Noidannuoli ja mitä se toi tullessaan

Käytiin me Manun kanssa ratatreenissä eilen, vaikka juuri ennen autoon nousua selässä pinksahtikin jotain. Joskus sama tunne, tosin huomattavasti kipeämpänä, on tullut mm. imuroidessa, tai nostaessa jotain painavaa, mutta nyt se tuli parista juoksuaskeleesta, eikä tuntunut ensin kovin pahalta. Olen kai tulossa vanhaksi.

Se jokin on nimittäin noidannuoli. Olo vain paheni käytyäni tankilla ja kentälle kurvasin lopulta apteekin kautta... Koetin "juosta" ihan hissuksiin ja kävellä jäähkät rauhallisesti. Iltaa myöten kotona selkä meni kuitenkin aina vain pahemmaksi ja jouduin turvautumaan Esan lääkkeisiin (se kävi vastikään lääkärissä selkänsä vuoksi). Eikä kipu hellittänyt niilläkään - yö meni aikalailla kiemurrellessa.

Vasta tänään kun sain kipuihin kolmiolääkettä olo koheni huomattavasti ja jopa normalisoitui, mutta en ole edellenkään pahemmin kumarrellut saati nostellut mitään ja jos on ollut aivan pakkopakko, niin ponnistanut ainakin reisillä. Lasten kanssa tässä on silti kotona, että ihan sänkypotilaaksi en olisi edes voinut heittäytyä.

Treenit meni kaikesta huolimatta eilen hyvin (tai ehkä juuri siksi) ja tänään suorastaan upeasti :) Kävin siis vetämässä treenit omalle ryhmälle tänä iltana, kun vointi oli jo niin hyvä ja minun PITI muutenkin ottaa Manun kanssa vain pujottelua-mutta-kun! Se meni niin hyvin! Niin otettiin sitten vähän rataakin. Minun täytynee jatkossakin Manua ohjatessa kuvitella, että noidannuoli vaivaa jos se kerran noin hyvin menee. Tai sitten se on vaan oppinut lukemaan rataa. Siitä on kasvanut ihan oikea agilitykoira.

https://youtu.be/N_XyVFPUEqs

Pujottelua tehtiin myös hyppyjen kautta kahdella ohjurilla höystettynä niin että alku ja loppu oli turvattuna. Jospa viimeisen välin varastaminen vähitellen saataisiin siistittyä pois. Seuraavaksi pitäisi sitten päästä testaamaan pujottelua putken perästä. Siinä voi olla jo vähän enemmän haastetta, varsinkin kun ohjuritkin pitää jossain vaiheessa jättää pois.. Elämme jälleen jännittäviä aikoja.

--

Rovaniemen kisoja olen tässä katsellut sillä silmällä. Omiin en vielä ensi viikolla taida viitsiä, vaikka tänään olisikin viimeinen ilmopäivä, Lisan ehdin jo ilmoittaa sinne torstaille ja itseni töihin tiistaille. Mutta tekisi mieli kertaalleen käydä starttaamassa ennen Tornion pm-joukkuekisaa. Se kun on vielä kolmosten kisapäivä, joten kentällä ja sen ympäristössä on taatusti juoksutuoksujakin ja ne saa meidän pojan pään sekaisin. Puhumatta, että se olisi samalla ensimmäinen agilitykisatilanne ikinä. Eli minun hermoilut + juoksutuoksut on jo todettu erittäin kannattamattomaksi yhdistelmäksi.

Joten kuka tietää, ehkäpä Rovaniemi kutsuu meitä...?

Pikaisesti lomalta

Pikapikaa pikapäivitys! Tai katsotaan jos multa sellainen onnistuu...

Kotona ollaan taas, pujottelukepit oli menossa mukana, samoin ripaus treenimenoa muutenkin, mutta ei me Manun kanssa lomalla paljon agilitysta tai muustakaan ressattu! Mökkeiltiin, uitiin, ulkoiltiin ja Manu sai myös osansa leikittävistä serkkupojista, palloista ja kepukoista. Jore ja Lisa olivat Esan huollettavina kotona.

