Stacking

Esan taas kamera kädessä, otti hätäisesti huonoja kuvia ja paras niistä oli minivideo, jonka siis otti ihan vahingossa, joten sen laitan tännekin :) Ollaan siis Joren kanssa treenailtu pöydällä olemista ja kylläpä se vaan on lungisti sielläkin! :) Nakista vaan menee ihan tyystin sekaisin, että tämäkin on toteutettu ilman namia, sen sai sitten jälki käteen.

Meille tulla pärähytti lumet muutama päivä sitten ja kerrasta sitten ihan reilusti. Harmikseni juuri treeniviikonlopun jälkeen tulivat kovat pakkasetkin ensimmäisen kerran, siellä -10 kieppeillä mentiin jo, eikä pitkistä lenkeistä tyttöjen kanssa ole tullut tällä viikolla yhtään mitään, kun haluavat vain kotiin :P Tänään on vähän lauhempi ja huomenna tuleekin sitten hierojatäti, että tänään me sitten vihdosta viimein varmaan saadaan tehtyä jo ihan normaalikin lenkki. Hierontaan pääsevät Foxy ja Lisa ja voisipa se Sanna varmaan vähän harjoitella tuon Jorenkin kanssa, että oppii heti kuinka hauskaa lääppiminen oikeasti on!

Oli tarkoituksena ilmoittaa Foxy yhdelle startille 21. päivä, mutta unohdin. Joten Torkkille sitten... jos nyt hieronnassa ei paljastu mitään oikein ikävää. Onneksi ilmoittautumisaikaa on perjantaihin asti.

Vedin maanantaina ensimmäiset hallitreenit ja olin Foxyn ryhmässä ohjaamassa Lisaa, Foxy sai levähtää vielä maanantain, vaikka kotoa lähtiessäni, se selvästikin oli eri mieltä. Lisallakin oli kuitenkin minusta hallilla havaittavissa takaosan jäykkyyttä, vaikka se jäykistelee harvoin. Vaikea kuitenkin sanoa, kuinka paljon siitä oli paikan aiheuttamaan jännitystä, se oli aivan sekaisin, kiljui koko ajan radalle, ellen pitänyt sitä liikkeessä tai ulkona, häkissä huusi myös... Voi pojat, miten Foxyn rauhallisuutta osaakaan arvostaa tuollaisissa tilanteissa... Onneksi Lisa on jatkossa Carinan treenikaveri ;)

Rommi oli minulla mukana myös. Toin sen sisälle, hetikohta alkoi läähättäminen, joka vain yltyi puolituntisen aikana kun olimme hallissa. Lopulta vein sen autoon ihan vain sen itsensä takia. Otan sen mukaan taas ensiviikolla ja katsotaan, jos vaikka joskus olisi huomattavissa jotain edistystä.

The first snow fell on the island during the weekend and it was a lot, too! Unfortunately with it came the minus degrees, and on monday, when I was supposed to take the girls out on a nice long walk after the rough weekend, they practically refused to move, not totally, but they told me very clearly, with body language, that they do not wish to go any further. However we did go a little further, but I noticed soon enough that we better head back home. Today the weather's a bit milder so we're going to make a nice longer walk today then. :)

We had our first hall training this winter, on monday and instead of Foxy, she was left at home, I trained with Lisa, though I think I noticed some stiffness on her back movement. Hard to say though, how much of it was because of the tension that the hall training and the barking dogs and agility caused - i.e. the surroundings at that moment. She does react very heavily when not on the move, a little like Rommi (though he cannot concentrate even on the move), not being able to concentrate with full devotion, but all the time needs to keep track on what happens on The Track, when other dogs are training. It's quite exhausting, that's how I feel, when put in her cage, she screams every once in a while... Oh god, how I appreciate Foxy's nerves and calmness after having a training with Lisa...

