Hammaskiveä

Lisalle oli kertynyt oikealle puolelle suuta aivan valtaisat hammaskivikalkkeumat :( Sen hengitys on alkanut haista aivan törkeälle ja olin jo vähän huolissani pitääkö se lähteä viemään lääkäriin nukutettavaksi hammaskiven poistoa varten, se ei nimitäin ole ihan helppo käsiteltävä. Sain kuitenkin itse rapsutettua kiveä isoimmasta ylätakahampaasta, mutta alempi jäi aivan ruskeaksi vielä ja oli aivan turha haaveilla että suuta saisi pidettyä auki itse, puhumattakaan, että joku toinen pitää, siitä se menee aivan paniikkiin.

Hassua on, että vasen puoli suusta on täynnä puhtaan valkoisia hampaita - Lisa syö siis luunsa vain tai pääasiallisesti vasemman puolen hampailla. Googlettelin sitten hammaskivestä ja luinkin hyvän artikkelin Katiskasta jossa mainittiin, että kuonon malli on kivelle altistava tekijä ja että hammaskivi on tästä syystä tavallaan perinnöllistäkin, Lisallahan on kapea kuono ja hampaatkin ahtaalla suussa. Luiden syönti puhdistaa hampaita harjaustakin paremmin ja jäiset luut lievittävät myös tulehtuneiden ienten kipuilua, rustoluut ovat parhaita, mutta niiden puutteessa syötin sille tänään jäisiä kananluita.

Ja siis nimenomaan syötin, pakotin sen puremaan luut oikeaa puolta käyttäen ja arvatkaas mitä - yhden päivällä syötetyn luun ja yhden nyt illalla syötetyn luun jälkeen hampaat myös oikealla puolella ovat taas puhtaan valkoiset!! Ja teidän olisi oikeasti pitänyt nähdä minkälaiset ne hampaat jo oli, häpeän. Rosoisimpiin takahampaisiin on pinnoille vielä jäänyt tummuutta, mutta jatkan kuuria vielä huomenna ja otetaan tavaksi pidellä luuta kerran tai pari viikossa tästä lähin, niin säästytään toivottavasti hammaslääkärireissuilta! :)

Foxy odottaa vuoroaan

Tässä vielä vihdoin puhelimen uumenista kaivettu kuva Foxysta odottamassa mejästely-vuoroaan.

Ja vielä vanhempi kuva vappukokolta :)

Mejästelyä

Carina jälleen reippaana ihmisenä teki meidän köörille verijäljet eiliseksi, ne olivat taas muutaman tunnin vanhoja, niin, että Jore sai suorimman ja Foxylla koukkasi jonkin verran. Pituutta jäljillä taisi olla jotakuinkin samaa ehkä 150-200m. Taida olla ihan surkea arvioimaan tosin...

Jore huuhatti ja haahatti vielä enemmän kuin edellisellä kerralla, siellä oli vähän ääniä ja ihmisiä kauempana ja energiaa olisi voinut koettaa purkaa vähemmäksi vähän ennen suoritusta ;) Mutta pätkittäin se jäljesti oikein hyvin, niin pitkään kuin keskittymiskyky riitti ja sorkallekin asti se vihdoin ja viimein selvisi :)

Edellisen kerran perusteella toivottoman oloisesta Lisasta oli yhden harjoituskerran jälkeen kehkeytynyt oikein mestarijäljestäjä! Se tutki makauksen huolella ja lähti jäljelle oikein suoraviivaisesti. Siitä näki, että se muisti mitä tässä haettiin, vaikka se ei viimeksi ehtinyt oikeasti jäljestää kuin ehkä 3 metriä. Lisa lähestulkoon hiipi jäljellä ja teki todella tarkkaa työtä kuono maassa. Se siksakkasi vain vähän ja löysi sorkan oikein mielissään ja leikki sillä vielä pelin päätöksi! :)

Foxy sitten teki aikalailla yhtä suorituspuhtaan jäljen kuin Lisakin, sille olikin tehty isompi mutka ja kun me Carinan kanssa vielä pähkäiltiin mihin suuntaan se jälki oikein jatkuukaan, oli koira jo sorkalla, heh. Foxy ei niin siitä kaadosta välitä, se nuuskuttelee sen kyllä useampaankin otteeseen sille palaten, mutta ei innostu siitä kuten Lisa.