Reissun aikana Manu sai myös, tietenkin, jos jonkinmoista herkkua ja alkoikin kutisemaan enemmän tuossa jokunen päivä sitten. Rajattiin sitten ruokavaliota tarkemmasti ja kaikki ylimääräinen jätettiin pois. Kun "ruokkijoita" on välillä useampi, ei aina voi oikein arvata mitä kaikkea koiraparka saakaan herkutella, vaikka kerralla annettaisiinkin vain "ihan pikkunokare vaan"

Kutinat saattoivat myös johtua likaisista lampivesistä, joissa se enempäsäkin ehti porkkaantua, karva kun ei ole aivan niin käytännöllinen kuin noilla terriereillä sen lian hylkimisen suhteen -  pestä varmaan saisi useamminkin. Se myös alkoi enemmälti nuolemaan värkkejään kutinoiden lomassa, joten vähän sitä nyt pidetään syyningillä, ettei olisi jotain tympeämpääkin olemassaan kuin vain mutakutinoita tai lievästi sopimatonta ruokaa.

Lisa taas oli kotona ollut jokseenkin vaisu, tässä ihan viime päivien aikana. Se oli tosin ehtinyt taas karkailla ja sitä ei tiedä mitä se ehtii syödä. Ja jos se hyppelee aidan yli se toki voi myös loukata itsensä. Aita kun on edelleen 120cm korkea. Selässä sillä tuntuu vähän värähtelyä käsitellessä, joten se saa nyt levätä ja illalla sitten hierontakäsittely. Katsotaan mihin suuntaan vointi etenee, pirteä se on ja kiljumalla melkein olisi lähdössä ulos kun näkee, että olen menossa Manun kanssa treenaamaan ;)

Jore on järkytyksekseni jotenkin rennomman oloinen, liikkuu kevyesti eikä tyypilliseen tapaansa jäkittäen, vaikka muutoin käyttäytyykin kuten aina, on iloinen ja aina valmiina... pelkään että meidän paluu jäykistää sen taas pian. Meidän perhe stressaa sitä, lapset, Manu ja minä.. Esan ja Lisan kanssa oli varmasti mukava olla, ei ollut paineita mistään tai millekään suunnalle.

Manu pääsee tänään treeneihin, pitkästä aikaa. Kokeillaan mennä sen kanssa kokonaista rataa ensimmäistä kertaa.

Loppuun muutama lomakuva:

Kesäherkut, pelkistetyt aikuisille :D

Uudet kengät! Saa nähdä jääkö nämä vain maastojuoksuun vai toimivatko agikentälläkin

Mökkeilemässä, katse kohti rantaa ja venelilijöitä

Harjuilla lenkkeilemässä

Omat treenit

Koostin lyhyen videon kahdelta treenikerralta omalta kentältä. Vähän se on semmoista hömpöttelyä, mutta tarkoitus olikin vahvistaa estekorkeuksia vauhdissa ja myös treenata vähän kääntymistä. Manulla on siinäkin huipputekniikka, kun vaan en itse häiritse sen tekemistä.

Ollaan otettu nyt rimakorkeuksilla 50-60 ja ne menee aika kivasti, pudotuksia tulee kyllä silloin tällöin, mutta ei ollenkaan sellaista kaahotusta, kuin mitä se voisi olla. Eli ihan minusta vaikuttaisi siltä, että Manu jopa tosissaan yrittää suorittaa ne puhtaasti eikä vaan kerää vauhtia ja "rynni läpi".

Kääntymisen kanssa itsellä on vielä tekemistä, tekniikkaa pitää kunnostaa ja ottaa selvää siitä miten se oikeasti toimii parhaiten. Pitää keskittyä omaan suorittamiseen enemmän, eikä koiraan, koira tekee hyvin kun itse tekee hyvin! Ei passaa heilutella käsiä ihan niin paljon kuin videolla näkyy, eikä hoppuilla ohjaamisen kanssa.

Pujottelua videolla on myös, toki vain parhaat palat ;) Viimeinen väli meinaa jäädä tekemättä välillä. Nyt enempi treeniä eri kulmissa, otan varmaan vaan puolikkaalla setillä.

--

Lähdetään lasten kanssa lomailemaan Sotkamoon huomenna pariksi viikoksi ja ajattelin pakata mukaan Manun ja kasan muovikeppejä... :) Kesälomakuviot siis selvillä! Takaisin kun tullaan, niin omat kisat onkin jo ihan ovella. Ehkä me joudutaan Manun kanssa lähtemään sinne epistelemään kuitenkin, kun ei täällä niitä epiksiä ole meille asti.