Koulutukseen tiemme vie

Pentujen paperit tuli postiin jo muutama päivää sitten ja Esa haki ne lopulta eilen. Iskäpappa on merkattu Suomen muotovalioksi ja kaikki muukin on ok :) Reilusti alle viikossa tulivat, kun vihdoin SKK:lle paperit selvisivät, nopsasti tuli, vaikkei meillä mikään kiire niillä ollutkaan.

Meillä on pihalla poraustyöt edelleen menossa, Foxy ruukaa haukkua miehet joka kerta :/ En oikein tiedä, onko tuommoiselle miesten uhkailulle mitään tehtävissä. Sillä heiluu häntä kyllä, se haluaisi kai tervehtiäkin, mutta sitten pärähtää taas kamala haukku kun ne miehet on niin kamalia!! Lisa ei onneksi ole Foxylta omaksunut tätä rasittavaa tapaa, vaan häntä heiluen käy morjestamassa kaikki, olipa ne sitten miehiä tai naisia. Rommia ei tarvitse edes mainita, se ei käy aitauksessa kiljumassa nyt ollenkaan kun työmiehet ovat täällä, vaan käy hihnalenkeillä.

Viikonloppuna lähdetään Foxyn ja Lisan kanssa koulutukseen, Lisakin pääsee tosiaan mukaan CarinaT:n ohjaamana! :D Niin hauskaa tämän pitkän hiljaiselon jälkeen! Lisa on vielä niin vauva, ettei sen kanssa ole aivan niin paljon voinut nauttia agilitysta, vaikka hauskaa senkin kanssa on ollut kulkea. Toinen syy on tietenkin se, että olen koko kesän kulkenut vain omassa ryhmässä itseni kouluttamana. Se ei ole yhtään jännää. Nyt ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun, pääsen oikeasti koulutettavaksi ja vielä Foxyn kanssa! :) Kouluttajina toimivat siis Johanna ja Anders Kronqvist. Anders on aikoinaan kouluttanut myös naapuriseurassa Torniossa. Foxy kyllä varmasti kirmailee ja säntäilee ihan miten sattuu, niin kuin viime viikonloppuna epiksissä, vaikka kyllä minä välillä sain ohjatuksikin. Pitää itse muistaa olla ohjauksessaan reilu, eikä olettaa liikoja, pitää koira hanskassa ja olla ajoissa, aina kyynärvarren mitan edellä. Tai ehkä vähän enempi. Se olikin metafora. Lisa on siitä niin näppärä että se tekee vain sen mitä itse pyytää. Foxy tekee lisäksi kaiken sen mitä minä hänen mielestään unohdin pyytää ;)

Joskus tuntuu hassulta ajatella, että olen harrastanut agilitya vasta muutaman vuoden. Tavallaan aloitin lajiin tutustumisen uudestaan vasta 2007 kesällä, kun olimme saaneet Foxyn. Muistan aikoinani silloin 90-luvun puolivälissä joskus Leni-setterillä treenatessani (tai ei me oikeastaan treenattu, kuhan käytiin) kuinka hauska laji on ja tiesin opiskeluvuosinanikin koirattomana ollessani vielä joskus palaavani lajin pariin. Onni oli, kun tapasin koiramiehen ;) ja kynnys oman koiran ottamiseen oli varmasti Esan kanssa rutkasti pienempi, puhumattakaan agilityn aloittamisesta uudestaan, kun mentiin yhdessä Esa pikkusiskon kanssa pentukurssille heti kun sellainen järjestettiin. Vaikka koko sukuhan meitä siellä aina oli, kun pikku-Carinan vanhemmat sekä Esa olivat mukana aina, läpi koko ensimmäisen vuoden. Kun siirryin valmennusryhmään, treenit venyivät niin pitkiksi, että Esa jäi pois. Se harmitti, mutta hyvin olen pärjännyt tietenkin itseksenikin.

