26.6.2013

Syntyi se uusi pieni valkoinen tähän laumaan, pentu tulee samasta kennelistä josta Foxykin meille tuli 6 vuotta ja 3 viikkoa sitten. Ja se on sitten tosiaankin aikalailla koko valkoinen :) Kuvia viikonlopun jälkeen, nyt keskitytään tämän päivän kisarepäisyyn ja huomiseen kisatyöpäivään.

PS. Eiliseltä saldona hyvä tempoinen rata keinun vitosella sekä rallattelu rata hylyllä, mukavat kisat kaiken kaikkiaan.

Työniloa ja kasvatteja

Huhhuh kun on saanut raataa viime päivät. Ainakin ajoittain. Oikeastihan minä päivät pitkät vaan hillun lasten kanssa ties missä, kun se on minun päivätoimeni, mutta olen koettanut herätä aamulla aikaisin, että ehdin lukea loppukokeeseen ja tehdä kisajärjestelyitä. Illalla olenkin sitten aivan zombie.

Lisan juoksut eivät ole edelleenkään alkaneet, joten saa nähdä miten tässä vielä käy!! Illalla koetan päästä katsomaan kasvattini ensikisoja Tornioon, Zelda nimittäin starttaa tänään kotikentällään ja sunnuntaina myös arcticin kisoissa. Jännää!! :) Zelda kävi myös meillä harjoittelemassa häiriötä ja vierasta treenikenttää ja mikä hauska, villi ja vauhdikas tapaus se onkaan :) Saa siinä Marjaana pistää töppöstä toisen eteen jo nyt   ja myöhemmin varmasti mennään vielä lujempaa, kun neiti kunnolla syttyy!

Kisadebyytin tänään tekee myös treenikaveri C kelpie Svean kanssa, sama Svea joka oli meillä hoitokoirana pari kevättä sitten ihan piskuisena kelpievauvana.

Witty Fox Bella e Unica "Zelda" keskittyy

Kuulumisia ollaan vaihdettu myös toisen kasvatinomistajan kanssa ja alla onkin tuore kuva Nelli tytöstä yo. vauhtihirmun siskosta siis.

Witty Fox Baci e Abbracci "Nelli" kotonaan Keminmaassa

PS. Piteåssa syntyi eilen 4+2 kullannuppua. Niistä kenties lisää myöhemmin, toivoisin niin!

Välistävedot, mitä ne on?

Pitkästä aikaa asettelin kentälle kolme hyppyä riviin ja aloin miettimään kuvioita. Tehdäkseni oloni ensin onnelliseksi aloitettiin takaakierroilla, koska niissä Lisa on hyvä ja minun ei tarttee olla just niin nappiin ajoituksen kanssa (tunnustan vielä, että pitkälti samanlaista treeniä tehtiin jo 18. päivä, joten vähän oli harjoiteltu jo...). Kun vaan tosiaan sijoittuu heti alkuunsa niin, että on tosissaan ajoissa, niin ei siinä mitään, kaikki sujuu kuin rasvattu.

Lisa kesti hienosti kepeillä taaksejäämisen ja sivuirtoamisen :) Käskytystä voisi koettaa jättää vähemmälle..

Mutta ne välistävedot sitten. Olen oikeastaan aina myöhässä. Jään jotenkin kattelemaan sitä hypyn suoritusta että en vaan todellakaan ajoissa ota haltuun uutta estettä varten vaan Lisa raukka joutuu viime tipassa kääntyilemään. Näitä samoja juttuja treenailtiin viime talvena hallilla vetämässäni koulutusryhmässä ja oikeasti kun siinä pitää rohjeta olla tosi röyhkeä, jos koira on nopea ja ottaa koira haltuun jo varmaan ennen kuin se alkaa hyppäämään edellistä hyppyä. Tai, niin Lisan kanssa. Välistävetojen kanssa taitaa suoritustapa vaihdella tosi paljon koirakosta riippuen. Usein Lisa vaan sinnillä (-)kiilto silmissään hakee seuraavan esteen liikkeen mukana takaa ja liikkuahan on aivan pakko, että ehtii ohjaamaan taas seuraavan. Hirveä dilemma.

Kas kun me ei käydä missään ulkopuolisella valmennuksessakaan, että sais tämmöisiin vinkkejä ja sen sitten kans huomaa... Ihan ite joutuu kaikki miettiä ja monesti tehdään vaan pitkän aikaa täysin väärin. Välistävedot on meillä olleet vähän semmoista harmaata aluetta aina... en meinaa niitä saada toimimaan Lisan kanssa niin, että ne olisivat jollain tapaa varmat. Foxy oikeastaan teki mitä pyydettiin tai se vaan hokas ne (tai sitten ei hokannu), Lisa taas odottaa ehkä jotain johdonmukaisuutta enemmän, että kuvio ja käskyt ja liike olisivat aina samat. Äh, vaikea selittää. Tai ehkä olen väärillä jäljillä muutenkin. Pyrkimyksenä olisi saada jatkuva, nopea liike lähellä tai kaukana hypyistä, ja vastakkaisella kädellä vetämällä ja käskyn ajoituksella saada koira kääntymään oikeista väleistä ja jos en ohjaa, niin se vaan etenee.

Mitenkäs se se meni se vanha sanonta; pennusta rutinoituneeksi agilitykoiraksi kestää n. 6 vuotta ja ohjaajasta agilityohjaajaksi toiset kuusi vuotta. Eli n. 12v harrastamisen jälkeen voisi olla mahdollisuuksia oikeasti osata jotain. Näin me tavikset siis. Onhan niitä ilmiömäisiä luonnonlahjakkuuksiakin joita voi vaan ihailla - sekä koirissa että ohjaajissa :) Mutta harvassa ne on. Minulla on nyt yhteensä takana n. 6 vuotta harrastamista, joten kuusi pitkää vuotta tässä olis vielä edessä. Tai ei ne pitkiä ole, vaan oikeastaan varmasti vaan ihania. Ja eihän Lisakaan ole kuin vasta 4,5v, nuori tyttö siis!

No nyt kun olen videon katsonut ainakin viisi kertaa läpi, alkaa vähitellen iskostua takaraivoon tuo oma myöhästely ja ehkä tästä jotain oppineena... Illalla kenttätreenit. Puhe oli ottaa Huittista, löytyisköhän Huittiselta välistävetoja...

SM-kisat Kirkkonummi

MUOKS, tärkein nimittäin unohtui; Minien SM2:ksi sijoittuivat Ville Pirisjoki ja parson Aino!!!! ISOT ONNITTELUT!

Jokseenkin raskas reissu takana päin, Esaa hymyilytti Oulussa, kun se mietti ensi vuoden SM:ejä, jonne lähdetään henkilöautolla, max. kahden koiran kanssa - kahdestaan - ja nukutaan hotellissa. Aikoi varata huoneen jo nyt. ;)

Ei vaan ole nuo agilitykisat pikkukersoja eikä niiden vanhempia varten niin, että lapset on mukana. Huhhei vaan! Itseasiassa kisapaikalla meni vielä ihan hyvin, mutta eipä siinä paljon kannattanut kisojen seuraamisesta haaveilla, siis kummankin - yhtä aikaa. Esan motto olikin, "kärsitään yhdessä kun ollaan yhdessä tultukin" joten mihinkään en saanut yksinkään livistää, paitsi lauantaina aamusta joukkuetta kannustamaan ja ehkä nippanappa jäähkälenkille. Lämmittelyt sain käydä Ossin kanssa ratastellen, heh.

Itse kisat sitten. Kerroin jo Ilselle mikä on kontaktimörkö ja miten se Lisaa tuli kisoissa pelottelemaan juuri alastuloilla, joka kerta. Paitsi keinulla. (Ehkä se mörkökin pelkää keinua) Eli molemmilla radoilla jotka viikonloppuna tehtiin, Lisa roiski kaikki kontaktit. Ehkä se koskikin aan kontaktille, mutta loikkasi siltikin ja puomit oli vaan yksinkertaisesti röyhkeät... Miten tässä nyt näin kävi, en tiedä, kyllähän se treeneissäkin niitä joskus harvoin roiskii tai oikeastaan yleensä vaan "tulee läpi" ja nyt se sitten vaan tapahtui kisoissa.

Siispä perjantain radalla ensin puomilta vitonen, siitä seurasi radan puolen välin jälkeen kömpelöt viennit aan alle olevaan putkeen (12) joka vaan meni pieleen kerta toisensa jälkeen kunnes lopulta Lisa valitsi sen Aan... Rata ei tullut kokonaisuudessaan videolle ja sekin vähä mikä tuli sisältää lähinnä sateenvarjoja, koska Esalla oli vähän hankaluuksia hanskata lapsia ja kuvaamista yhtä aikaa... Muutoin ihan hyvä rata ja ihan hyvä fiilis siitä jäi, vaikka kannoinkin Lisan Aalta asti maaliin.

Perjantai minien A-rata, kuva: Jukka Pätynen

Sama kuvio toistui valitettavasti joukkueradalla ja siitä tietenkin tuli vähän kurja fiilis, kun se oli kuitenkin se joukkue jota varten töitä tehtiin... Puomin roiskiminen johti tällä kertaa hylkyyn ja lisäksi Lisa ei saanut otettua rengasta, kun en vienyt tarpeeksi huolella. Jaksoin sinnillä kuitenkin painaa Aan alastulolle asti, johon Lisa ei taaskaan pysähtynyt, edes melkein, joten kannoin taas sen pois. Sekin harmitti. Ratapiirroksesssa tulokulma renkaalle on helpompi kuin se oli radalla, moni koira napsautti vitosen renkaalle viennistä.  No, mutta. Nyt vaan treenataan niitä kontakteja taas ja muistetaan ensi kerralla, jos ollaan jossainkin joukkueessa edes, ottaa se joukkueratasuorituskin ihan omana suorituksenamme eikä joukkueen tai seuran tai minkä tahansa muun tahon "omaisuutena", kun mehän siinä ollaan Lisan kanssa tekemässä sitä kivaa mistä tykätään, siltikkin. Ei saa masennella kisoissa!

Meidän ankkurirata, veljen kuvaamana "voi voi..." ;)

Minien joukkurata, kuva: Jukka Pätynen

Ja arvatkaas, enää muutama päivä ja penturintamalla pitäisi alkaa tapahtumaan. Pelottavaa ja ihanaa samalla kertaa. :)

Omat kisat myös häämöttää vajaan parin viikon päässä ja ilmo meni umpeen eilen, joten niitäkin on saanut taas enempi alkaa miettimään. Ilmoitin Lisankin, samoin kuin Torkkin kisoihin perjantaille, mutta kyllähän se siiheksi on ne juoksunsa ehtinyt aloittaa...

KKK - Kuulen Kirkkonummen Kutsuvan

Tänään se päivä koittaa kun pakataan ensin maalliset kamppeemme viikon ajalle meidän katuooppeliin (se on kai jokin vanha katu/citymaasturi, opel) ajella hurautetaan se Ouluun ja tyhjennetään tavarat sieltä vuokrattuun asuntoautoon (suunniteltiin vähän vaikeamman kautta tämäkin) ja sitten jatkamme matkaa yötä vasten etelään. Opeli jää sukulaisten hoiviin ja vaikka ollaan me tässä päässämme jo kaikenmaailman kauhuskenaarioita pyöritelty, niin kyllä molemmat koirat ja lapset ovat edelleen lähdössä mukaan.

Perjantaille on luvattu reilusti sadetta nujertamaan meitä, otettiin tosiaan vaan se A-rata, mutta saa nähdä miten siitäkään selviää. Teltan pystytys mahdetaan suosiolla jättää aurinkoisemmalle päivälle. Perjantain mottona "Kyllä me tästä selvitään - keep it calm."

Lauantaille on luvattu paljon kivempaa säätä, ajatuksena olisi olla paikan päällä jo heti alusta alkaen, kun PRT starttaa 4.:nä ja haluaisin nähdä tietenkin kaikkien suoritukset. Lauantain mottona varmaan "Ota sinä tämä / nämä niin minä katon tuon / noiden perään ja haen samalla autosta: vettä / sukat / aurinkorasvaa / lompakon / jne" tai ehkä se voisi olla "Enkä ota, ota ite - Minä voin lähteä käymään siellä autolla ja jää sinä tähän. Haen samalla jäätelön/makkaran/karkkia enkä välttämättä ole tulossa heti takaisin." Startataan joukkuekisassa Lisan kanssa ankkureina, joten koko päivä siinä menee melkeimpä ja olishan ne palkintojenjaot mukava jäädä katsomaan joka tapauksessa.

