Tervetullut ihana Uusi Vuosi

Ehkä tätä ei pitäisi sanoa ääneen, mutta minulla on sellainen mukava kutina tästä alkaneesta vuodesta. Ehkä olen taikauskoinen, koska tämän vuoden numerot vain tuntuvat hyviltä, tai ehkä se on vain tämän hetkistä hyvää oloa, jota olen itselleni onnistunut hankkimaan.

Tähän aikaan vuodesta olen normaalisti laatinut koosteen edellisestä, ja tällä kertaa se ei ehkä ole aivan niin murheellinen kuin edeltävänsä, vaikka joka vuoteen on mahtunut kyllä ihania ja samoin tosi surullisiakin juttuja, ja nekin koskee pääosin vain koiria, puhumatta kaikesta muustakin elämästä, jota tähänkin taloon mahtuu. Ollaan asuttu nyt Seskarössä pian viisi vuotta, kevällä 2010 aloitettiin remontti, joka on edelleen kesken, mutta elämä jo hyvässä vauhdissa.

Vuosi 2010 oli ihanaa Foxyn pentujen odottelun aikaa, siinä samassa siis muuttohässäkkä ja jatkuva remonteeraaminen. Foxy astutettiin vasta kesäkuulla, jolloin talo oli jo liki tässä kunnossa kuin se nytkin on, ja odotus ja pentuaika oli siis rauhoitettua! :) Olin kylläkin aikeissa pennuttaa sen jo alkuvuodesta, mutta juoksujen yllätyksellisyys sai minut siirtämään pennut syksylle, ja tuolloin myös urosvalinta meni vielä uusiksi, koska alkujaan Foxylle alkuvuodesta valittu uros kuoli tapaturmaisesti :( Loppuvuodesta meille jäi Foxyn pennuista Jore. Tuolloin tehtiin myös se hankala päätös, ja vihdoin etsittiin Rommille uusi koti. Perhe löytyi Iisalmesta, jossa se edelleen erittäin onnellisena poikana saa nauttia elämästä, nyt jo 7,5 vuotiaana, Rommihan oli Foxya vain 1kk vanhempi.

Vuosi 2011 oli odotuksen aikaa jälleen, ja myös Foxyn ja minun yhteistä aikaa. Tein valinnan keskittyä vielä viimeisen kerran vain Foxyyn ja minuun ja Lisa sai lainaohjaajan. Käytiin koulutuksissa ja etsittiin sitä omaa juttua. Odotin Ossia, joten kisaaminen jäi pois jo keväällä, C treenasi Lisan kanssa, Foxy sai satunnaisia lainaohjaajia sekin, toisen C:n tähdätessä vielä kerran nuorten SM-kisoja varten. Onnistuin jopa kisakauden aluksi saamaan pari nollaa, samoin heti raskauden jälkeen - Foxy teki nopeita ratoja ja myös nopeita päätöksiä radan etenemisestä ja siksi sitten olinkin aina niin hukassa sen kanssa. Lisa ja Jore tekivät alkukesästä 2011 omia suunnitelmiaan ja elokuussa Ossin kanssa synnäriltä kotiin saapuessani, pääsin heti koppaamaan syliini Lisan ja Joren ensimmäisen rakkauspennun Prinsessan. Pentuja tuli yhteensä neljä ja kaikki saivat ihanat kodit aina Pohjois-Karjalasta asti, osa jäi lähemmäksi.

Vuosi 2012 meni jälleen Foxyyn ja kisaamiseen tutustuessa, tunnuin edelleen olevan kovasti hukassa ajoittain.. Foxyn kanssa tekeminen tuntui hyvältä, vaikkei kauemmas koulutuksiin nyt vauvan kanssa kovin usein päästykään. Aloitin koirahierojan opinnot keväällä ja sekin oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. Alkuvuosi kesään asti olikin tosi onnellinen. Kisasin Foxylla ja treenasin Lisalla, harjoittelin ihanaa ammattia varten ja olin onnellinen äitinä, kunnes elämä vei - Foxyn, ja se lähti pilvikentille elokuun 20. päivä, juuri startattuamme edellisenä päivänä kisauran Lisan kanssa Kajaanissa. Isku oli kova ja loppuvuoden keskityinkin tarmokkaasti Lisaan ja kisaamiseen Lisan kanssa. Sillä tavalla Foxy pysyi liki parhaiten... Lisan kanssa vihdoin alettiin saada oikeaa kisarutiinia alle. Tuloksilla ei senkään kanssa hurrattu, mutta aloin oppia jotain systeemistä itsestään, mikä meillä toimii ja mikä kenties ei.