Seura johon päädyttiin tuntui todella mukavalta ja vähitellen kun talkoissa jaksoi käydä ahkerasti, tutustui uusiin ihaniin agility- ja koiraihmisiin, joiden kanssa riittää aina puheenaiheita ;) Tällä hetkellä harmittaa vähän, kun oma seura on tavallaan jääkaudella, toiminta vähäistä ja järjestäjät hukassa. Toivotaan, että uuteen nousuun oltaisiin menossa! Äkkiä sitä on sitten "kohonnut" pentukurssilaisesta kouluttajaksi, taitaa monella muullakin seuralla olla pula kouluttajista, kun lajin suosio kasvaa räjähdysmäistä vauhtia. Netin kautta pysyy aika hyvin kärryilläkin siitä mitä missäkin päin maailmaa tapahtuu, virtuaalisesti voi myös katsoa videoita, opetella ohjauskuvioita ja ottaa mallia mestareista... Tätä kauttahan minäkin olen ruokkinut agilityn nälkääni yllä näinä nälkävuosina, kun ollaan vuorotellen Foxyn kanssa oltu paksuina. Kouluttajanakin oppii myös paljon uutta, kun vain pitää silmänsä auki ja unohtaa välillä omat tietonsa, sen sijaan että tyrkyttää muille vain sitä omaa osaamistaan. Ja oikeastihan minä osaan vasta hyvin, hyvin vähän. Varsinkaan käytännössä... kaiken lisäksi laji kehittyy, koko ajan, että sietääkin istua täällä koneella, jos ei muuta niin opetellen termistöä, eilen luin viskyleikkauksesta, ajateltiin kokeilla sitä Carinan kanssa tänään. :)

Mutta nyt riittää läpinät, jos vaikka siivoaisin, taas. Koirat toivat eilen illalla pihalta tuota kivimurska pölyä ja lattiat on valkoisia tassun jälkiä täynnä.

Jee, huomenna koulutukseen! :)

Rompula tuijottaa

Rommi on ollut taas pari päivää aivan mahdoton kipu takapuolessa, ei kirjaimellisesti kylläkään, koirapiireistä kun ei ikinä tiedä miten ne asiat käsittää...

Otin sitten pallon taskuun ja kun kerran aikaa on, kun Ilse on naapurissa nukkumassa pihalla päristelevien miesten takia (meille tulee porakaivo). Lähdetiin Pompun kanssa metsään. Otin pallon heti kohta tiellä esille ja koira napsahti seurantaan - se on sen automaattinen reaktio aina, kun se näkee pallon, luulee nähneensä sen tai toivoo näkevänsä sen. Seurautin sitä, jätin istumaan, jopa liikkeestä ja palkkasin heittämällä pallon. Kokeilin maate menoakin liikkeestä, mutta se vielä vähän takkuaa, tosin aika nopsaan se alkoi sitäkin hiffaamaan :) Siitä tulikin mieleeni, että kaukokäskyjä voitaisiin treenailla myös.

Meillä kävi vielä tuuri, kun Kaija tuli juuri vastaan vaunujen kanssa Ilseä nukuttamasta ja päästiin ihan tosi tilanteessa testaamaan ohittamista ja ei kuule ilme värähtänyt, kun poika tuijotti vain minua ja sai tietenkin pallon tilanteen ollessa ohi. Senkin jälkeen vain keskittyi palkkaan ja minuun, eikä Kaijaan ollenkaan, vaikka vaihdettiin pari sanaakin, sillä oli siis pallo suussa koko ajan. Sitten seurautin pujotellen näkymättömiä tolppia, kävelyvauhdissa, mateluvauhdissa ja hölkässä, hyvin pysyy! Peruuttamista me ei osata. Jätin koiran vielä paikoilleen ja kävelin n. 30m. Tiedän, että jos Rommi osaa jotain, niin odottaa (ja seurata palloa). Ja siellä se odotti, kunnes kutsuin luokse "sivulle" käskyllä. Se tulee luokse kiertämällä minut, vähän meni pitkäksi kun tuli niin vauhdilla ja perusasento oli aika vino, mutta pallo heilahti kyllä palkaksi heti! :) Ensi kerralla pitää ottaa ajan kanssa.