Sunnuntaina sitten on ne yksilökisat ja tässä kohtaa me joustetaan, nukutaan pitkään ja otetaan muutenkin vähän rennommin jos mahdollista. Sunnuntaina on hyvä, jos selvitään finaaleita katsomaan. Ja toivon niin kovasti sen verran hyvää säätä, että voi leiriytyä johonkin mistä on potentiaaliset näkymät ja mistä lapset ei ehdi joka paikkaan. Eihän sitä siltikään välttämättä mitään ehditä näkemään, mutta ainakin voi sanoa että me oltiin siellä.

Torstain treeni (rääkki)

Muistaakseni Katja sanoi että rata oli Mattsonin, tai alku sellaisesta. Sitä harkattiin ensin pari kertaa, otin Lisan takaakierrolla kakkoselle ja sitten jotenkin hitaan tuntuisesti 3. ja 4. hypyt ja siitä kepeille 4. käytin vastakäännöstä, ettei ehtisi hakea 2. hyppyä. Pujottelun ajoituksessa ja rytmitksessä oli vaikeuksia, että sai koiran menemään loppuun asti mutta samalla saattoi itse vähän jätättää ja ohjata se eteen ottamaan 6. hyppy. 7.-8. välille passasi sokkari kuin nyrkki silmään, keinulle takaaleikkaus, valssi tai sokkari, taisin kokeilla vähän kaikkea.

Rata ei siis ollut se rääkki vaan se mitä siitä seurasi.. Tässä välissä nimittäin käytiin juoksemassa meidän Kallin rinneportaat kahteen otteeseen peräjälkeen ajanotolla. Hullu koutsi, saanut vääriä vaikutteita valmennusryhmästä... ;) Ennen ensimmäistäkään porrasta (en tiedä montako kymmentä niitä on, ehkä 100? pitää laskea joskus) tuntui ettei siitä voi juoksuvauhdilla selvitä, mutta selvisin kuitenkin, vaikka vauhti kyllä hiipui, kun siinä vaihtuu askelvälikin sillai ovelasti kun rinne muuttuu jyrkemmäksi. Ja sen jälkeen vielä uusinta kierros... Yllätyksekseni paransin ensimmäistä aikaani sekunnilla, olin tosi ylpeä kyllä, vaikkakin aivan rikki. Koetin kävellä loivempaa hiekkatietä takaisin (jos olisin kokeillut tulla sitä rinnettä myöden alas, kuten ekan rappujuoksun jälkeen tein, olisin tullut kerien). Loivaakin rinnettä jouduin laskeutumaan siksakkina, kun polvet ei oikein pysyneet suorana niinkään jyrkässä rinteessä... heh. Ajattelin erheelliseti jopa, että jos juoksu olisi jotenkin kevyempää ja meinasin kupsahtaa heti ensimmäiseen jalan alastuloon, joten sitten hissuttelin kiltisti siksakkia alas sen koko mäen. Meni jalat vähän hapoille siis kyllä :) Mutta hauska treeni se oli itselle.

Vähän aikaa sinä jaloteltuani pystyi taas menemään rataa ilman ongelmia, otettiin siis vielä pari kertaa samaa pätkää, ja alku toisella tapaa sijoittuen jo 2.-3. esteen väliin valmiiksi ja yhdellä taka-askeleella ja kädellä ohjaamalla näytin Lisan  2. hypylle ja siitä eteen päin; vauhtiakin tuntui näin päin olevan paremmin. Saattoi tosin vaikuttaa sekin, että oli ehtinyt rappusepisodin aikana haukkua ja ressata ittensä sopivan kuumaksi...

Eikä jalat ole edes olleet kipeät nyt, vaikka muuta epäilin. Kaupungilla jouduin eilen läpyskäkengät jalassa vähän kirmaamaan ja siinä hötäkässä kärsi vähän akillesjänne joka kipeytyi, varmaan vähän herkillä olleet kuitenkin jalat tuon rääkin jälkeen, mutta sekin jalka on jo hyvä tänään taas, kouristus, revähdys tai mikä siinä olikin laukesi itsekseen illan mittaan.

Myös SM-kisakirje oli tullut. Perjantaina startataan numerolla 79 ja joukkuekisassa tosiaan ankkurina lauantaina iltapäivästä. Tuomareina pe Anne Huittinen ja joukkuekisassa Allan Mattson.

7. kerta toden sanoo

Päivä on touhusteltu ulkona ja koirat makaa reporankana viileällä lattialla, ajattelin itsekin vähän aikaa istahtaa ennenkuin keitän kahvit, vaikken oikein tiedäkään mitä järkeä on juoda kahvia kun on kuuma.