Vuosi 2013 sitten. 3/4 osaa tästä vuodesta oli ihanaa pennun odotusta ja hurjaa Lisan kanssa kisaamista. Suoritin myös kesällä koirahierojan loppukokeen, mutta varsinaisten töiden aloittaminen ei ollut vielä ajankohtaista. Foxyn kuoleman jälkeen olin alkanut miettimään toista kisakaveria Lisan ohelle ja odotimmekin sitä sopivaa usealtakin suunnalta, mutta mikään suunnitelma ei tuntunut olevan se oikea. Kunnes samaan kennelliin kuin mistä Foxykin haettiin syntyi lopulta kaksi narttua ja niistä toisen saimme me. Maailman ihanin Igsy ja ehkä ihanin valkoinen myös... Loppuvuosi on kuitenkin jotenkin vielä niin tuoretta historiaa, etten halua sitä edes tähän kirjoittaa...

Ja vuosi 2014, tänne asti on tultu. Tämä vuosi on ollut taas muutosten täyteistä aikaa, johon sopeutuminen on vienyt aikansa koko perheeltä. Igsyn syksyllä alkanut sairastelu ja aikuiseksi kasvaminen johti ilmeisesti siihen, että Lisa alkoi haastamaan Igsya joka välissä, joka johti pari kertaa myös tappeluun. Otimme samoihin aikoihin perheenjäseneltä C:ltä itsellemme uuden perheenjäsenen Manun, 1,5v bordercollie uroksen. Ja vaikka Manu on ehdottomasti eniten silmiä avannein koiratuttavuus minulle tähän asti, ehkä vain erilaisuutensa vuoksi, en ehkä tekisi enää samaa päätöstä, jos tulisi miettiä uuden laumanjäsenen ottamista tähän laumaan. Mutta luotto silloin siihen, että Jore tottuisi toisen uroksen läsnäoloon oli suuri, emmekä arvanneet, että Lisan suhtautuminen Igsyyn vain pahenisi. Ja tästä vuodesta sitten tulisi tehdä se kooste...

- Sopeutumista, sopeutumista ja vielä kerran sitä. Loppuvuodesta alkoi tuntua jos siltä, että lauma kokonaisuutenaan jokseenkin toimii - sellaisena kuin se nyt saattaa toimia. Nyt alan todella kiinnittämään huomiota häiriöherkkyyteen ja muutosten sietoon tässä laumassa, liittyipä se mihin tahansa. Tai no, pojat on ne ketkä syyniin joutuu, tytöt on lunkkeja kyllä.

- Igsy muru kävi vuoden aikana välillä todella huonona ja pelkäsin ja valmistuin (jälleen) pahimpaan sen kanssa. Lääkärin ja fyssarin kautta aloitin hierontajakson syksyllä sen saatua kipukohtauksen loppukesästä ja nyt loppuvuodesta onkin vaikuttanut siltä, että kaikki on taas yhtä hyvin kuin kesälläkin. Olenkin alkanut miettimään, liekö Igsy satuttanut sittenkin itsensä siinä eräässä törmäyksessä Joren kanssa, joka johti kenties tähän kipuiluun ja joka on nyt saatu korjattua. Nyt kun ylläpidetään kuntoa hieronnalla - minulta ei ehkä ollakaan vielä viety toivoa. Eilen Igsy vaikutti hieman rauhattomalta. Olin antanut sen touhuta aika paljon päivällä ja päästin sen irti iltalenkillä, josta tulikin sitten hankijuoksua - joten se meni liiallisuuksiin. Se sai kipulääkkeen ja hierontaa. Nyt voisikin olla taas aika uudelle hierontajaksolle.

- Manu on muuttunut paljon meille tultuaan. Sisäkäyttäytyminen sillä on edelleen yhtä siivoa kuin meille tultuaankin, mutta esimerksiksi ulkona saa olla paljon huolettomammin sen kanssa kuin liki vuosi sitten. Treenithän me on oikeastaan ihan vasta aloitettukin ja minusta nekin on menneet paremmin, kuin mitä pelkäsin. Manu kuvattiin ja tulokset olivat hyvät, toivotaan, että LTV1 on yhtä oireeton kuin sen luvataankin olevan. Manu on myös alkanut kiintymään minuun ja minä siihen. Hieno poika se on. 

