan ollut varmoilla palkintosijoilla, jos 3 koiraa tekee puhtaan, aikavirheettömän radan kohtuu nopeasti ja neljäs vaikkapa vitosen ja mitä useampi nollaan pystyy niin sitä parempi, sillä kolme parasta tulosta otetaan mukaan laskentaan. Mutta onhan tässä vuosien mittaan nähnyt vauhdin millä taso on agilityssa noussut ja se on huima. Joten vuosi vuodelta tiukempia kahinoita on varmasti tiedossa SM-kisoissakin, saa nähdä millaista menoa tänä vuonna saadaan katsella :)

Lähdetään reissuun torstaina 13. päivä, koetetaan päästä kisaamaan perjantaina illasta molemmat tavalliset agistartit (Lisalla alkaa joskus tässä juoksut... arvokisoissa taas saavat kilpailla myös juoksunartut) ja sitten lauantaina joukkuekisa. Sunnuntai otetaan lunkisti (tai niin lunkisti kuin lasten kaitsemiselta voimme) ja keskitytään seuraamaan SM-yksilökisoja ja tsempataan parhaat voittoon!

Rata luonnokset sunnuntailta

Alla A ja B rata sunnuntailta. Tuomarina siis Salme Mujunen enkä välttämättä aivan tee kunniaa alkuperäisille, mutta ehkä niistä jotain suuntaa antavaa saa :) Mietin vielä niitä lauantain ratoja, ainakin sen hyppiksen varmaan vielä paperille saan.

A-radalla epäonnistuttiin pujottelulle viennissä, haastavia olivat erityisesti 10 ja 18 putkeen viennit, erityisesti makseilla! En muista tarkkaan miten suora 14-18 meni, en edes sitä, oliko siinä muuria tai rengasta, varmaan oli joku, joten siinä on nyt rengas.

B-radalla epäonnistuttiin lähestulkoon kaikessa (Aalle vienti, kepeille vienti. 6-putkesta tuli ulos vasemmalle, vaikken edes takaaleikannut, sekä kaikki takaakierrot..). A-radalta parhaat tulokset mineissä oli 2 vitosta ja B-radalta ehkä jopa 3 nollaa. Mutta tosiaan, näistä tuo A-rata oli ehdottomasti enempi meidän juttu, takaakierto / välistäveto hässäköitä pitäisi harjoitella kovasti sekä samoin noita tiukkoja putkeenvientejä kaikista mahd. kulmista.

A-rata 26.5. Salme Mujunen (noin suurinpiirtein)

B-rata 26.5. Salme Mujunen (noin suurinpiirtein)

Mutta nyt ylös ja ulos! Lapset olenkin jo pihalle saatellut. Iltapäivällä taas uimaan (en tosin minä...) ja illaksi mökille. Säät on olleet kyllä niin supermahtavia lomailua varten :)

JOA:n kisat

Lähdettiin perjantaina lasten kanssa Sotkamoon kylästelemään, kuinkas muutenkaan kuin kisat tähtäimessä - koska eihän minulla muuta elämää olekaan. Jos se joillakin on työ, joillakin perhe ja niin edelleen, niin minulla se on agility. Kisojen varjolla kävin myös sukulaisissa Joensuun suunnalla, kun kisat käytiin Liperissä, JOA:n järjestäminä siis. Lapset jäivät mummilaan hoitoon. Tykkäsin kisapaikasta ja järjestelyistä, työntekijöistä ja palkinnoista :) Niin, siis koska mehän päästiin palkinnoille! :D Wuhuu!! Jee! Jipikaijei!

Olen pahoillani, mutta en tuntenut ketään ketä olisi voinut pyytää videoimaan, joten videoita tuli vain kaksi, sunnuntailta, kun sukulaiset tulivat turisteilemaan :) Lauantai alkoi viileän aurinkoisissa merkeissä ja ekan vitosen arvoisen radan juoksin vielä pitkissä housuissa. Mutta tuli lämmin... Salme oli taikuroinut aivan ihanan lutusia ratoja kaksi kappaletta heti alkuun, joista molemmista tehtiin vitoset. Harmitti... Niin helppoja ja mukavia ratoja ja ei nollia... Ensimmäinen vitonen tuli pimän putkikulman kiellosta (todettiin taas torstain treeneissä ettei se vaan hokaile niitä kovin hyvin vielä.. treeniä, treeniä) Ja toisella radalla vitonen tuli ronskista takaaleikkauksesta kepeille, jonka Lisa lopetti kesken. Mutta muutoin virheettömiä ja jopa (varmaan) ihan kivaa katseltavaakin, eli siis tarkoitan sanoa, että sujuvia itsestä.

Kolmas rata oli haastavampi ja siinä hyllyyn kosahteli moni muukin. Tämä jälkeen juteltiin Tiina T:n kanssa parsoneista, meillä on ehkä vähän saman tyyppiset koirat agiradoilla ja hän kehotti kovasti ottamaan vähän P***elettä kehiin, heh tai ei nyt aivan sanasta sanaan niin :D Enkä minä muutenkaan osaisi kiroilla, mutta asennetta, aggrea ja sen semmoista, muuten ei parsonin kanssa oikein pärjää. Olinkin kyllä tietoinen asiasta, mutta minulla on kamalasti vaikeaa olla vihainen radalla - tai ei tietenkään vihainen, vaan jämäkka. Osaan minä kotona olla jämäkkä, mutta agilityssa olen vaan semmoinen "no hups, se meni sinne, ei se haittaa".

Mutta nyt minä tyttö sitten yritin oikeesti tosissani ja kuulema heti huomasi eron! ;) Ja niin siinä vaan kävi, että radalta tuli nolla! :) Semmoisella kamalalla hyppyradalla jossa oli pelkkiä hyppyjä ja putkia syöttämässä kamalissa paikoissa (ei siis edes pujottelua) ja me selvittiin sillä voittajiksi :) Jälkeen päin ajateltuna se oli kyllä ihan kiva rata. Kuinkas muutenkaan. Ja se oli siis voittonolla ja tuotti Lisalle sen ensimmäisen sertin :)

Sunnuntai aloitettiin kuumissa tunnelmissa melkein heti aamusta. Salmen piirtämä A-rata oli aika haastava paketti.  Erityisesti eräs putkisyöttö oli haastava ja siiheksikin asti oli pitänyt selvitä jo monesta mutkasta, joista siis selvittiin. Ja me selvittiin myös siitä kamalasta putkesta ja varmaan juuri sen "selviämisen" takia irrotin otteeni ja  Lisa ehti käväistä pituudella pujottelun sijaan -- !!! !!! Oih, kurjuutta! :( Hylyn johdosta testasin pujottelulla kunnolla vedättämistä ja Lisa tuli toiseksi viimeisestä välistä pois, mutta muuten puhdas rata, toisestakin putkiansasta huolimatta, että olin kyllä tosi tyytyväinen siihen, kun selvitiin kaikista niistä kohdista mistä olin epävarma.

Ensimmäinen joka tuli videolle oli viikonlopun ainoa sähläys rata, B-rata joka oli ihan puhtaasti kamala. Koetan piirtää vaikka radat tänne niin saatte kauhistella niitä tai oikeastaan sitä sunnuntain B-rataa vain. Se oli kamala. En videota nettiin edes lataa, ihan turhan päiten. Sillä radalla, kuten kaikilla muillakin viikonlopun agiradoilla plussaa oli keinu - Lisa teki superikeinut koko viikonlopun ajan :) Tai siis hyvät Lisaksi.

Ja alla videolla viikonlopun viimeinen rata, sunnuntain C-rata, josta tuloksena nolla ja sijoitus 3. Hidastusta tuli kahteen kertaan tehdystä Aasta joka on meillä vielä hidas ja siellä takana tehdyistä valtavista kaarroksista, joita videolla ei näy, mutta kolmansia varmaan oltaisiin oltu niistäkin huolimatta. Tiina ja Hertta sijoittuivat kakkoseksi ja viikonlopun voitokkain mini-3 koirakko Soile Casper voittivat kisan supermiinuksella, kuten heillä tuntuu olevan tapana :)

Omat treenit viikonlopulta

Radalle otin mallia Jenna C:n blogista löytyvästä treeniradasta. Hyppyesteitä ei ollut tarpeeksi edes ensimmäisiä 6 estettä varten, joten karsin yhden hypyn alusta pois, eikä tästä varmasti enää edes alkuperäistä ajatusta tunnista! :D Mittasuhteiltaan taisi koko radan leveys olla n. 6m, korkeus samaten. Semmoinen aika tiivis paketti siis, ja pujottelu vain kuudellä kepillä. Tavoitteena oli vahvistaa pujottelun aloitusta ansaesteellä häirittynä sekä pimeää putkikulmaa. Ne se haki aivan superhitaasti, joten pitää ensi kerralla ottaa helpompaa kulmaa vauhdissa ja siitä sitten vaikeuttaa. Samaa keppikulman aloitusta harjoiteltiin myös treeneissä viikolla, joskin tuolloin vielä haastavammassa vauhdissa ja kulmassa, silloin sylkkäri toimi parhaiten. Vasemmalta vietynä ei toiminut ollenkaan, vaan Lisa haki tuolloin aina tuon ansahypyn.

Haastavaksi koitui tällä kertaa pimeät putkikulmat, mutta kyllä Lisa alkoi niitä lopulta varmemmin hakemaan, hitaasti vain. Lämpö tosin vaikutti menoon yleensäkin ja treenin aikana Lisa tankkasi melkoiset määrät vettä. Osaa se onneksi silloin juoda kun sitä janottaa vaikka muutoin onkin huono juomaan.

Toinen haaste oli kuinka saada vietyä koira 10 esteelle takaakiertoon ilman että hakee ansahypyn suoraan edestä. Palkkasin siis väärästä suorituksesta monen monta kertaa, koska en vaan osannut ohjata loogisesti ollenkaan - kunnes keksin vedättää :) Se toimi!

Videolla aivan lopusta löytyy ratasuoritus kokonaisuudessaan, onnistuneena siis, muutoin se on aika pätkittäin tehtyä ja välillä kokeilen jotain ihan muutakin, kuten vauhtivetona esteet 1-6-7 ja 7 hypyltä suoraan pujottelulle vienti persjättö-sylkkärillä, Lisalla kun avokulmien haku niin, että olen itse sijoittunut sylkkäriasemiin on todella heikkoja. Puhumattakaan jostain videolla näkyvästä hölmöstä yrityksestä,yhden kerran se toimi.

Lisan meno on muutoin niin mukava katsella nyt, se liikkuu leppoisasti ja mika hauskinta, seisoo kauniisti, jalat kuten pitää, kyyristelemättä. Se on semmoinen Etelän lapsi, vilukissa ja voi miten siitä näkee kuinka rakastaa näitä lämpimiä säitä. Ja niin, kyllä ilmoitin meidät Joensuuhun viikonlopuksi - kaikki 7 rataa.

OKK:n ratapiirros

Blogiin tullaan paljon hakusanalla Eija Berglund, ilmeisesti ratapiirrosten perässä. Piirsin luonnoksen viikonlopun kolmosten C-radasta, tuomarina siis Eija Berglund. Varmasti kulmat ei ole sitä mitä oikeasti, mutta siinäpä kukin helpottaa tai vaikeuttaa tarvittaessa.

Hylkyjä mahtoi tulla eniten putki-kontakti-erottelu ja todella moni lennätti keinun, todella moni! Alun syherö tuntui monelle ensi alkuun vaikealta (siihen tuhrattiin paljon aikaa rataantutustuessa), kun siinä oli niin monta eri estettä tyrkyllä kolmosen takaakierron jälkeen. Suurin osa siinä silti valssasi (3.-4. väli) ja harvapa tuossa virheitä sitten kuitenkaan teki. Jolla kulla vauhdikas bordercollie meni pujottelun sijasta putkeen ja sen sellaista. Treeni-iloa! :) Meillä Lisan kanssa on tälle keväälle edessä vielä ties kuinka monta Berglundin rataa, eikä ne mitään helpoimpia tosiaankaan ole. Netistä Berglundin ratoja löytyy heikonlaisesti, niitä alkuperäisiä varsinkaan.

OKK 12.5. C-rata 3lk. Eija Berglund

Lisää erottelua

No nyt on takana varsinainen tehotreeni, kun kolmena päivänä ollaan treenattu kymmenisen minuuttia putki-kontakteja! Tänään vaikutti jo oikeinkin lupaavalta, että ehkä se sittenkin jo osasi ennestäänkin, mutta oli vaan hetkellisesti unohtanut - tai jotain :)

Videoilla huomaa paljon vaikutteita vähän sieltä täältä... Olen kamala apinoimaan ihmisiä.

Käytiin palauttava lenkki, jolle Jorekin sai tulla mukaan ja juosta hetkittäin vapaana. Se sitten kahteen otteeseen yhtäkkiä piti vasenta etujalkaansa ylhäällä ja pisteli menemään kolmella jalalla. Ensimmäisellä kerralla otin syyniin ja koetin palpoida ja tiirata varpaiden välejä, muttei mitään. Toisen kerran kun sattui sama, niin otin taas hihnan päähän, mutta loppu lenkin aikana n. 2km en nähnyt taas mitään merkkejä tassun nostelusta.

Mutta nyt kun asiaa mietin, niin heti kohta kun päästin Joren irti ensimmäisen kerran, kuului siitä metsästä jostain ihan kuin joku pikkukoira olisi rääkäissyt. Otin sitten heti molemmat haltuun ja koetin tähyillä näkyykö jossain lenkkeilijöitä mutta ei näkynyt. Elikä varmasti se olikin Jore "pikkukoira" ja johonkin on jalkansa telonut. Pitää vielä illan päälle tarkistaa tassu oikein huolellisesti.

Viikonlopuksi on luvattu helteitä, saapa nähdä yltääkö tänne meille asti.

Oppimista terrierihuminan havinassa

Nyt ollaan parina päivänä tehty lyhyttä ratapätkää teemana putkikontaktierottelu ja pujottelun umpikulmat. Aika hukassa oltiin, selkeytin sitten käskyjä ja ihan alusta ollaan osittain lähdetty, mitä ei osattu, niin helpotettu aina tarvittaessa.

Välillä kyllä tuntuu, ettei ole tosikaan kun putki on aivan nenän edessä ja sanon "putkeen, putkeen" niin Lisa hakee puomille, jonne pitää mennä väistelemällä minun jalkojani. Sillä jää todella voimakkaasti päälle edellinen treeni ja toistaa sitten sitä mistä viimeksi sai palkan - luonnollisesti, mutta siitä voidaan vaan todeta, ettei se ole ollenkaan sisäistänyt käskyjä. Huomasin sitten, että koira toimii paremmin, kun painottaa käskyä eri tavalla (vaihdoin "kiipeekiipeekiipee!!" kevyesti sanottuun "Aa-kiipee!" käskyyn, niin se kolme kertaa putkeen sykästyään "kiipeekiipeekiipee" käskystä hoksasikin yhtäkkiä ottaa puomin eri käskyn kuullessaan).

Ja olen pahoillani kaikesta kiljumisesta videolla, olin vaan niin iloinen, kun Lisa heti alkuun osasi niin hyvin erotella, kun käsky vaan oli oikea. Tiistaina kuvatuissa Jore taas kiljuu taustalla, pahoillani siitäkin. Lapset  seikkailee siellä välillä ees taas, joten koittakaa kestää, jos näitä joku muutenkaan ikinä katselee.. Itseäni vartenhan nämä tänne laitan ja itse asiassa varmaan eniten minun blogiani lukeekin minä. Videolla taas huomaa, miten voisin kyllä monipuolisemmin tehdä noita treenejä. Otan kuitenkin aina monta toistoa samaa, joka saattaa toimiakin joka kerta aivan yhtä hyvin, niin en silti hoksaa kokeilla siihen sitten jo jotain muuta ohjauskuviota. Oppisin ehkä itsekin jotain... Pitää muistaa ensi kerralla.

Tämä esteosaaminen on sitä semmoista osa-aluetta jossa minä herkästi teen väärin, saatan tehdä liikaa tai liian vaikeaa kerralla. Jotain minkä Foxy kesti mainiosti tai Foxylle se "liian" raja oli jossain kaukaisuudessa, eikä sinne koskaan tuntunut pääsevänkään. Lisakin kestää kyllä runsaasti toistoja (en usko, että meilläkään on raja tullut varsinaisesti vastaan, riippuen toki siitä mikä se raja on), mutta se ei vaan opi siitä mitään, kun se hoksaaminen jää joskus sellaisen huminan alle. Se on sellaista terrierihuminaa... Mutta hyvin se tekee, kun itse on sille reilu ja helpottaa kunnolla tarvittaessa. Eri asia sitten sellaisten esteiden kanssa joista se ei niin välitä, kuten keinu. Sitä ollaan otettu vain 2-3 toistoa kerran päivässä, semmoisten juttujen kanssa ei vaan voi tehdä liikaa tai siitä ei kyllä sitten tule enää ei yhtikäs mithän.

Voi myös olla, että vertailen omaa treenaamista liikaa jonkin muun rotuisen kanssa treenaamiseen, terrieri kun kestää toistoja ja paljon virheitä ilman että se on siitä moksiskaan, se palkkautuu ihan vaan olemalla ja kestää jopa kiellot jatkaen samaa hullun myllyä, jos sitä siltä halutaan. Jos itsellä on kova työmotivaatio, mutta ei ole  niin herkkä fiilistelemään "koiraa" tai niin kärsivällinen tai ihan vaikka vaan kokematon muutenkin, kannattaa valita terrieri kisakaveriksi, se ei mene niin helposti pilalle... ;) Lisa on pikkuisen poikkeuksellinen terrieri, vähän pehmeämpi ehkä, eikä niin itsenäinen kuin monet muut. Saa nähdä miten hukassa sitä sitten taas on sen seuraavan terripään kanssa...

Olen itse kyllä kovastikin herkkä ja monesti treenien jälkeen (en minä silloin treenatessa muista) mietin, olenko nyt ottanut koiraa tarpeeksi huomioon, palkannut oikein ja ollut johdonmukainen ja oikeudellinen, mutta kärsivällisyys on monesti hukassa (kaikkitännemullenytheti), en pura sitä kuinkaan koiraan, todellakaan, vaan siihen treeniin ja saatan kärsimättömänä ottaa liikaa toistoja tai liian usein tai mitä milloinkin. Ja silloin joskus huomaa, että Lisa on tavallaan jämähtänyt johonkin, minkä se muistaa toimineen siinä tilanteessa joskus aiemmin, eikä sille tule mieleen tarjota erilaista. Onkohan muilla tätä ongelmaa...? Eli minun pitää silloin helpottaa isolla harppauksella taaksepäin, että se tavallaan poikkeaa täysin siitä jostain aiemmasta treenistä, johon Lisa tilanteen yhdistää, eikä sen takia osaa tehdä jotain aivan uutta muutoin samassa tilanteessa... Kukaan ei varmaan ymmärrä tästä tekstistä mitään, mutta Lisalta tavallaan puuttuu sellainen taito yhdistellä oppimaansa. Minun pitää tehdä se yhdistäminen sille. Kyllä sekin joskus osaa, mutta hyvin usein se testaa ensin (monta kertaa) etteikö tähän nyt kuitenkin kävisi tämä miten tämän olen aiemminkin tehnyt. Silloin sillä vähän kuin humisee päässä. Ei auta vaikka mitä teen, pitää oikeasti helpottaa ja paljon, usein niin, että se alkuperäinen treenin aihe vähän kuin häviää kokonaan. Mutta minkäs teet. Sitten taas jossain eri tilanteessa se saattaa osatakin sen saman jutun ilman minkäänlaista huminaa.