Juu, en minä yhtään ihmettelisi, jos meillä vaikka olisi tänä kesänä kaksikin tyttöä menossa kokeisiin. Hauskaa puuhaa! :)

Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille!

Vihdoin kuvia :)

Käytiin kunnon metsälenkillä ensimmäistä kertaa tälle keväälle vaunujen kera. Hieman oli paikka paikoin vielä työlästä eli lumista, mutta sain aina jotenkin vaunut puskettua penkkojen läpi, eikä edes pahasti tehnyt tiukkaa, heh.

Kamera oli mukana, se romukamera, eihän meillä muunkaanlaisia ole. Tytöistäkin meinasin saada pari kuvaa, mutta kamera simahti juuri noiden kuvien kohdalla. :( Joten Joresta sitten. Karva sillä on vähän niin ja näin, mutta en voi enää juurikaan sille mitään tehdä ennen Piteån näyttelyä. Lähinnä etutassut ovat ihan kamalat, vanhaa pehmoista karvaa, kettistyyliin paksut jalat siis tiedossa. Mutta jos nyt nypin, (sisäpinnalta vähän kokeilin) niin jalat ovat useamman viikon aivan kaljut :P Joten ei auta.

Noin muuten se on aika komea jätkä. Harmittaa edelleen sen suhtautuminen vieraiden käsittelyyn, harjoittelun alla siis edelleen, mutta kotona se on maailman lutusin ukko ja se on tärkeintä.

Kontaktilöpinää

Luulin, että kameralla olisi ollut joitain vappukuvia, mutta ne onkin kaikki puhelimessa, enkä osaa ottaa niitä pois...

Foxy ja Lisa saivat eilen lisää kontakti treeniä, Lisaa juoksutettiin kepeilläkin, ihan suorat ja vauhti on kova. Vähän vain jos innostuu itse liikaa, niin välejä jää tekemättä, mutta on tuota vauhtia ilman innostamistakin ;)

Keppien jälkeen hetken sytyteltyämme ja kiihdytettyämme kokeiltiin puomia ja vasta kolmas kerta jäi kontaktille oikein, tässä nyt ei mitään yllättävää ollutkaan. Mutta tosi hyvin etenee silti ja olen puomisuoritukseen kovasti tyytyväinen.

Foxy sai siten pärähytellä puomia Carinan kanssa ja siinä huomaa sitten, miten herkästä se ottaa eri käskyttämisen/liikkeen koska Carinalla oli todella vaikeuksia saada kontaktia toimimaan samalla tavalla. Oli sitten kyse äänen painosta tai sitten liikkeen pysähtymisestä liian aikaisin tms. Tämän takia juuri, on meillä kisakontaktit olleet mitä on, koska alan itse kisoissa varmistelemaan, enkä tee tyypillistä treenisuoritusta, koira hämmentyy ja lähinnä pyrkii poistumaan tilanteesta ja yleensä se on Foxyn tapauksessa jatkamalla rataa.

Mutta kyllä me sitten saatiin muutama onnistuminenkin ja otin vielä itse lopuksi pari tehokasta suoritusta. Myöhäänhän minä tajusin alkaa tuota itsenäistä suorittamista treenaamaan, kauan sitä mietin, mutten tiennyt miten lähteä sitä (yksin) purkamaan. Pallo on hyvä apu kuitenkin ja tällä me tämä kesä mennään.

Pikku-C tuumasi, että voisi lähteä Foxyn kanssa nuorten ryhmään kesäksi treenaamaan ja tavoittelemaan taas SM-titteliä. Kontaktit on toki paremmalla mallilla kuin edellisen kerran heidän kisatessaan (vaikkei silloinkaan kontaktivirheitä tullut) mutta kyllä niihin silti joutuisi pistämään paljon aikaa.

Nyt vaan sitten Esa kuvaamaan meidän sessiot, eihän näistä löpinöistä oikeasti kukaan saa muuten mitään tolkkua.

Kevään tuoksuja

Eilinen oli semmoinen touhuvappu, kun tehtiin ja ehdittiin koko päivä. Paitsi Esa ei ehtinyt tallille (auto-, jos jollekin on epäselvää) ja se häntä jäi vähän harmittamaan. Postaus on pitkä, joten pyrin kursivoimaan ja lihavoimaan joitain avainsanoja, ettei välttämättä tarvitse kahlata koko tekstiä läpi, jos ei jaksa.