- Lisan kanssa kisattiin kevät, treenattiin molempia arvokisoja silmällä pitäen mutta käytiin jälleen vain SM:eissä edustamassa PRT ry:tä, yhtä heikoin tuloksin :/ Kesällä alkoi taas löytyä sitä hyvää yhteistä säveltä ja toivonkin, että juoksujen ja hormoonikierron poisjääminen toisi esiin sitä Lisaa jonka kesäisin olen saanut pitää, kun kierto on oikeanlainen juuri ennen / jälkeen ja juoksujen aikaan. Tulostaso on aina ollut paras kesäisin. Syksy pidettiin taukoa kisaamisesta ja treenattiinkin vain harvakseltaan. Marraskuun lopussa Lisa steriloitiin ja leikkauksesta on nyt kulunut 5,5 viikkoa. Ensi viikolla aloitetaan taas treenit. :) Se on saanut tehdä pitkiä irtolenkkejä jo pari viikkoa ja intoa ja kuntoa tuntuisi edelleen olevan. Samoin se tekee omaa hyppy- ja tasapainojumppaansa päivittäin kotona kiipeilemällä ja tasapainoilemalla milloin minkä "telineen" päällä (selkänojat, aidat ja portit, tyynyt, tuolit, minä...)

- Jore, meidän kuumakallemme on saanut opetella rauhoittumaan sekä sisällä että ulkona ja uloslähtiessä. Ollaan temputeltu Joren kanssa jonkin verran, mutta täytyy myöntää, että minulle Jore on aina vähän ulkopuolinen mitä treenaamiseen tulee - se on edelleen isännän koira minun silmissäni ja sillä tavoin aina jäänyt usein ulkopuolelle treenisuunnitelmia tehtäessä... :( Ja syyllisyys tietenkin vaivaa. Jore myös luustokuvattiin kesällä hyvin tuloksin, mutta hengityksen rohinat ja korinat siltä on vielä selvittämättä. Suunnitteilla kastrointi ensi vuoden mittaan.

TAVOITTEET VUODELLE 2015:

- Pitää Igsy iloisena ja terveenä ja löytää kenties sille sopiva harrastusmuoto kesään mennessä

- Treenata tiuhaan Manun kanssa sekä agilitya, tottista että ihan vaan olemista ja asettaa tavoitteeksi agilityn kisauran korkkaaminen kesän mittaan. Olin hoppuilla sen kanssa kisoihin jo kevällä, mutta lieneekö viisasta kuitenkaan... Minusta tuntuu, että meidän on Manun kanssa parempi katsoa kuin katua. Ja tietenkin meidän pitää käydä näyttelyssä. Tai useammassa. Toivon kovasti että onnistuu!

- Treenata Lisan kanssa tavoitteellisesti kesän arvokisoja varten. Lisalla on jo kasassa 5 nollaa sisältäen tuplan ja voiton - joista meillä viimeksi jäi kiinni. Joten olen varma siitä, että ellei jotain maata kaatava satu tai toinen meistä mene rikki, meidät myös nähdään molemmissa arvokisoissa. Treenattavaa meillä on mm. seuraavien asioiden tiimoilta:

• Itsenäinen pujottelu
• Varmemmat kontaktisuoritukset
• Varma ja nopea keinu
• Vauhdikas eteneminen ja lähtö
• Oma kisapää / hermot kuriin!

- Etsiä keino miten tehdään arjesta Jorelle turvallisemman oloista, ettei sen tarvitsisi stressata niin kovasti. Kenties alkaa puuhata sitä samaa, mikä Igsyllekin vaikuttaisi sopivimmalta.

--

- Ja noin yleisesti ottaen, koettaa itse olla ottamatta stressiä liiemmin mistään mikä ei ole sen arvoista.

- Nauttia siitä että elämä on ollut niinkin armollinen kuin miten se on tähän asti esiintynyt.

- Olla kiitollinen siitä, että on saanut lahjaksi niin monta upeaa, rakastavaa ja rakastettavaa koiraa ja olla niiden rakkauden arvoinen.

- Olla kiitollinen siitä, että voi ja saa harrastaa ja että perhe niinkin paljon harrastusta tukee, että se ylipäänsä on mahdollista.

--

Menestyksekästä ja onnellista alkanutta vuotta 2015 kaikille!

Tehdään siitä hyvä ja arvostetaan toisiamme.