Tuplatreenipäivät

Meillä tulee oikeastaan viikko aina huilattua ja to-pe sitten treenaillaan, ensin torstaina ohjatussa ryhmässä ja perjantaina oman ohjaamani ryhmän jälkeen. Kätevää tietenkin olisi, jos harjoitusta voisi käydä kertaamassa muutaman päivän muhimisen jälkeen, mutta ihan tämä toimii näinkin. Tällä viikolla tosin tuotiin tähän meille talletukseen esteitä tuolta urheilukentältä, ja niiden innottamana on tullut treenattua aika monenakin päivänä.

--

Tehtiin torstain ryhmässä mukaelmaa karsintojen lauantaipäivän agilityradasta. Lisan kanssa tuli ongelmia (ei yllättäen) keinun ja keppikulman kanssa, muutoin saatiin radasta melko toimiva, joskin kontakteilla olin vähän  hukassa, ollaan nyt taas vaiheessa niiden kanssa... jälleen kerran. En ole edelleenkään päättänyt mitä teen. Ja tietty silloin niitä ei saisi treenissä ottaakaan... A-este varsinkin on fiaskoolinen.

Erityisesti alku saatiin pelittämään huipusti persjätöllä renkaan ja kolmannen hypyn väliin, jonka jälkeen valssi keinua edeltävälle hypylle. Okserilla Lisalla toimi sekä valssi että okserin jälkeisellä hypyllä päällejuoksuna, ehkäpä valssin kanssa jopa nopeampi, kun itse vain liikuin hyvin.

Ja karsintasuorituksiahan voi käydä kurkkaammassa täältä.

Manun kanssa harjoiteltiin aloitusta, joskin huonolla menestyksellä sikäli, että ensimmäinen yritys keinulle asti meni tuurillaan oikein - en ehtinyt aikomaani valssiin 3-4 väliin, joten tein vastakäännöksen jolla Manu haki automaattisesti 4 hypyn. Valssiyritelmät sen jälkeenkään eivät enää onnistuneet, vaan Manu haki aina ylimääräisenä 7 hypyn heti kolmosen suoritettuaan. Mutta ei se mitään, olin tosi tyytyväinen hätävaraohjaukseen, eli siihen vastakäännökseen ja myös jokaiseen keinun suoritukseen, sillä vähäisellä oppimäärällä mitä sen kanssa ollaan tehty.

Treenien jälkeen otettiin vielä pujottelua kuudella kepillä sekä lopuksi koko setti ja sehän toimi :)

Perjantaina käytiin tekemässä Manun kanssa vielä samaa pätkää, ja video onkin perjantailta. En nyt sitten laittanut siihen sitä vastakäännös ohjausta, vaikka sekin kyllä tuli kokeiltua uudestaan ja tallennettua, se toimi edelleen paremmin ja valssia varten helpotin 2-3-4 väliä reilusti, kulmaamalla kolmoshypyn loivemmin.

(ja sori, kamera on tarkentanut soraan, ei meihin... itikat pörrää ja sade haittaa kuuluvuutta)

https://youtu.be/FW2x3GylzfI

Oikeasti en vienyt Manu kertaakaan menestyksellisesti tuohon keppikulmaan (ei mahdu videolle), se haki kyllä kepit aina oikein, mutta sen jälkeen loikkasi aina yhden keppivälin yli. Useamman kertaa kuitenkin pujoteltiin koko pujottelu taas ihan oikein. Välillä se falskaa viimeisen välin, mutta meillä on vielä tässä aikaa treenata....

Olen nimittäin miettinyt josko tässä ilmoittaisin Manun Arcticin (ev-)PM-joukkueeseen, heh. Voi olla sekin, ettei tilaa ole, eli makseja on jo ilman meitäkin tarpeeksi kahta joukkuetta varten. No mutta, varakoirakoksi kenties edes :) Ei meillä kiire ole kisaamaan vieläkään ja jos halutaan hulluna startata, niin eihän se ole kuin ilmoittautua kisoihin ihan oikeasti. Sitten kun haluttaa. Ei haluta vielä.

Rimat oli 50, pysyivät pääsääntöisesti ylhäällä ohjauksen allakin. Paljon sen korkeampi ei olla radan yhteydessä tehty, niin eikä myöskään yhtään koko pitkää rataa ja minä puhun jo kisoista.