Manun elämää

Manu on sopeutunut villiin lapsiperheen arkeen loistavasti. Alku tuntui hankalalta, mutta colliena kenties, se on omaksunut asioita todella nopeasti. Sitä voi hyvin pitää vapaana meidän kanssa ulkona, tehtiinpä mitä vain (tai no ei agilitya toisen kanssa vielä sentään), se kestää mönkkärillä ajon, keinumisen, kiljumisen ja juoksentelun. Jolkottelee ja touhuaa omiaan. :)

Jonkin verran tekemistä on vielä heittelyn kanssa, eli jos joku heittää minkä tahansa esineen, olisi Manu heti sen kimpussa tai ainakin menossa katsomaan mitä se on. Joskus koettaa myös viedä suoraan kädestä. Pitää vahvistaa sille tavaroiden nakkelua enempi :) ilman siis, että lentävä tavara on missään vaiheessa tarkoitettu meneväksi sen suuhun.

Tuossa mietiskelin, kun treenit sen kanssa ovat sujuneet jo astetta rauhallisemmin, vaikka se edelleen välillä olettaa, että palkka on minun käteni tai kunhan vain kuumuessaan "paimentaa" minua puremalla, josta ärähdän kyllä äkäisesti joka kerta. Putki kuumentaa, joten sitä ei olla tehtykään. Tänään aloitettiin 2+2 kepit, tai siis 2 vain ensin. En ole ihan aivan 100% varma, miten metodi toimii tai miten se on tarkoitettu toteutettavaksi, mutta käsittääkseni siis niin, että ensin mennään kahta keppiä, sitten lisätään jonkin matkan päähän taas kaksi, jolloin ne suoritetaan loivassa kulmassa ensin ja kulmaa jyrkennetään astettain, kunnes se on lopulta 4 keppiä kuten pujottelussa. Tai kuusi. Kädellä ei tulisi mieleenkään ohjata noin räjähtävää ukkoa (se söisi käteni), vinokepit olisi yksi vaihtoehto myös ja sen voisin virittää vahvisteeksi myöhemmin tuonne isommalle kentälle.

Puomin alastuloa ollaan otettu hihnalla ja jonkin verran myös ilman. Hyvin se jo sen ottaa ja nyt tuleekin mieleeni, jankkaanko jo liikaa samaa, vaikeusastetta saattaisi voida lisätä? Ollaan otettu myös muutamia toistoja jo koko puomia ilman hihnaa, ehkäpä lentävä lelu voisi olla se seuraava vaikeus aste. Tähän mennessä se kestää taaksejäännin, ohituksen sun muuta heilumista ja palkka on edessä ja tänään toimi myös namipalkalla kädestä.

--

Lopuksi vielä omaa psyykkaamista, ei tarvitse lukea :)

Lisa on treenannut puomin kontaktia, vaihtelevalla menestyksellä. Treenissä on jokin juttu, jota en ehkä ole täysin hoksannut. Ehkä vain toistan jotain samaa tai en tee treeniä tarpeeksi monipuolisesti... Olen nyt vahvistanut lelun lentämistä nenän edestä hihnan kanssa, se ei mm. kestää "kiipee" -käskyä ja lelun lentämistä aivan yhtä aikaa, tai ainakin huonosti.

Videolla minun heilumiset pallon suuntaan ei ole hämäystä, sillä Lisa ei vaan toimi "Jes" käskyllä, joten joudun sanomaan sitä useita kertoja tai jopaa huiskimaan ja heilumaan pallon suuntaan! "ota" tai "tule" toimisi paremmin, "Jes" kun lipsahtaa hyvin usein myös kehuna, joten se ei ehkä siksi toimi... Ou nou.

Taidan myös treenata omalla pihalla aika toispuoleisesti. Tähän pitää tehdä muutos.

Uupuva tuplanolla

Kyselin tässä Esalta mitä mieltä se on, tulisiko minun ilmoittautua myös Oulun iltakisoihin 2.6. Meiltä puuttuu siis tupla ja Oulua ennen olisi mahdollista startata vielä max. 7 starttia Tornio-Keminmaassa, molempiin ollaan jo ilmoittauduttu. Me ei vaan ehditä näkemään tuloksia ennen kuin Oulun ilmo menee umpeen, joten ei voi odottaa sitäkään. Hmm. Esa sanoi, että hän ei minuna ilmoittaisi Ouluun (vaikka oma lehmähän sillä on aina ojassa, koska joutuisi jäämään lasten kanssa yksin!!), koska tulisi silloin oltua enempi tosissaan Torniossa ja omissa kisoissa, koska se olisi se "last chance". Ja ihan tottahan se puhuu. Se vaan, että joskus vaikka kuinka tosissaan yrittää, niitä tuloksia ei tule siltikään, tai ne on vaan monesti siitä "pienestä" kiinni.

Minä tässä mietin, että taidan kuitenkin kaikkien puheideni vastaisesti muuttua juuri tällä paikalla nollahakuiseksi. Nyt jos ikinä pitäisi olla nollahakuinen. Lisa on viisi ja puoli, parhaassa iässä. Se osaa ja minun pitäisi osata ;) Meidän tavoitteena oli tänä kesänä arvokisat. Ja nyt tarvitaan enää kaksi viimeistä puuttuvaa nollaa.

Jossain kohtaa keväällä vain se raja menee rikki, kun ei voi enää "vain nautiskella", jos tosissaan haluaa tuloksia.. Pitää yrittää, haluta ja tehdä sen eteen. Ja nyt minä oikeasti jo haluaisin niitä tuloksia. Jos tulee pettymyksiä niin sitten tulee, ollaan kuitenkin päätetty Esan kanssa lähteä SM-reissulle joka tapauksessa, joten iltakisat saadaan ainakin käydä ja se on jo paljon se!! :) Voihan sielläkin yrittää sitä tuplaa sitten, sitähän sitä yrittäisi niissä itse arvokisoissakin (ja karsinnoissa jopa viisinkertaista...huh.)

Huomenna Lisan treenit, jee! Aion vetää lujaa ja rohkeasti!!! :)