Lisalla on vielä illalla treenit, otettiin nyt päivästä muutamia pujottelun toistoja, kun nakutin kaikki 12 keppiä nurmeen kiinteäksi esteeksi. Jospa ne tuli  nyt nakuteltua sellaiseen paikkaan, että ne passaa siinä olla pidemmän aikaa. Muutamia perustoistoja meni ensin vähän harkkaamiseksi, siinä oli vähän häiriöitä molemmissa päädyissä (Toisessa kaadetun aidan jämät ja toisessa alle kahden metrin läheisyydessä A ja putki), joten Lisa helposti jätti kesken kaksi viimeistä ja jäi kysymään palkkaa (tai liekö sillä väliä, että olen ottanut omissa treeneissä monesti vain kuudella kepillä, mutta en usko, kenttätreeneissä ei sitten ole nimittäin ollut ongelmaa liian aikaisin lopettamisen kanssa). Sitten kun alkoi sujua, kokeilin umpikulmaan viemistä vasemmalla kädellä, vauhdista. Siis koira vasemmalla sivulla 90 asteen umpikulmaan. Lisa haki koko ajan kakkosväliin, se ei vaan kääntynyt, vaikka vähensin vauhtia. Lisäsin, vähensin.. Lopulta kun palkkaa ei herunut kuin vasta oikeasta suorituksesta, alkoi niitä oikeita suorituksia tulla useampia. Jätetään se vielä muhimaan. Lisa ottaa kontaktia minuun ihan viimeiseen asti, jos vapautan sen aiemmin, se jättää ensimmäisen kepin pujottelematta. Pitäisi tuota itsenäistä umpikulmaa reenata vielä ihan tosissaan.

Toinen mitä testasin, oli avokulmaan vastaanottaminen niin, että itse on eri puolella pujottelua, kuin mistä koira sitä lähestyy; eli koira otetaan kädellä vastaan ekasta välistä ja näytetään sujuvasti, heh, seuraava väli ja omalla kropan asennolla myös suunnan vaihtuminen. Viimeksi kun ollaan tätä kokeiltu ei se oikein toiminut kuinkaan, mutta nyt yllättäen hyvin. Vähän oli hakemista vielä toisen välin kanssa, mutta joka kerta lopulta haki, vaikka töksähtikin usein ensin vähän siihen vastaanottavaan käteen. Mutta ihan hyvin siis. Harkattiin sitä vauhdittomasta tilanteesta Aan kontaktilta kerran sekä useampaan otteeseen tiukasta liki olevasta putkikulmasta, joka sekin alkoi sitten sujumaan, kun vaan oli ajoissa putkijarrun ja vastaanottavan käden kanssa.

Minulla oli myös video, mutta akku oli loppunut kesken! Voi voi. Olin saanut tallennettua vain kaikki ne epäonnistuneet umpikulma haut, sekä yhden onnistuneen ja naks, siihen se sitten loppui. Joten siinä ei ole ehkä mulle nyt muuta opittavaa kuin että "älä tee näin". Nyt voisin illalla koettaa nakittaa jonkun videoimaan treenejä, se olisi hauska juttu.

Omat treenit

En välttämättä oikein ymmärrä miksi edes näitä videoita julkaisen, pala ylpeyttä on pakko taas nielaista tämänkin päivityksen myötä, semmoista lyllerrystä videolta on katseltavissa. Lohdutuksena toimikoon, että olen oikeasti välillä ollut niin reipas, että juoksen koirien kanssa ilta- tai aamulenkit. En oikeasti pidä juoksemisesta ja eilen pitkähkössä nurmikossa lenkkitossuilla juokseminen oli verrattavissa tervassa juoksemiseen, minun kohdallani. Ensi kerralla jos meinaan ottaa ratapätkää laitan oikeat kengät ja vaikka kokomustaa pystyraidallista päälle.. heh.

Eilinen pätkä oli itseasiassa niitä harvoja (ehkä jopa laatuaan ensimmäinen?) kertoja, kun suunnittelin paperille itselleni radan, ennen sen toteuttamista. Ajatuksena oli luoda naurettava, typerä ja epälooginen rata, jollaisiin olen välillä törmännyt virallisissa kisoissakin, joista tulee järjetön ja epäuskoinen olo heti rataantutustumisen alkuun, eikä se tunne katoa 10 minuutinkaan päästä vielä mihinkään. Voitte arvata, että meidän tasollamme myös tällaiset radat poikkeuksetta hyllytetään. Radalla aika isossa asemassa on Aalle nousut huonosta kulmasta ja jopa vähässä vauhdissa. Huomiona, että meidän Aa on lytätty kasaan, eikä siis lähelläkään kisakorkeutta.

