Visaiset kisailut

Kyllä meitä täällä nyt hymyilyttää. Tai minua ainakin :)

Mutta ensin huonot uutiset. Tornion kisat menivät s u r k e a s t i.

Aloitin ensimmäisen radan hyvin dynaamisin vedoin, mutta nipotin putkijarrussa jolloin Lisa kääntyi liian voimakkaasti ja vein sen sitten keinulle sen verran epävarmasti, että siitä kielto, kuten niin monesti tänä keväänä. Aan suoritus jäi hieman keskeneräiseksi ja kepeille vienti heikoksi kahteen otteeseen, joten yhteensä siis kieltoja jo 3kpl jotka tietenkin johtivat hylkääntymiseen. Hylkäännyin vielä toisen kerran heti pian pujottelun jälkeen kun koira piti viedä takaakierrolle, mutta tein sen liian h-ä-t-ä-i-s-e-s-t-i, eikä Lisa siis kiertänyt takaa. Taas minä hätäilen, aina hätäilen, se on toinen nimeni. Lotta-Hätähäärä-Leinonen. Lopuksi vielä hätäilin puomin kontaktilla.

Toiselle radalle tsemppimielellä edelleen, mutta ah, valitettavasti sekin meni pieleen. Onneksi tässä välissä oli kuitenkin hyppäri, enkä päässyt pilaamaan kontakteja kahdella radalla peräkkäin, koska se jos mikä harmittaa! Niin paljon, että vimpalle radalle ei monesti enää motivaatio kanna.

Hyppyrata oli kaatua jo toiselle esteelle, mutta sen onnistuin pelastamaan, sen sijaan ohjailin aivan omiani neloselle ja tästä kielto, Lisa ajautui esteen väärälle puolelle --> hylkäys. Mutta onneksi sentään en ohjannut renkaalle siellä myöhemmin radalla (eli ohjasin sen ohi), muuten olisi voinut harmittaa ainoa virhe nelosella. Muuten rata oli hyvä ja hyvä mieli kuitenkin jäi.

Vimppa aksarata sitten oli täysi fiasko, ottaen huomioon, että meidän piti skarpata kontakteilla. No ei skarpattu. Puomiloikka oli kamala - jatkoin vain. Aan loikka vielä kamalampi (en edes nähnyt sitä, en käskyttänyt, en tehnyt kertakaikkisesti mitään). Vasta kun Kaisa radan jälkeen kuvattuaan totesi, että loikkasi aika kamalan näköisesti, minä havahduin - minunhan piti puuttua kontakteihin! Niitä ei saanut jättää huomiotta! Tälläkin radalla hylkäännyttiin nimenomaan puomiloikan vuoksi, kun en sitten sen vuoksi ehtinyt ohjaamaan seuraavia esteitä.

Ohjauksellisesti meno on aika hyvää. Mutta kun se ei auta.

Kotikisat sitten, onneksi ne palauttivat taas motivaationi lajiin!! Meinasin aivan upota Tornion jälkeen...

Mika oli taikonut keskiviikkoillalle hyvin, hyvin mielenkiintoiset kiemurat. Se näytti aivan kamalalta. Minulla oli myös lapset mukana. Koko päivä oli ollut aika kaaosta kisajärjestelyine, kanttiinileipomisine ja Esan uutisine, ettei ehdikään hakemaan lapsia, joten ei auttanut muuta kuin nollata kaikki. Lähdin epismielellä. Mukava jos pääsen radallekin asti, mutta ei ressiä.

Muut radat olivat hyvin pitkälle samasta pohjasta mukaeltuja.

No me päästiin radalle, kiitos kivojen seurakamujen :) Kuvaajaa en ensimmäiselle radalle ehtinyt ahdistelemaan, joten tässä vain kuva. Ehkä se kertookin enemmän kuin video.. :)

Valitettavasti - myöhästyin 5 hypyn valssista, Lisa karkasi selän taakse ja oli jo suunnistanut kutoselle, kun otin sen kiinni ja ohjasin kutosen takaa!!! Wattah!? No semmoista sattuu. Muuten koko rata tosi kivaa ja jouhevaa menoa!! Ja arvatkaapa miksi - koska kontaktit oli A I V A N   H U I P U T!! Tunne radan jälkeen oli siis mitä ihanin..

Toinen rata oli samaa tyyliä, tiukkaa kääntöä ja vääntöä. Meinasin unohtaa neloshypyn.. :) Puomilla hieman heikohko kontakti (ei onneksi näy videolla), mutta ohjasin Lisan heti pian yhden hypyn ohi --> hylkäys. Aa hyvin ja lopussa vielä sitten ohjasin yhden hypyn, jälleen kerran, takaa. Tämäkin ihan käsittämätön t a p a aivan jo!

Torstai aloitettiin aamusta aikaisin tekniikkapainotteisella hyppyradalla. Se me vedettiin hyvin, mutta tein huonon päätöksen, jota epäilin loppuun asti: päällejuoksu hypylle ennen loppusuoraa ja niin siinä kävi kuten pelkäsin, annoin koiralle liian vähän tilaa ja rima tuli alas. Olin myös täten myöhässä putken ohjaukselta, jolloin Lisa pääsi lukemaan väärän esteen ja taas hylkäys. Mutta se oli jo pienestä kiinni! Hyvä fiilis.

Ja sitten se viimeinen mahdollisuus taas toistaiseksi katkaista hylkyputki (joka on muuten kaameaa katseltavaa, tai on siellä pari tulostakin, mutta ei ne lämmitä) Kamalinta kuitenkin on ollut se kontaktien jatkuva pilaaminen / epäonnistuminen. Nyt kuitenkin pidin pakan kasassa erinomaisesti myös viimeisellä radalla, kontaktit huikeat ja fiilis niin hyvä taas maaliin päästyämme, se oli nollarata ja huiput kontaktit! Oikeasti me tehtiin se ja nyt tuntuu taas siltä, että voidaan jatkaakin lajia :) Joo, aatokset viime viikolla ei olleet oikein hyvät... Ehkä parhain päin vain, ettei Esa ehtinyt hakemaan lapsia, niin muistin ettei se ole niin vakavaa! Omat kisat lähtökohtaisestikin hyvät ottaa vähän rennommin, niihin ei mene rahaa ja hyvät kontaktit hylkääntymisellä on tässä vaiheessa huipusti parempi kuin kontaktimokainen tulos.

Nyt olen sitten ilmoittautunut Saariselälle ensimmäisen kerran koskaan, 7 starttia on toiveissa päästä ottamaan, vaikken aivan tiedä ehdinkö perjantaille vielä radalle. Tuomarina siellä on koko viikonlopun Sari Mikkilä, joten pääsen kuittaamaan ne kerrat kun en suunnitelmistani huolimatta ole Sarin radoille syystä tai toisesta koskaan Lisan kanssa päässyt. Toivottavasti nollaputki tästä aukeaisi, ja sieltä saataisiin ekat nollat myös ensi vuoden SM-kisoihin :)

SM-yksilökisat jäivät siis väliin tänäkin vuonna. Pääsemme kuitenkin edustamaan PRT:n minijoukkuetta, joten emme ottaneet mökkiä turhaan ja ihana on päästä kisoja taas seuraamaan. Iltakisoihinkin sinne mennään rennolla fiiliksellä ja ajan kanssa! Aksarata pitää ottaa hallitusti kovasta kilpailusta huolimatta, mutta hypärillä saa aivan rauhassa - ja pitääkin! - r e v i t e l l ä :)

--

Ihanaa alkavaa kesää kaikille lukijoille!! Ulkona tuoksuu lumoavalta, kevätsade. Sinne siis, koirat jo odottaa!