Mutta kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, pahimman terrierihuminan hälvetessä, että hyvin se erottelee kuitenkin, keppikulmatkin meni hienosti, haki sylkkärillä ja poispäinkäännöllä tai mikä se nyt lie oli, mitä yritin joka se toimi. Nyt kun pääsisi vielä kenttätreeneissä harjoittelemaan erotteluja ja vaikeita avo- ja umpikulmia.

Olen tässä vähän suunnittellut vielä kunnon kisarepäisyäkin tälle keväälle... vähän ex temporee tämä kyllä taas tulee. Kun ei taida olla mitään muutamaan isompaa kisarupeamaa kesälle tiedossa, Lisan juoksutkin varmaan sattuu sinne kesä-heinävaihteelle, ettei suunniteltu TorKK-ARCT:in 5 starttia varmastikaan onnistu, niin olen lähdössä 25.-26. päivä Joensuuhun testaamaan meidän turnauskestävyyttä JOA:n 7 startin kisaviikonloppuna. Jännää. :) Ilmot menee tänään umpeen, joten huomenna tiedetään sitten oikeastikin, mennäänkö vaiko eikö mennä.

OKK:n kisat

Viikon blogihiljaisuus pitää sisällään synttärien ja äitienpäivän viettoa, vieraiden kanssa olemista ja kotona puuhastelua, yhdet treenit ja yhdet kisat.

Treenit vedettiin Kallilla ykkösluokan agiradalla, joka tuotti nollaa, ellen jäänyt hiomaan keinua. No, se ei paljon nollakunnosta mitään kerro, mutta kisat kertoivat. Tehtiin OKK:lla hylky ja 10 jälleen kerran. Molemmilla radoilla pujotteluvirheet, jälleen kerran, yksi väärä valinta putki-kontakti-ansassa, yksi hassu hypyn ohitus johtaen hylkyyn ja yksi surkeasti ohjattu hyppy kiellolla, yksi Aan kontaktin roiskinta ja sitä rataa. Mutta Lisa meni hyvällä fiiliksellä, vaikka minua vähän jännitti, sää oli mainio vaikka mutainen kisapaikka kastelikin vähän kenkiä. Poltin jopa otsani punaiseksi, että ihan mukavasti meni se äitienpäivä :)

Alla kisaradat, hyppärillä kamalaa varmistelua putkille isoin kaarroksin. Marin selostusta kun saisi mukaan aina treeneihinkin, niin ehkä oppisi jotain? ;)

Eijan rata tuntui aluksi vaikealta, varsinkin alun putkeen vienti hirvitti, mutta toimi lopulta hyvin. Pujottelulle Lisa ampui, siitä vitonen. Pujottelun jälkeinen poispäinkääntö tuli myöhääm ja näytin sen huonosti, joten siitä hypyn ohitus. Puomi-kontakti-erottelu ei vaan toimi. Niistot toimi kisoissa kivasti, kun ennen eivät ole oikein olleet varmoja. Aan kontaktin roiski ja sen jälkeen lähdettiinkin pois. Ehti se vielä tehdä keinun ja se oli ihan ok, vaikkei videolla kokonaan näykään.

Jämsän rata oli profiililtaan vauhdikas vähän epätyypillistä Jämsää jopa se sisälsi oikeastaan vain yhden vaikeamman kohdan, joka sössittiin (+ kepeille vienti, kuinkas muutenkaan). Eli 5-6 väli oli haastava. Ensin piti ehtiä vitoselle takaakiertoon, joka toimi. Koska menin saattelemaan takaakierron niin loppuun asti, olin sijoittunut tosi huonosti jo valmiiksi 6 estettä varten ja kiiruhtamalla sinne vein sitten samalla koiran sen ohi. Ehkä jo pelkkä rytmittäminen olisi saanut Lisan suorittamaan esteen oikein, mutta vitonenhan siitä tuli. Putkeen viennit turhilla varmisteluilla polttivat aikaa ja sitten taas sama virhe kuin Berglundinkin radalla; vauhdikas kepeille meno soljui lopulta yhden välin liian pitkälle ja se korjaamaan sitten.. Harmitti vähän, kun rata olisi ollut muuten niin "suoritettava" ja sekin sitten onnistuttiin kuitenkin pilaamaan.

Tulevat treenit sisältävät siis mm.:

• Keinua edelleen
• Vaikeita pujottelukulmia ratatreenin lomassa tai muutoin vauhdikkaasti lähestyen, avo- ja umpikulmassa
• Putki-kontakti-erottelua

Kiitti ja kuitti, tänään aloitetaan treenaus.

Jore mätsärissä

Koko perheellä tänään koiratapahtumassa vaihteeksi, Joren kanssa haistelemassa mätsärituulia. Koska ei ollut oman seuran kisat, säästettiin rahamme, heh ja käytiin tosiaan vain tutustumassa ilmapiiriin kehän laidalla, se kun on Jorelle aivan riittävää treeniä sekin.

Ensimmäiset 15-20 minuuttia taisi mennä muita koira päin ryntäillessä - tai siis yrittäessä ryntäillä. Kun käytiin vähän väljemmillä vesillä se kulki kauniisti löysällä hihnalla ja salli jopa jonkun koiran näköpiiriin ja pyöräilijän ohi ilman hätiköintejä. Koiramassoista taas innostui, mutta lopulta onnistuttiin treenailemaan jopa näyttelyhihnakäytöstä kentän toisella laidalla ja piipahdettiin myös tyhjässä kehässä. Eli kesti koirien läsnäoloa ilman haukkumista tai ryntäilyä joka suuntaan. Jos joku lähellä alkoi haukkumaan vastasi Jore välittömästi, samoin silloin, jos jäätiin pidemmäksi aikaa paikoilleen. Mutta keskittyi palkkaan ja minuun ja leikkimiseen tai tekemiseen hyvin. Esakin kuulema oli aivan yllättynyt.

Välillä vietiin Jore rauhoittumaan autoon (se nukkuu siellä) ja otettiin ennen lähtöä vielä uusinta kehäalueen laidalla, tällä kertaa niin, että sijoituttiin Jorean kanssa kahdestaan istumaan mökin nurkalle, jossa parin metrin etäisyydellä pari rauhallisempaa koiraa sekä pari juoksevaa lasta. Kyllähän se olisi ollut kovasti kiinnostunut ja menoissaan, mutta makkarakin maistui (ei ollut saanut ruokaa) ja siinä sitten istuskeltiin tai maatiin sen kanssa (tarkkaavaisena) joku tovi ja ihan hiljaakin se osasi välillä olla. Jonkin verran piippasi ja muutaman kerran intoutui haukkumaan, mutta kaiken kaikkiaan hienosti.

Agilitytreenit taas on niin kiihdyttäviä, että niitä ei saata katsella haukkumatta. Mutta sellainen meillä on myös Lisa. Lisa ehkä tarvitsisi treeniä sen siedätykseen, mutta vähän tuntuu, ettei sillä ole edes hermokapasiteettiä niin paljon, että se harjoittelemallakaan osaisi olla hiljaa agilitykentän vieressä. Tätä voidaan onneksi treenata ihan kotonakin, kun on kaksi koiraa.

Tein Jorelle tuonne ylös ihan oman sivunkin. Siellä on vähän kerrottu sen historiaa... vaikka nuori poikahan se vasta on, ainakin minusta :) Karva sillä alkaa taas olla sellaisessa kuosissaan, että nyppimisurakan voisi laittaa käyntiin. Se myös haisee aivan kamalalta vaikka sitä pesisikin. Pitäisi aivan koettaa vielä pestä uudestaan.

Tein myös eilen epämääräisen huomion, kun itsellä on ollut yskä nyt kuukauden päivät, muuttumaton, kuiva välillä veren makuinen yskä ja Ossi 1,5v on myös yskinyt useamman kuukauden jo (lääkärille ollaan aikaa odottamassa) ja eilen Jore nukkui vieressäni sohvalla kun olin taas yskinyt illan siinä veren maku suussa - kunnes vaihdoin paikkaa ja yskiminen loppui kuin seinään. Joko sen teki Jore, meidän kangassohva tai aiemmin päivällä käynyt hometalon asukki, jonka haju edelleen oli sohvassa voimakkaana. Mutta pahalta se haisee, Jore nimittäin, jospa se ei kuitenkaan aivan yskää aiheuttaisi.

Väsynyt tänään

Muistin aamulla eilisistä treeneistä kirjoittaessani, että olin unohtanut avaimet kentälle ja oven auki. No sitten vaan lapset autoon, kuravaatteet mukaan, reppuun lämmintä kaakaota ja evästä ja koirat takakonttiin piippaamaan.

Ihan mukava reissu, tein pienen ratapätkän taas, yhteensä 14 estettä. Se hämärästi toisti Eija Berglundin vuoden 2010 SM-kisojen medien agilityrataa, joskin jätin keppien yläpuolelta radan rakentamatta ja taioin siihen numeroiden 7 ja 14 väliin pöydän. Oli siinä hinkkamista taas, kun ei vaan sujunu. Alku oli ok. Otin sitä myös niin, että jätin suoran putken pois ja kierrätin 4 esteen takaa. Molemmin tavoin Lisa osasi hakea hyvin puomin. Niin kun sen piti mennä putkeen. Välillä se meni putkeen.