Ratapätkällä ensimmäisellä kerralla Lisa kielsi Aalle menon (3.) eikä todellakaan irronnut heti sylkkärillä 8. putkeen. 12. Pujottelun aloitus oli vaikea hakea useimmilla kerroista, videollekin tuli joku epäonnistunut pujottelu, mutta koska se on radan viimeinen este, niin palkkahan siitä pitää antaa kun muuten teki niin hienosti. Varmistella piti siis pujotteluakin, että sai sen varmaksi.

Testasin myös aloituksen takaakierrätystä molemmilta puolilta ja mitä nyt videolta olen voinut kellottaa, on siivekkeen ympäri kierrättäminen n. 0.3sek nopeampi (laskettu startista Aan harjalle). Lisalla siivekkeen kierrot olen muutoinkin havainnut toimivan hyvin, takaakierroissa saattaa vauhti hidastua siksikin, ettei ne vaan ole meillä niin vahvoja, eli koira jokseenkin epäröikin niiden suorittamista. Vaikka tekniikkakin mulla tuossa oli taas mitä sattuu, kun kunnon saksalainenhan siihen olisi pitänyt tehdä ja olla vauhdilla pois edestä, eikä houkutella sitä tuolta syliin tuolla tavalla..

4. Pujotteluun en tainna kertaakaan viedä ihan loppuun asti eka väliä näyttämällä, kuten kisoissa tekisin. Joten jättäkäämme se nyt kisoissakin pois. Sehän voi olla, että kun alan sinne kumartelemaan, se tavallaan yllyttää Lisaa etenemään jonnekin sinne taakse, näin meillä on käynyt kaksissa kisoissa tälle keväälle ja toiselta tuli vitonen kun kaarratti niin kovasti ennen kuin löysi toisen keppivälin.

9. hypylle meno hirvitti aluksi (siksi mummojuoksu videolla) kun pelkäsin että koira tulee jalkoihin, mutta hyvin siinä ehtii, jos pääsee ajoissa irtoamaan Aalta.

Tiedostan siis, että meillä ei vaan tekninen taso (tai joskus vain uskallus) vielä yllä läheskään 3. luokkien radoilla useimmiten vaadittuun, jokaisella radalla on melkein aina kohta jonka kanssa tuskailen ja mietin miten sen kanssa teen, kun ei me olla semmoista kokeiltu tai kun ei me vielä osata... Tai niin kyllä tuskailee moni muukin, mutta ne silti onnistuu. Omiansa lyttämään itsetuntoa sekin, jos vaikka nämä videotkin sitä tekee. Videoille sentään laitan vaan onnistuneet pätkät...

Milloinkahan SM-tuomarit julkaistaan? Siis että kuka milläkin radalla... olisi mukava päästä harjoittelemaan ko tuomareiden ratoja. Perjantaina osallistutaan vain yhteen starttiin, kun pelkona on ettei lapset jaksa jos ilta venyy liian pitkäksi. Huomenna meillä onkin viimeiset viikkotreenit ennen kisoja, itseksemme varmaan vielä harkataan jotain.

Tässä vielä loppukevennyksenä meidän Lisa OKK:n kisoissa äitienpäivänä Taru Valliuksen kuvaamana.

Pahuksen putkiansat

Meillähän aika paljon kisoissa tullut virheitä pujottelulta joihin on lisäksi liittynyt putkiansa muodossa tai toisessa. Ainakin kolme tapausta tulee mieleen nopeasti. Plus vielä ne muut lukemattomat pujotteluvirheet, joita ollaan tehty. Senpä takia eilen virittelin treenin aiheeksi putkiansat, vaikkakin vielä aika kevyesti aloiteltiin. Kokeilin muutamia vaikeampiakin syöttöjä, joissa putki on alle metrin päässä pujottelun aloituksesta, mutta ne olivat vaikeampia jo sitten. Näissä mitä videolle tuli, onnistumisprosentti oli varmasti jotain 70-90 luokkaa, kulmasta riippuen. Treenivideolla olen tehnyt vähän toisinnon tyyppistä rataa Mujusen ja Berglundin radoilla (ao video) tekemistäni virheistä, tällä kertaa ehkä paremmin loppuun asti ajateltuna...

Putkiansat videolla edellisissä kisoissa

Hämmästyin miten hyvin Lisa reagoi pelkkään rytmityksen kun lähestyttiin vauhdilla pujotelua avokulmassa, tosin ei aivan 90 asteen. Myös putkiansan kera avokulmaan vienti vekkaamalla onnistui tosi hyvin, kun otti koiran ajoissa haltuun ja piti siinä, kunnes pystyi vapauttamaan suorassa kulmassa pujotteluun, eikä koettanut livistää liian aikaisin.

Kokeiltavaksi jää vielä mm. (pujottelua voi treenata maailman loppuun asti, aina löytyy hiottavaa...):

- kädellä ekan välin näyttäminen niin, että koira etenee vauhdilla ja takana on putki syöttämässä
- putken suut lähemmäksi pujottelun aloitusta
- radan jatkuminen pujottelulta putkeen ja koiran vedättäminen
- kisanomaiset suoritukset isolla kentällä

Summer of -13

Tästä se alkaa, jatkuuko se sitten sateisena, ken tietää, mutta alku on ollut ihanista ihanin. :)

Meren rannalla

Jorekin on siellä jossain...

Mmm-makkaraa...!

Päivätorkut

Kesälaitumilla

Ihanat kamalat radat

Torniossa Lisan kanssa tänään starttailtiin jälleen kahden hylyn verran. Nyt ihan harmittaa pelkästään siksi, että ollaan mukana jossain joukkueessa, eikä tulostasolla ole hurraamista. Mutta!! Mutta!! Mutta kun!

Se eka rata vaan oli vaikea tai siinä oli se yksi meille, minulle vaikea kohta (pujottelulle vienti, ylläripylläri) jota pelkäsin jo valmiiksi ja ryssin luonnollisestikin sen. Lisa siis sujahti putkeen. Siitä häkellyttyäni laitoin koiran lopulta kepeille ehkä jopa väärästä välistä ja Lisa tuli aiemmin pois ja tuplasi hyllyn mennen puomille putken 8 sijaan, koska pujottelulta karkaaminen suoristi kulman juurikin sinne. No niin, siitä sitten kipitettiin takaisin lähtöruutuun ja pois radalta. Alun putki-puomi-erottelu toimi, siitä  olen iloinen! Mutta tosiaan sen jälkeen kaikki menikin sitten pieleen. Saatoin Lisan kontaktilla alas asti, jota ei pitänyt tehdä, vaan kannustaa itsenäiseen suoritukseen ja napata koira päällejuoksulla 6 hypylle, mutta koska ajauduin siis hypyn väärälle puolelle, siitä oli liki mahdotonta enää vääntäytyä päällejuoksu-sylkkäriin pujottelulle, joten... tehtiin hylky sen sijaan. Oikein kun olisi äkäseen ajatellut, niin vaikka puolivalssi-jaakotus olisi saattanut toimia 6-7 välillä, mutta en ruukaa radalla ajatella äkäseen muuta kuin että "Sinne se meni! Pujottelu oli enempi samassa linjassa 6 / 9 hypyn kanssa, kuin mitä näköjään sen tuohon olen piirtänyt ja putki luonnollisesti yhtä paljon lähempänä. Hyvä näitä on näin jälkikäteen aina koettaa sanallisesti korjata...

Eija Berglund Tornio 1.6.13. Erittäin suuntaa antava aloitus A-radasta

Toinen rata oli mukavan virtaava hyppäri josta me tehtiin nolla, mielessämme, sillä annoin valitettavasti Lisan venyä yhden hypyn liian pitkälle ennen loppusuoraa edeltävää putkea, joten se nollan mahdollisuus meni oikeastaan siinä. (Se raivo puuttui siinä kohdassa...!) Mutta muutoin tosi hieno rata meiltä. Molemmat radat tuli videolle, mutta ekaa en edes laita tänne. Katselen ja opin siitä vain itse.. toivoakseni.

SM:eissä seuraavan kerran sitten, nyt treenaamaan. Tai ei nyt, mutta ehkä huomenna.

Hypäri. Tuomari Eija Berglund, Tulos HYL