Lopuksi otin vielä koiran hihnaan heitin pallon metikköön ja annoin sitten hakea. Harjoiteltiin samalla "hae" käskyn odottamista. Rommihan on heti perässä kun käsi heilahtaa. Pari kertaa haetutin pallon, annoin sen nautiskella siitä jonkin aikaa, eli kantaa suussaan, sitten otin pallon pois ja sanoin "loppu, mene vain". Niin varmaan, se seurasi minua koko matkan kotiin asti, olisiko kolme kertaa käynyt nuuskimassa tienpiennarta. :P Tämä meillä on vähän ongelmana. Kyllähän se varmaan joskus oppii, mitä "loppu" tarkoittaa? Ettei aina mene siihen, että treeniä voi ottaa vain kotiin päin tullessa. Hyvä lenkki menee hukkaan kun toinen vain tuijottaa ja seuraa vieressä.

Rommin kanssa on upeaa puuhata, kun sen kanssa vain lähtee. Mutta en tiedä käsittääkö kukaan, sitä on niin hermot kireällä sen kanssa täällä sisällä kun se kulkee, kuljettaa ja kiusaa vieraita ja muita koiria, ettei edes halua puuhata sen kanssa mitään kivaa sen jälkeen. Tuntuu, ettei se ansaitse sitä. Mutta itse pitäisi kyllä isona ihmisenä tajuta, ettei koira tajua sellaista "rangaistusta" ja ehkäpä se touhuaisi sisällä edes vähän vähemmän, kun sen kanssa touhuttaisiin enemmän ulkona.. Jonkin aikaa se kyllä aina lenkinkin jälkeen jaksaa kannella ja ehdotella, nytkin tässä tietokone pöydällä on kolme Ilsen lelua, Rommin tuomana. Mutta se pisti vihdoin ja viimein nukkumaan ja talo hiljenee...

Ongelmia juomisen kanssa

Foxy on ollut vähän liian kiltti äiti kai ja pennut vähän liian hanakoita maitovasikoita, niin että juominen on ihan kerrassaan unohtunut kaikessa muussa muodossa. Hyvin harvoin pikkupallerot kävivät vesiastialla, eikä Jorek taida vedenjuomista oikein vieläkään. Nappulakin imee niin kamalasti nestettä vain itseensä, eikä se edes suostu syömään, jos nappulat lilluu vedessä, muutenkin syö jo huonosti. Että hohhoi...!!

No, kun sekaan laittaa vähän jauhelihaa ja siihen sekoittaa runsaammin vettä, niin sitä kautta menee alas edes jotain. Aapo oli maanantai-iltana jo tosi virkeä päivällisen sairastelun päätteeksi ja voihan olla, että on ollut vähän sitä nestehukkaa sielläkin päässä, ja se sai sitten massun kääntymään ympäri puoleksi päivää.

Olen miettinyt ja miettinyt noita Foxyn startteja, viikonlopun leikkikisat meni hienosti, se ei näytä jumimisen merkkejä, on antanut minun hyvin "lääppiä" sitä hieronnan merkeissä, venyttelee normaalisti ja askel kulkee lenkillä kauniisti. Ajattelin nyt sitten, että kävisin kuitenkin Oulussa ensimmäiset startit 21. päivä, mutten ota kaikkia tarjolla olevaa kolmea, vaan kaksi. Seuraavalla viikolla siitä on Torkkin kisat, joissa tuumailin, että ottaisin lauantaina yhden startin ja sunnuntaina kaksi. Olisikohan se tarpeeksi kevyt aloitus? Hieroja tulee tarkistamaan hauvat ensiviikon torstaina, että kaikki ovat kunnossa ja erityisesti tuo meidän mamma :)

