Pentujen paperit tuli postiin jo muutama päivää sitten ja Esa haki ne lopulta eilen. Iskäpappa on merkattu Suomen muotovalioksi ja kaikki muukin on ok :) Reilusti alle viikossa tulivat, kun vihdoin SKK:lle paperit selvisivät, nopsasti tuli, vaikkei meillä mikään kiire niillä ollutkaan.
Meillä on pihalla poraustyöt edelleen menossa, Foxy ruukaa haukkua miehet joka kerta :/ En oikein tiedä, onko tuommoiselle miesten uhkailulle mitään tehtävissä. Sillä heiluu häntä kyllä, se haluaisi kai tervehtiäkin, mutta sitten pärähtää taas kamala haukku kun ne miehet on niin kamalia!! Lisa ei onneksi ole Foxylta omaksunut tätä rasittavaa tapaa, vaan häntä heiluen käy morjestamassa kaikki, olipa ne sitten miehiä tai naisia. Rommia ei tarvitse edes mainita, se ei käy aitauksessa kiljumassa nyt ollenkaan kun työmiehet ovat täällä, vaan käy hihnalenkeillä.
Viikonloppuna lähdetään Foxyn ja Lisan kanssa koulutukseen, Lisakin pääsee tosiaan mukaan CarinaT:n ohjaamana! :D Niin hauskaa tämän pitkän hiljaiselon jälkeen! Lisa on vielä niin vauva, ettei sen kanssa ole aivan niin paljon voinut nauttia agilitysta, vaikka hauskaa senkin kanssa on ollut kulkea. Toinen syy on tietenkin se, että olen koko kesän kulkenut vain omassa ryhmässä itseni kouluttamana. Se ei ole yhtään jännää. Nyt ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun, pääsen oikeasti koulutettavaksi ja vielä Foxyn kanssa! :) Kouluttajina toimivat siis Johanna ja Anders Kronqvist. Anders on aikoinaan kouluttanut myös naapuriseurassa Torniossa. Foxy kyllä varmasti kirmailee ja säntäilee ihan miten sattuu, niin kuin viime viikonloppuna epiksissä, vaikka kyllä minä välillä sain ohjatuksikin. Pitää itse muistaa olla ohjauksessaan reilu, eikä olettaa liikoja, pitää koira hanskassa ja olla ajoissa, aina kyynärvarren mitan edellä. Tai ehkä vähän enempi. Se olikin metafora. Lisa on siitä niin näppärä että se tekee vain sen mitä itse pyytää. Foxy tekee lisäksi kaiken sen mitä minä hänen mielestään unohdin pyytää ;)
Joskus tuntuu hassulta ajatella, että olen harrastanut agilitya vasta muutaman vuoden. Tavallaan aloitin lajiin tutustumisen uudestaan vasta 2007 kesällä, kun olimme saaneet Foxyn. Muistan aikoinani silloin 90-luvun puolivälissä joskus Leni-setterillä treenatessani (tai ei me oikeastaan treenattu, kuhan käytiin) kuinka hauska laji on ja tiesin opiskeluvuosinanikin koirattomana ollessani vielä joskus palaavani lajin pariin. Onni oli, kun tapasin koiramiehen ;) ja kynnys oman koiran ottamiseen oli varmasti Esan kanssa rutkasti pienempi, puhumattakaan agilityn aloittamisesta uudestaan, kun mentiin yhdessä Esa pikkusiskon kanssa pentukurssille heti kun sellainen järjestettiin. Vaikka koko sukuhan meitä siellä aina oli, kun pikku-Carinan vanhemmat sekä Esa olivat mukana aina, läpi koko ensimmäisen vuoden. Kun siirryin valmennusryhmään, treenit venyivät niin pitkiksi, että Esa jäi pois. Se harmitti, mutta hyvin olen pärjännyt tietenkin itseksenikin.
Seura johon päädyttiin tuntui todella mukavalta ja vähitellen kun talkoissa jaksoi käydä ahkerasti, tutustui uusiin ihaniin agility- ja koiraihmisiin, joiden kanssa riittää aina puheenaiheita ;) Tällä hetkellä harmittaa vähän, kun oma seura on tavallaan jääkaudella, toiminta vähäistä ja järjestäjät hukassa. Toivotaan, että uuteen nousuun oltaisiin menossa! Äkkiä sitä on sitten "kohonnut" pentukurssilaisesta kouluttajaksi, taitaa monella muullakin seuralla olla pula kouluttajista, kun lajin suosio kasvaa räjähdysmäistä vauhtia. Netin kautta pysyy aika hyvin kärryilläkin siitä mitä missäkin päin maailmaa tapahtuu, virtuaalisesti voi myös katsoa videoita, opetella ohjauskuvioita ja ottaa mallia mestareista... Tätä kauttahan minäkin olen ruokkinut agilityn nälkääni yllä näinä nälkävuosina, kun ollaan vuorotellen Foxyn kanssa oltu paksuina. Kouluttajanakin oppii myös paljon uutta, kun vain pitää silmänsä auki ja unohtaa välillä omat tietonsa, sen sijaan että tyrkyttää muille vain sitä omaa osaamistaan. Ja oikeastihan minä osaan vasta hyvin, hyvin vähän. Varsinkaan käytännössä... kaiken lisäksi laji kehittyy, koko ajan, että sietääkin istua täällä koneella, jos ei muuta niin opetellen termistöä, eilen luin viskyleikkauksesta, ajateltiin kokeilla sitä Carinan kanssa tänään. :)
Mutta nyt riittää läpinät, jos vaikka siivoaisin, taas. Koirat toivat eilen illalla pihalta tuota kivimurska pölyä ja lattiat on valkoisia tassun jälkiä täynnä.
Jee, huomenna koulutukseen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti