Viime lauantai vietettiin tuulisella mutta lämpimällä Torkkin kentällä Kallioputaalla. Tänä vuonna oli Tornion vuoro järjestää agilityn Lapin piirinmestaruuskilpailut ja sinne taas sankoin joukoin suunnattiin Arcticilaisten kera. Meiltä ei kukaan osallistunut yksilökisoihin, vaikka säännöt sen nykyisin taitavatkin sallia, mutta molemmilla sesseillä osallistuttiin kuitenkin joukkuekisaan.
Arcticilta pm-joukkuekisaan saatiin kasattua yhteensä 5 joukkuetta, kaksi muista säkäluokista paitsi medeistä ja lopulta kävi niin, että maksien ykkösjoukkuekin jäi kokonaan pois, kahden koirakon estyttyä tulemasta. Joten edustetiin Manun kanssa maksien ainoassa joukkueessa, Arcticin kakkosjoukkueessa siis. Paineiden olisi kai pitänyt vain kasvaa, mutta ei meidän maksien kakkosjoukkueella oikein saattanut paineita ottaa (vaikka loppujen lopuksi kun ajatellaan, niin se olisi voinut mennä vaikka oikesti hyvinkin!)
Päivällä kisattiin Lisan kanssa siis kolme normaalia starttia yllättävän hyvin tuloksin, vaikka vauhti paperilla olikin huono. Kellotettaessa kaarroksia pois saadaan kuitenkin melko tyypillistä aikaa Lisalle, vaikka vähän jo ehdin stressata koiran vauhdittomuutta. Lisa oli kuitenkin pirteä simpsakka koko päivän. Tehtiin siis päivän aikana kaksi nollaa, niin että juuri keskimmäinen sattui olemaan hylätty. Sijoitukset oli jotain 6.-11. luokkaa, hyppyradalla jopa, joilla yleensä ollaan aikalailla kärjessä onnistuessamme, kun ei tarvitse kontakteja hidastella.
Päivän päätteeksi kisattiin joukkuekisat, Lisan kanssa tehtiin todella omituinen hylkäys, kun koira kaarrattamisen sijaan kääntyikin vastakäännöksellä Aa-esteelle niin tiukasti että tuli siitä ohi!! Oihvoih. Muutoin rata sujuvaa menoa Aan kontakteineen kaikkineen. Muut joukkueessa tekivät yhden rataunohdus hyllyn sekä kaksi nollaa joista ainakin toinen yliaikainen.
Tässä kaikki Lisan radat lauantailta:
Linkki: https://youtu.be/1g7ViFIn8SU
--
Siihen asti päivästä oli tosi hyvä fiilis ja loppuillasta olikin sitten enää yksi asia stressattavana, nimittäin Manun eka kisastartti ikinä. Kauhistus. Siinä vaiheessa vaan ei itseasiassa yhtään niin kauhistuttanutkaan, koska oltiin osattu Manun kanssa oleilla jo kisa-alueella ihan lunkisti, välillä jotkin koirat olivat uhkaavan oloisia tai liikkuivat "liian reippaasti" josta Manu ehti huomauttaa, mutta noin muuten, tosi hienosti!! :) Mieli oli luottavainen. Keksin vielä mennä odottamaan ratavuoroamme toiselle puolelle aidan taakse, tyhjälle kisaradalle, jossa saatiin olla ihan rauhassa ennen omaa suoritusta, tottisteltiin ja harjoiteltiin paikallaoloa, leikittiin. Kunnes tuli meidän vuoro...
Linkki: https://youtu.be/HG1UnJFwqQY
Vasta Lisan kanssa rataantutustuessa hoksasin, että Manu on tainnut kerran elämässään tehdä muuria ja sekin oli medikorkeudessa. Aan takana tapahtunutta hylsyä ei näy, mutta se meni näin:
- Vein Manun takaakierrolle ja lähdin "niistämään" ilman varsinaista niistämistä aivan liian aikaisin, siitä kielto
- Ohjasin hypyn uudestaan paikoiltaan, jolloin rima tuli alas (kaikki rimat 55cm)
- Manu lensi hypätessään kuitenkin pitkälle hypyn taakse, ja lähdin taas liian aikaisin liikkeelle jolloin Manu lähti välittömästi minun perään tullen hypyn takaisin väärään suuntaan, josta siis hylkäys.
Loppuradalta virheitä tuli ohitetulta muurilta, kepeiltä kun piti käydä moikkaamassa tuomaria (en tiedä olisiko siitä tullut kieltovirhettä jos ei alla olisi ollut hylkyä), kepeiltä uudestaan (siinä jo kolmas kielto ainakin) ja lopulta vielä toinen hylky hypyltä pujottelun jälkeen. Joten riittipä noita.. :)
Lohdutuksena sanottakoon vielä, ettei maksijoukkueilta saatu yhtään kolmea tulosta, joten maksien piirinmestareita ei leivottu tänä vuonna ollenkaan. Mineissä joukkuekultaa voitti Arcticin ykkösjoukkue ja minien yksilökisoissa Johanna ja Iitu veivät hopeaa, ja makseissa Anssi ja Viivi tekivät saman tempun :)
--
Olen tuloksista huolimatta kerta kaikkisen tyytyväinen Manun käytökseen, ei yhtään stressaamista missään kohtaa, siis sitä piippaus/vinkuna/läähätystä silmät puoliummessa ja sumuisena, se oli minun kanssa, se antoi tuomarin käsitellä hyvin mitattessa, jopa mies vkt sai etsiä sirua ihan rauhassa ja pidellä kiinni. Manu mitattiin 47.5cm korkeaksi. Kyllä tämä antaa taas toivoa tulevaan.
Kivaa siis oli. Nyt kun vielä oikeasti pääsisi jonnekin epiksiin ja vähän vielä treenaamaan muun muassa muuria ja pujottelua harjoittelemaan ja sen sellaista, niin kaikki olisi hyvin valtakunnassa :)
--
Ajelin Joren hamput tänään. Ne mitä siitä oli jäljellä. Tuumattiin Esan kanssa että jatkossakin saa pylly, jalka ja häntäkarvat kyytiä koneella. Muutoin nypitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti