Hanna-Lenan koulutus ja pojat kotona

Väsähdin eilisessä koulutuksessa tyystin. Liekö tekeillä ollut flunssa vai mikä, mutta ensimmäisen puristuksen jälkeen veri maistui suussa ja keuhkot tulessa. Sitten yskin niin, että kurkku oli illalla kipeänä ja aamulla myös.

Hansku oli tehnyt haastavan mutta mukavan radan. Harmittaa kun aika loppui kesken, eikä ehditty enää kokeilemaan rataa kokonaisuudessaan. Alun keppikulman kanssa taisteltiin vähän, sain siihen parikin erilaista vinkkiä, kun ei tehtykään "meille perinteisillä" toinen toimi hyvin, eli mentiin valssaamaan pujottelun toiselle puolelle, koira vasempaan käteen ja kropan oikea-aikaisella käännöllä koira jatkaa pujottelua aivan kuten pitääkin. Avokulmat meillä ei toimi, varsinkaan niin, että itse ohjaisin koiran vasemmalla puolella, enkä edes yritä linjata sitä kepeille suoraan, kuten tähän asti ollaan tehty. Mutta kesällä meillä on taas aika hioa niitä avokulmia viimoiseen asti ja niin me tehdäänkin. Piha tosin on edelleen aivan jäätiköllä, mutta nyt sataa vettä jo toista päivää, joten kevät se sieltä saapuu! :) Minä kyllä vain tykkään aikaisesta keväästä.

Alla ratapiirros jota toteutettiin seuraavanlaisesti:

Alussa vaatimuksena ohjata pujottelu yläpuolelta, eli kuvassa pujon alle ei saanut jäädä ja tehdä puolen vaihtoja vasta jälkeen. Tehtiin kuten yllä jo kirjoitinkin.

3.-4. väliin valssi, 4.-5. väliin persjättö (toimii, vaikka en sitä tosiaan niin ensin ajatellutkaan ohjaavani :)

Sitten ne syheröt siinä, saksalaista pääsin taas hiomaan, jospa se siitä vähitellen...!! :)

12.-13. välille sain kokeilla japanilaista, ainakin luulen että se on se, siis tuplapersjättö. Tai itse asiassa, triplapersjättö, jos lasketaan puomille vientikin mukaan - ja Lisahan kulki just niin kuin pitää. Näitäkin vaan reenataan, en oikein tykkääkään välistävedoista, joten aina kun mahdollista, niin alan persjättöilemään. Ainakin pikkuista enempi. Se vaan sitten, että sitä voi mennä ihan maaliin asti koskaan tietämättä, että tekikö se koira siellä takana kuten piti ;)

15. putken vein puomin vasemmalta, Lisa luki hyvin 16. hypyn. 19. putkeen vein alunperin puomin oikealta. Se toimi molemmin päin, kun kävi tarpeeksi tarkkaan näyttämässä 20. putken. Valssasin ensin 21.-22. välin, mutta lopulta päädyttiin tekemään sylkkäri siihen, koska 20. putkeen viemiseen meni aikaa.

H-L koulutus, rata piirretty omasta muistista

--

Manu & Jore

Jore ja Manu pääsivät eilen testille. Esa käytti ensin tytöt lenkillä ja sitten kävi Manun kanssa pikkuisen hihnailemassa ja haki sitten Joren. Keittiön ikkunasta kyttäsin miten käy... Manu jäi ulos odottamaan ja taisi tulla aivan oven taakse kuuntelemaan, kun Jore tulee hirveällä kiljunnalla kuistinportaita alas omasta huoneestaan. Esa ei ehkä kytkenyt sitä hihnaan ollenkaan ennen kuin avasi ulko-oven ja... Karmea rähinä, jota kesti ehkä viisi sekuntia. Kuulin jälkeenpäin, että Jore oli heti käynyt Manun päälle oven avauduttua, Esa oli sitten vain nostanut Joren pois Manun päältä (ja ehkä tässä välissä pikkuisen kovistellut Jorea) ja sitten päästänyt sen taas alas. Seuraavaksi näinkin kun ne olivat pihalla molemmat vapaana. Jore hivenen paineistuneena, seisokeli Esan tykönä ja heilutteli sille häntää hermostuneenoloisesti, ei oikein tiennyt, että ollaanko tässä lähdössä lenkille vai mitä ja miksi tuokin koira on tuossa ja sille ei saa mennä. Manu taas kiertelee kehää pari metrin päässä Esasta ja Joresta tai seisahtuu katselemaan. Esa rapsuttelee molempia. Sitten hihnat päälle ja ulos portista.

Olivat mielestäni aika pitkään lenkillä, ja odotin vain koko ajan että pihavalot syttyy taas, Esa oli puhelimensakin jättänyt kotiin. Mutta ei syytä huoleen, sieltä ne tuli. Esa päästi ne taas pihassa irti ja rallia mentiin. Välillä Jore äristeli ja komensi, alistikin pari kertaa ja Manu alistui. Meidän koirat pitää niin kovaa mekkalaa itsestään, ettei Manulla ehkä tee mielikään alkaa niitä sen enempää provosoimaan (sillä kun on pikkuisen sellaista historiaa, mutta aivan erityyppisten koirien kanssa), ei edes oikein leikkimielessä. Minulla tuli mieleen, että se lähinnä yritti rauhoitella Jorea leikkielkeillään. Välillä Jore jopa ihan pikkiriikkisen leikkikin, siis olemus rentoutui, eikä ollut niin äijämeiningillä koko ajan, mutta aika vähän... Kun se vaan hoksaisi, miten huippuleikkijäbän se Manusta saisi...!

Illan tytöt saivat vielä vuorostaan olla poissa tieltä ja pojat olivat sisällä meidän kanssa. Manu ei saa edelleenkään tulla sohvalle. Jore sai mennä omalle sohvalleen, ei tulla meidän kanssa, ettei sieltä käsin ala turhia kukkoilemaan. Ja hyvin se meni. Manu kävi pian maate, Jore meni usein juuri silloin sitä tökkimään ja nuuhkimaan, kiellettiinkin sitä siitä. Ehkä sellaista aavistuksen tulenarkaa oli vielä kaikki vielä Joren osalta, mutta koska Manu saattaa jäädä tänne pidemmäksikin aikaa, niin turhaanpa näitä juttujakaan venyttää.

En vielä pidä yksin ollessani koko laumaan yhdessä, tässä on vähän turhan paljon näitä muuttujia näin päivän mittaan ;) Nyt jos seuraavaksi selvittäisiin tuosta aamuruoasta, sekin aiheuttaa jo vähän levottomuutta, vaikka tällä hetkellä kun tässä istun, koirat vain lepäävät. Näennäisesti.