Jorppu-Korppu on semmoinen kimppu "ongelmia" ;) Kaikki meidän aikuiset täällä jahtaavat sitä kun se on hepulissaan ja kun saavat kiinni, Jore pötköttää maassa selällään ja puree ketä milloin mihinkin, vaikka Foxy on kiinni kurkussa, Lisa jalassa ja Rommi takapuolessa :D Aivan uskomaton tyyppi. Ja siitä taas pakoon vaan heti kun pääsee ja isot perässä! Lisa on ainoa, joka sanoo vähän kovemmin ja on tuo Foxykin vähän ryhdistäytynyt, kun vissiin tajunnut millaisen hirviön se on luonut... ei sentään ;) Osaakin sitten olla ihastuttava palpero silloin kun haluaa, mutta sepä niistä tekeekin niin katalia! Kynsienleikkuu sujui vielä tänään melko hyvin, enempi tarvitsee kyllä tuota käsittelytreeniä, vaikka päivittäin sitä vähän aina sieltä täältä nypin, mutta kyllä se jo hanttiin kovasti olisi laittamassa. Lempeästi, mutta milliäkään periksi antamatta... hyvä siitä vielä tulee. Toivottavasti. :P

Parempaan päin

Ellei jo ihan terve :)

Kävimme iltakylässä Aapon kotona. Pikkupoika ryömi häkistään oikein iloisena ja rieputti Iineksen kanssa koko vierailun ajan. :) Kakkakin tuli ja parit pissit, piimä maistui, eikä onneksi enää oksentanut. Toivotaan, että poika nyt tervehtyi lopullisesti. Ihana pikku riekkurassi siellä kyllä oli ja niin reippaana! Tulevat Iineksen kanssa mainiosti toimeen, kyllä Aapo sai juuri oikean kodin Annelta, se vaan passaa sinne niin mainiosti!

Aapo saa tulla meille metsälenkkeilemään joku päivä kun on vielä valoisaa, ottamaan mallia Jorpulasta, joka rakastaa ulkona olemista. Vaikka eipä tuo Jorekaan ottanut Aaposta mallia, kuinka ollaan suljetussa häkissä hipihiljaa... Omanlaisiansa ovat molemmat :)

Aapolainen

Aapolla on aamusta tullut huono-olo ja sitä jatkuu. Huoli on valtava ja olo niin kurja.. toivotaan että nesteytys onnistuu ja että pikkupoika tervehtyisi.

Aapo oli eilen agility episten ajan täällä meillä Jorekin kanssa peuhaamassa, kovasti oli hauskaa ja yhdessä nukahtivat keittiön kaapin alle. Esa ei ollut niitä sitten raaskinnut siitä häkkiin enää nostaa ja sieltä ne tulla möngersivät kun tulin kotiin. Täällähän on kyllä varmaan vaikka mitä remonttijätettä nurkissa ja koloissa lymyämässä, jos sellaista ovat löytäneet suihinsa. :(

Annelle rutistus ja rohkaisevia ajatuksia... Parane pian Aapolainen!!

Metsä - Skogen

We were out in the woods for the first time with Jorek. And he had sooo much fun! :) Unfortunately you will have to click on some of the pics to wiew them properly, as the photos are taken with a wide screen option.

So small a thing and such a big forest...

A pond! I guess it seemed just a slightly bigger drinking water dish, he likes to dip on those too ;)

Mommy

I was a little worried if Jorek might get cold dipping in the freezing lake, but... I needn't to, he took well care of keeping himself warm! ;)

On a bridge he had to wonder a while, when mommy just jumped down on it...

"Out of the way!"

Obviously, they had fun too.

Poor bloke, it seems..

Or not! Jorek was ready to roll over when ever and where ever, no matter the wet grass or sharp, pinching pine leaves. Our little scout!

"Who's coming?"

He's so much fun, brave and bold :) Easy going outside and in new situations, little harder in "old" situations... Something new for us and so refreshing too!!