Kirjoitanko sinulle?

Parsonia hankkiessa etsin käsiini kaiken tiedon mitä netti kantaa - kirjastosta ei apua varsinaisesti ollut, enkä tuntenut ketään parsonihmistäkään, kasvattajista tai harrastajista puhumatta. Luin kahmien niitä muutamia parsonblogeja, joita siihen aikaan netistä löytyi, voi niitä aikoja!! :D Suurin osa niistä oli kirjoitettu koiran näkökulmasta, niin hassulta kuin se nykyisin tuntuukin, vain pari harvaa oli silloin varsinainen koiraharrastusblogi. Luin myös muutamia treenikavereiden blogeja, vaikka rotu olikin jokin muu.

Kirjoitin siis silloin elämästä parsonien kanssa, niiden oikuista ja kummallisuuksista, ihanuudesta ja harrastamisesta. Käytiin näyttelyissä, mietiskelin ulkomuoto- ja kasvatusasioita, ja kovasti koetettiin tulla agilityssa paremmiksi ja kasvaa koiraihmisenä, kaikki oli silloin uutta!

Foxyn kasvaessa "ulos" näyttelyiästä ja kun siitä ei kummoinen showkoira tullut, niin rakas kuin se olikin! agility muuttui ehdottomaksi ykköslajiksi, mejänkin ollessa Foxyn mielestä pikkuisen liian jännää, ja ihastuinkin suin päin agilityyn myös itse. Lasten tullessa harrastusmahdollisuudet vähenivät, koska aikaa ei enää ollut ja sekin supisti kokonaisuutta yhä enemmän pelkkään agilityyn. Tottista taas en osannut ja agilityn rinnalla se tuntui kovin harmaalta...

Meille tuli pian Lisa, joka ei sekään ollut näyttelykoira, joten tähtäin Lisankin kanssa oli agilityssa, mutta samalla piti kovasti toimia perheenäitinä, joka veikin mehut kaikesta muusta, agility toimi kuitenkin minun henkireikänäni ja seuratoiminnassa pysyessäni sain myös tunteen tarpeellisuudesta ja mahdollisuuden tehdä töitä, vaikka kotona olinkin.

Blogi oli jo vähitellen siirtynyt parsonharrastamisesta agilityn harrastamiseen, nyt myös kovasti koetin viritellä kasvatustoimintaa ja ajatukset olivat hyvin tiiviistii siinä, mitä kasvatukselta itse haluan ja haen. Valitettavasti Foxylta ei tullut narttua ja Lisan vahinkopennut myin kaikki pois. En halunnut teettää Lisalle enää pentuja sen valeraskauksien, paukkuarkuuden, nisäkasvaimien ja vehnäallergian vuoksi, jotka todennäköisesti myös perityisivät osittain ainakin myös sen jälkeläisille (toistaiseksi ei ainakaan kellekään ole tullut noita kaikkia... pidetään peukkuja edelleen, ettei jatkossakaan!). Kasvatushaaveet hiljenivät pitkäksi aikaa, kunnes Foxy jätti meidät ja mietin sen tilalle uutta narttua. Ehkä sittenkin voisin alkaa taas suunnittelemaan jalostusasioita...

Tällä välillä blogi toimi edelleen kovasti agilityharrastus- sekä jonkin verran myös parsonblogina. Päiväkirjana myös.

Elämä tuli taas kuvioihin, uusi karvainen perheenjäsen ei sopinutkaan jalostukseen, eikä harrastamiseen, se menee kipeäksi jo poikien kanssa kisuamisesta ja mietin edelleen mikä olisi Igsyn kannalta paras vaihtoehto elämässä...

Blogi kertoo nykyisin paljon koirien terveydestä, huollosta ja huolista niiden kanssa... Nykyisin se kertoo myös bordercolliesta ja edelleen pääpaino on agilityssa. Joskus puhun harrastmistani roduista, mutta parson ei ole enää pääasia (vaikka se tulee aina olemaan minun rakas rotuni, jota en hylkää)-

Mutta syy miksi alunperin aloin blogia kirjoittamaan on poissa. Lukijat ovat varmasti vaihtuneet hyvin pitkälle, vaikka tiedän myös, että joitakin samojakin lukijoita siellä vielä on. Joillakin on parson (joillakin jopa se kasvatti, terveiset!), joillakin on bordercollie. Joku harrastaa agilitya jonkin ihan muun rodun kanssa. Joku ehkä haluaa tietää jotain jostain, ja sattui tulemaan tänne, ehkä tuli sitten uudestaankin toisen kerran, syystä tai toisesta tai ehkei enää koskaan. Joku taas on sukulainen tai ystävä, tai harrastava ystävä :)

Mietin vain tässä, kelle minä kirjoitan? Lukijakunta on jo niin laajaa ja niin laidasta laitaan, etten voi varsinaisesti kirjoittaa kellekään erityisesti. Tiedän, että kirjoitan hyvin pitkälle vain itselleni, mutta joskus kohdistan kyllä asiani ihan kaikille, ja joskus vain jollekin ryhmälle, joskus jopa yhdelle ihmiselle, jos se on mieltä askarruttanut... Minulla on usein päässäni mielikuva "lukijasta", mutta hyvin harvoin tiedän kuka se on. Miksi kirjoitan ja kenelle? Toivon ainakin, että jokainen täällä käyvä ja meistä lukeva haluaa lukea meistä. 

Valinta onneksi on lukijalla, minä vain kirjoitan.