Nyt olen taas niin kipänä Manun palkkaamisesta, kyllä haukat saa kyytiä kun ei ole lapsia tarvinnut pitkiin aikoihin kunnolla kannella ja on päässyt rapistumaan sen suhteen ;)
Tehtiin pätkää 6-11 ja samaa peilikuvana. Korkeudet 40 tai 45cm ja pituudella 3 palikkaa. Alkuperäiseen verrattuna 6 hyppy oli ehkä 2-3 metriä enemmän vasemmalla kuvasta katsottuna, joten väli pituudelle oli huomattavasti lyhyempi oikealta ohjattuna kuin toisesta suunnasta. Tästä syystä myös ohjaaminen oli haastavampaa kun esteväli kasvoi, ja Manu aina minun liikkeestäni riippuen haki monesti minun perään heti ensimmäisen hypyn jälkeen ja joskus jo ennen sitä, kun koetin hoppuilla persjättöön 8-9 väliin. Joten sitä oikeaa ajoitusta hakiessa varsinkin peilikuva harjoitteessa se sitten meni. Mutta lopulta myös toiseen suuntaan saatiin tosi hieno suoritus ja olin kertakaikkisen tyytyväinen meidän tekemiseen.
Manu haki myös muitta mutkitta yhden kokeilun jälkeen tuollaiseen möllikoirakolle kenties "psyykkisesti haastavan" 9-10 putkeenlähetyksen, joka saa kyllä hyvälle mielelle toimiessaan! :)
Lisan kanssa kokeiltiin sitä tiistaina ja sen kanssa sitä pitä harjoitella monta kertaa! Niin ne on erilaisia. Lisan kanssa tehtiin nopeasti tosiaan tiistaina tätä samaa, alusta alkaen valkoisilla numeroilla. Pätkissä kylläkin, varsinkin tuo 9-10 oli aika lailla uusi juttu Lisalle, ellei oikeasti ihan uusi? Kakkosputkeen sai nakata ihan rennosti ja edetä sitten tuonne kolmosväliin, johon tein japanilaistyyppistä persjättöä - toimi hyvin. Lopeteltiin tuonne 8 kohdalle ja otettiin lopuksi vielä pujoa sekä umpi- että avokulmaan. Ihana oli juosta pikkusimppuran kanssa pitkästä aikaa, vaikka kamalasti se riekkui ja hyppi ja pomppi, että aivan mietin, josko armeliaampaa olisi ollut palata tauolta suoraan kisoihin ensin? :/ No ei sentään, ensimmäiset kisat Lisan kanssa ovat edelleen tähtäimessä joskus helmikuulla, ellei sitten Torniossa...
Manu oli siis eilisissä treeneissä tosi taitava näin tauon jälkeen, kerran sattui pieni hups! Kun ohjasin huonosti putkeen ja Manu luki minun ranteeni palkkapatukaksi... Heh he. Ei se muuta kuin suu auki "törmäsi" siihen, välittömästi "päästi irti" kun otetta ei siis ollutkaan ja alkoi etsimään maasta että "mihin se mun patukka nyt katos!!!"
Huomiona: Manulle palkkaa usein, jos ei lelulla voi joka välissä, niin palkkanamit mukaan! Se turhautuu nopeasti jos se kuitenkin yrittää tehdä jotain, vaikkei se aivan suunnitellusti minusta mennytkään, jolloin pitäisi palkan lentää, mutta vetopalkka on superpalkka ja namit olivat unohtuneet tällä kertaa. Ne piti olla mukana eilenkin, mutta mystisesti piiloutuneet ne nakit olivat... Joten nyt hyvä huoli että palkkaa on mukana moneen makuun, nopeasti palkattavaksi ja samoin sitten hitaasti ja huolella. Mutta ai että, oikeastikin, että Manun palkkaaminen ottaa voimille!! :P Josko tästä näppi- ja ranne- ja olkapaalihakset sitten vaan vahvistuisivat? Ja kaikki niiltä väleiltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti