Sopeutumista

Toisen kerran nyt tehtynä Igsyn muusit, on aika karmivan näköistä sotkua ja menee siinä tovi tehdessäkin kun pitää kuoria, keittää, höyryttää, survoa, sekoittaa, sulattaa, pilkkoa, raastaa, hämmentää ja sotkea, raadella ja jauhaa - enkä yhtään liioittele!! - ja ymmärrän nyt, miksi koiranruoka pitää värjätä, mutta ei sen harmaasta väristä niin väliä kun maku on Igsyn mielestä just sopiva! :) Maistuu siis!

--

Manun kanssa tottisteltiin aamulla naapurien viihdykkeeksi lammen jäällä, kasvatti-/alkeistreenit aamulta nimittäin peruuntui, kun en löytänyt avaimiani ajoissa, joten lähdetiin sitten Manun kanssa ulos. Se vaatii omaa aikaa vielä tapojen opettelua varten, joten tykkään käyttää sitä lenkillä ihan vaan itseksensä.

Manu testaa minua leikkisästi (!) näykkimällä hanskoista ja hihnoista vapaana juostessaan, mutta ei pahastikaan (huomautus ei oikein auta, innostuu vain) sillä käytös pysyy aisoissa, kun se saa tehdä jotain muuta, kuten luoksetuloja tai seuraamista. Tottistelut oli vähän sellaista höpöä vaan, koetin vahvistaa paikalla makuuta. En ole vielä pahemmin seuruuttanut tai muutakaan tottishommaa, kun pelkään, että tehdessäni yksin, teen helposti väärin, joten katson niitä sitten ajan kanssa tarkemmin. Hyvin sillä on kuitenkin vapautus käsky hallussa, jos ei vaikka joka kerta aivan vielä maltakaan sinne asti odottaa. :) Vaikka voisi arvella, että lammen jää aamutuimaan olisi häiriötön, niin puut raksui ja jostain kaukaa, kaukaa kuului ääniä, joihin otti heti häiriötä haukkumalla ensin ja sen jälkeen vain tarkkaan kuulostelemalla tai nousemalla ylös kesken suorituksen, joten kyllä häiriö herkkyyttä jonkin verran on ja varmasti myös pelkkää tottumattomuutta.

Wuhuu, here I come!

Kotona tosi häiriöherkkyy ei pahemmin näy, kun lapset juoksee ja mekastaa ja Manu vaan vetelee hirsiä tai keskittyy siihen mikä hänen mielestään keskittymistä vaatii. Tai kun Jore kyttää ja patsastelee ja sekoilee muuten vaan ja Manu vaan käy omaan viileään nurkkaansa maate ja laittaa nukkumaan :) Että ihan käteväkin se osaa olla, koska voisihan se stressata uudessa paikassa aivan kokonaisen sekopää lauman keskellä ihan oikeastikin, mutta ei.

--

Lisalla on valeraskaudet pahimmillaan. Annoin sille eilen pulsatillaa.

Manun hieroin tänään. Aika paljon vastalauseita sain osakseni, mutta ajoittain oikein hyvää rauhoittumista, eikä ongelmia ollenkaan, jos Esa jouti pitämään kättä päääpuolessa. Lisan puremaa tassua se on arkonut ja siksi vasen etujalka on saanut normaalia enemmän kuormaa ja kuumottikin reippaasti käsitellessä. Samoin teki oikea takajalka. Mutta nivelten liikkuvuus oli erinomainen, paitsi nyt noissa rasittuneissa etujaloissa.

--

Niin siis Lisan puremaa. Lisa tässä kuumui viikko sitten ruoanlaitto tilanteessa niin, että kokiessaan Manun jo valmiiksi vähän pelottavana kävi ruokaa odottaessaan Manun päälle ja ehti roikkua sen jalassa. Että näin täällä. Varmuuden vuoksi sitten ollaan pidetty Lisaa nyt ruoka-aikoina pois tieltä tai toisessa tilassa, ettei saa taas hölmöjä ajatuksia, mutta ei se enää Manun seurassa käyttäydy ollenkaan niin epävarmasti kuin alussa. Lisa on aina hieman pelännyt isoja koiria.

Jore on käynyt Manun päälle yhteensä kolme kertaa. Edellisestä on jo aikaa. Lähinnä se on ollut rähinää ja kiitos Manun paksun turkin, Manuun ei ole koskaan reikää tullut (vaikka se onkin ollut Jore joka päälle käy) vaan Jore on saanut osumaa ihan itse. Jonkin verran ollaan kuitenkin pidetty niitä yhdessäkin, ilman ongelmaa ja joka päivä lenkkeilevät vieretysten hihnassa. Puhuttelulla Jore uskoo parhaiten, kun sitä katsoo silmiin ja pitää kuonosta kiinni hetken ennen kuin päästää Manun kanssa. En tiedä onko sillä oikeasti mitään merkitystä mutta no... Kai se tavallaan muistuttaa sitä siitä kuka päättää tahdin. Manu taas on edelleen aivan kiltti poika.