(Mulla ei oikeastikaan ajatus nyt kulje hirveän hyvin, naama kuumottavana (aurinko paistoi koko ajan)  ja väsyneenä (kannoin kaksi putkea painoineen kentälle ja pois, siirsin puomia itsekseni, samoin keinun ja kannoin kaikki hypyt kentälle) sekä vatsa täynnä ruokaa... niin ei vaan kulje. Treenin päätteeksi kun olin kantanut esteet takaisin koppiin Ossi kaatui ojaan ja kasteli itsensä läpimäräksi kuravaatteidenkin läpi. Ja ajettiin kotiin niin, että sillä oli päällään vain Ilsen paita ja Ilsellä minun kaulahuivini sekä sukkahousut. Vaihtovaatteet olisi saattanut olla hyvä ajatus ja se kävikin päässä, mutten silti ottanut niitä. Onneksi auto oli kuuma auringon jäljiltä..)

Mutta takaisin asiaan. Kepeille vienti oli kamala-kamala-kamala. Pitää yrittää youtubettaa medien suorituksia siinä. Lisa haki mm. puomille tai sylkkärillä kokeiltaessa pyöri säkkärää siinä "sylissä" eikä kääntynyt. Lopulta se toimi niin, että yksinkertaisesti näytin sen ekavälin, oikealta ohjaten. Ei vaan menny muuten. Ja sitten ohjasin pujottelun kokonaan oikealta ja jouduin kääntämään jyrkästi sinne pöydälle, joka oli sijoitettu tuonne  pujottelun ja 14 hypyn välimaastoon. Loppu radalla ei ongelmia, jopa keinu takaaleikkauksella toimi aika kivasti, vaikka taas mulla oli vaan se huono keinu käytössä.

Mutta nyt riittää. Tämä taho hiljenee toviksi. Kahvia. Lapset simahtelee elokuvan parissa.

Torstain treenit

Eilen pääsin illaksi höpöttämään agilitysta toisen harrastajan kanssa :) Piti meidän saada jotain aikaiseksikin, kuten käydä läpi alkeis- ja jatkokurssien pohjamateriaalia, mutta se jäi ehkä vähän heikonlaiseksi. Jotenkin sitä vaan aina ajautui puhumaan jostain "asiaan liittyvästä". Mutta uskon kyllä, että paljon sellaisia ideoitakin tuli mieleen, joita ei yksinään pohtiessa olisi hoksannut. Jos asianosainen tätä lukee, niin kiitos vielä kerran mukavasta iltateeseurasta, agilitysta on aina mukava puhua!

Koirat olivat mukana odottamassa että käytäisiin treenaamassa vielä. Katsoinkin, että kello oli jo niin paljon, etten enää ehtisi kauppaa ja kun kotiinkaan ei ollut kiire, niin tunteroinenhan siellä Kallilla vierähti, kun lämmittelihe ensin, rakensi ratapätkää ja jäähdyteltiin vielä. Lisan kanssa kokeiltiin erästä kisaradan aloitusta Oulun kisoista, kun Pajari oli tuomarina (sössin sen siis kisoissa ohjaamalla koiran oikealla puolella) ja sylkkäri toimi kepeille viennissä huomattavasti paremmin. Joten jatkossa muistakaamme, että sylkkäri edelleen vaan on se Lisan juttu. So be brave! Ja käytä sylkkäriä. Loppu rata on tehty sen mukaan kuin esteitä oli valmiina. Hypyt lisäsin vain sinne sekaan.

Pujottelu piti suorittaa itsenäisesti loppuun asti, eikä ongelmia, kun vähän tsemppasi, muuten tuli kiire kutoselle viennin suhteen. Puomin koetin suorituttaa itsenäisesti myös ja kutsumalla koira kasille. Sylkkärillä mentiin 9 ja sen jälkeen sitten keinun jankkaamista... Ei se auta kuin alkaa kouluttaa sitä kunnolla. Kyseessä oli tosin se "pelottava", rämisevä kamala keinu, mutta sain minä senkin sitten toimimaan. Jatkossa jatketaan "kouluttamista" säädettävällä keinulla.

Ongelmakohtia:

- pujottelu jos ei tsemppannu tarpeeksi, tai jos heilutti käsiään suorituksen jälkeen niin, että Lisa luuli, että heitin sille paljon. Kun ollaan treenattu pujottelua kotona nyt niin paljon heti pallolla palkaten
- pussin ohittelu jossain vaiheessa kun kuumui tarpeeksi
- puomilla voisi hakea vielä voimakkaammin eteen itsenäisesti ja ehkä olisi ihan kiva, kun se tosissaan menisi aina sinne päätyyn asti, mutta no, no, no kun... (mutta kun ei! Ei kompromisseja, Lotta ole tiukkana!)
- keinu, aika kamalaa katseltavaa. Oikein kun tsemppasi ja tsemppasi ja oikeassa kohdassa kun sanoo "kiipee, kiipee" tekee varmemmin ja tulee loppuun asti eikä hypi reunoilta, mutta ei kyllä keinu kuulu Lisan lempiesteisiin :/ Eikä minun lempikoulutettaviin.

