Treenijuttuja

Kirjoitettu eilen:

Ihana aurinkoinen toukokuun päivä, äitienpäivä vielä, vaikkei se tänä vuonna sen erityisempi erikoispäivä olekaan - ehkä vietämme sitä sitten kahden viikon päästä, kun sitä vietetään Ruotsissa - kätevää! :) Päästään Lisan kanssa kisaamaakin tuolloin Tornioon, pitäähän nyt äitienpäivänä kisoihin päästä.

Manu ja Igsy ovat toipuneet rei'ityksistä erinomaisesti, Manu ei onnu ja Igsyn kuonon turvotus laskenut.  Calendula auttaa, suosittelen :) Siis puremiin yleensäkin

Lisan treenit eilen (la) oli oikein kivat, se kulki kun minä kuljin ja minä aloin kulkemaan joskus puolen välin maissa. Tarkoitan, että meno oli oikeasti sitten kivan tuntuista. On vain niin vaikea joskus löytää itsestään se draivi.. Agility on niin fiilislaji Lisan kanssa ja minulla ei aina vain ole sitä fiilistä tai se on vaikea saavuttaa. Enkä tarkoita hyvää ja rentoa oloa, että voisi nauttia jne. Nautin kyllä ja olo on rento enkä kireile tai harmittele tehdessä, mutta puuttuu se luja tekeminen ja meno - tai sen vireen saaminen on vaikeaa. Voin kuvitella, että jos olisin agilitykoira, olisin varmaan aika vaikea motivoitava ja tuottaisin ohjaajalleni harmaita hiuksia...

Mietinkin juuri eilen C:lle ääneen, että ehkä Manun tyyppinen menijä on minulle parempi, sellainen jonka kanssa omaa vireysmoodia ei niin tarvitse säädellä, vaan lähinnä päin vastoin, rauhoittaa itseään, ettei koira aivan revi housujaan.

Enkä tarkoita sanoa, ettei parsoneissa olisi menijöitä, niissä on kyllä ja Lisaankin saa hurjan vauhdin, mutta ehkä läheisriippuvuutensa vuoksi ja koska en ole osannut tehdä pohjatyötä kunnolla, se ei ole koskaan ollut "irtoaja" vaan parhaimman vauhdin sille saa, kun itse menee koko ajan saman tahtisesti, hivenen edellä, ei liikaa - eikä varsinkaan odotellen.

Manun kanssa treenattiin hyppyjä perjantaina. Sillä on vireys kohdillaan aina :) Eikö ole aika ihana? Sinne sinkoaa! Tätä esteille etenemistä me nyt vahvistetaa, hypyt olivat korkeimmillaan nyt n. 48cm:ssä (meidän perintöesteissä on vähän hassut nuo rimakorkeusvaihtoehdot... :)

Otettiin me Jorenkin kanssa pätkä, se oli tosi innoissaan ja keskittynyt. Myös eilen (la) metsälenkillä - ehkä ensimmäistä kertaa ikinä?! - se haki minuun kontaktia useita kertoja, metsän tuoksujen sijaan :) Se siis on ollut äärimmäisen vaikea motivoida millekään muulle metsässä, kun tuoksut vie sitä niin voimakkaasti, mutta nyt se tuli luokse ja sai hepuleita, häntä viisti maata kun se juoksi minun luokse ja taas pois. Jore ei vaan ole ollut sellainen, se ei ole ikinä metsässä leikkinyt muiden koirienkaan kanssa. Että olipas sitä hauska katsella :)

Joren hypyttelyä, pahoitteluni pätkästä jossa Ossin mönkkäri kuuluu, ääni on kamala.