Ai niin, tuliko nolla ekalla? No ei tullu. Yritin tosiaan ensin viedä pujottelulle samalla tavalla kuin kisoissa tein, niin Lisa juoksi hyppien pussin kankaalle ja etsi joko seuraavaa estettä tai palloa. Sylkkärillä toimi joka kerta. Sitten vein liian pitkälle kepeillä ja takaa huutelu ei riittänyt ohjaamaan oikein 6. estettä, jonka ehti hypätä takaisin. Joten kepeille piti jättää itsenäisesti ja asettua jo ohjaamaan pussi-hyppy-suoraa ja pinkomaan kovaa. 6.-10. toimi, paitsi keinu. Kokonaista nollaa ei sitten taidettu edes sen keinusuorituksen takia yrittääkään, koska halusin vaan siihen pari reipasta suoritusta ja palijon kehuja ja leikkiä ja sitten lopeteltiin.

Vapulta

Vaput on paukuteltu, lähinnä siis siinä mielessä että meillä on pamahtanut kymmeniä ilmapalloja koska se tuntui lapsista olevan hauskinta, vaikka nauttivat kyllä niistä kokonaisista ehkä vielä enemmän. Meidän "paukkuarka" (siis Lisa) ei tuumannut räjähtelevistä palloista mitään, minä olin huomattavasti pahemmin säpsy itse - hyi että inhoan niitä! Puhallankin vain jos on pakko, enkä tosiaankaan täydeksi asti. Verijälkeä en vielä ole saanut aikaiseksi vedettyä, mutta suunnittelin ensimmäistä lauantai aamulle niin, että käyn laittamassa se perjantai-iltana.

Omalla kentällä

Vielä ei olla kentälle ehditty, mutta kävin kyllä eilen illalla omalla kentällä litisyttämässä ruohoa. Aika märkää siis. Otettiin muutamia toistoja rengasta eteen lähetyksellä niin, että ohjasin koiraa mahdollisimman sivusta etupalkan häämöttäessä. Taisi onnistua ehkä 60% kerroista, eli ei se hirveän vahvasti ole siihen renkaaseen ehdollistunut, vaan tuli sitten aina muina kertoina sivusta. Sitten otetiin kaksi Aan toistoa ja kaksi keinun toistoa. Keinulla pitää vaatia "2on-2off" joka on aivan sikahidas, mutta pistää koiran suorittamaan esteen loppuun asti, eikä hyppää sivusta jo alas. Treenattu ei siis oikeastaan muutoin nyt olla, kun koetetaan saada Lisa perusteellisemmin kuntoon ja jumeja hoidettua. Rengasta koetin ottaa sivusta myös siksi, että näkisin paremmin sen hypyn laadun. Ensimmäiset kolme toistoa olivat hieman kurottuna suoritettuja, jalat aikalailla vatsan alle vedettynä, mutta sen jälkeen paremmin ojentuvia. Pitäisi koettaa joskus ottaa videolle ihan vaan hyppysuoraa sivulta kuvattuna ja muutenkin tehdä enempi hyppytekniikka treeniä, vaikka se amatöörin silmin ihan ok:lta vaikuttaakin.

Lihashuoltoa

Sain Lisan hierottuakin taas pari päivää sitten ja edelleen jumia löytyi sieltä takajaloista, nyt löytyi kipupiste tensor fascia lataen origon tuntumasta. Enkä kyllä arvellutkaan että se yhdellä käsittelyllä hoituu. Hieronnan yhteydessä venyteltiin huolellisesti ja ehkä sekä että auttoi sitten jo jonkin verran, kun eilen jo vaikutti, että Lisalla on takapotku alkanut hieman palautumaan. En tosin vieläkään täysin tyytyväinen siihen ole, mutta että parannnusta kuitenkin! :) Mutta hoitoa jatketaan edelleen, viikonloppuna uusi hieronta ja se säännöllinen venyttely.. kun sen muistaisi alkaa lisäämään aina lenkityksen jatkoksi niin olisipa kyllä hyvä. Tänään mitä olen koiraa lullutellut, niin jalat tuntuu mukavan pehmeiltä käteen, eli ylimääräisiä kireyksiä.

Opiskelut

Olen koettanut myös ahmia koulukirjoja ja toistella päässäni lihaksia ja niiden origoja ja insertioita.. Se loppukoepäiväkin kun pitäisi johonkin väliin sovittaa. Olen ajatellut laskeskella niin, että samalla käyttäisi Lisan fyssarilla huollettavana, kun Ouluun tie vie kuitenkin.