Aamulla haravoitiin hetki pieni taas pihaa, vielä meillä on muutamia isojakin penkkoja pihassa varjopaikoilla, joten niiden haravointi vain jaksaa odotuttaa itseään. Pikkuisen aina on lumi päivän aikana ehtinyt sulaa ja joskus haravoin noita pikkurantuja kerrallaan, vaikka ihan hassun hommaa onkin. Pihalla vain on nyt niin kivaa, kun lapsi viihtyy ja äiti viihtyy ja koiratkin viihtyy, tosin meinaavat kimpassa usein tulistua vähän liikaa kun saavat olla meidän kanssa, joten useimmiten saavat lekotella (Foxy) ja kiljua ja vinkua aidan toisella puolella (Jore & Lisa) tai sitten käyvät vuorottelemassa meidän seurassa, jos osaavat käyttäytyä, keskenään ollessaanhan ei rallituta yhtään, kun pitäisi päästä vain sinne missä ihmisetkin on!

Puolen päivän aikaan sitten pakattiin Ilse ja Jore autoon ja suunnattiin kaupunkiin katsomaan vappukulkuetta, semmoista kovaäänistä, joka koostui lähinnä kaksi ja nelipyöräisistä vempeistä. Ilsellä oli hauskaa ja Jorekin osasi käyttäytyä, ainakin kun ei nähnyt koiria tai lokkeja, jotka alkoivat hivenen haukututtaa toisinaan. Ihmisten mielestä se oli lähinnä huvittava. Meistä ei niin hirmu. Siinä on niin paljon samaa kuin Rommissa, se on todella kiihkeä ja helposti syttyvä, häntä ei laskenut milliäkään koko aikana ihmisvilinässä ja pyörien pärinässä, välillä käskyt menee aivan kuuroille korville kun oikein villityttää. Autoon sitten kuitenkin asettuun hetkessä nukkumaan. Samoin kotona, ei ylimääräistä hiippailua, vaan nukkuu kun nukuttaa. Tässä on se ero, kun laumaan on totutettu alusta lähtien. Rommistakin olisi varmaan ollut laumakoiraksi jos se olisi saanut olla siinä alusta asti.

Pihalla kuten jo aiemminkin vihjaisin, Jore osaa ilmoittaa mielipiteistään vinkumalla, ei onneksi (vielä) hauku komentaakseen ja olenkin tylyttänyt sitä ja Lisaa, joka vinkuu edelleen pikkuisen myös, olematta huomioimalla niitä laisinkaan. Lisahan osasi (osaa) olla aika äänekäs myös, mutta nykyisin paljon vähemmässä määrin, joten tähän toivon, että Jorenkin kanssa vielä päästään. Jorella on kuitenkin kunnioitus ihan eri tasoista kuin Rommilla oli, jos sitä ei kiinnostanut totella, ei se myöskään sitä tehnyt.

Esan kanssa taannoin mietittiin, miten sitä suhtautuisi Rommiin, jos se olisi pieni ja sievä mutta silti yhtä rasittava? Nyt meillä on jotain sellaista, että tässäpä se nähdään ;) Tietenkin sillä erolla, että Jore sopeutuu laumaan mainiosti. Se kai sitä perhe-elämää eniten Rommin kanssa vaikeuttikin.

Jaanalta tulee silloin tällöin kuulumisia ja Rommi alkaa päästä näin kevään tullen tosissaan mökkeilyn makuun, ihania kuviakin ollaan saatu, aikamoinen karvamöhkö siellä taas alkaa olla, heh. :) Mutta kuulema arki sujuu edelleenkin muitta mutkitta mainiosti. Noita kuulumisia on aina niin hauska lukea.

Noh, mutta takaisin vappupäivään. Carina oli ystävällisesti päivän aikana vetänyt meidän koko porukalle lyhyet verijäljet lähimetsään. Olipa vain hauskaa pitkästä aikaa!! :) Lisahan on käynyt jäljellä tasan kerran, noin kaksi vuotta sitten, jolloin sen keskittyi syömään mustikoita, mutta kantoi kyllä ihanaisen kauriin jalan ylpeänä kotiin asti vaikka pikkuinen sirppana vielä tuolloin olikin. :)

Nyt Jore pääsi jäljelle ensimmäisenä, ihan ensimmäistä kertaa. En itse päässyt tapahtumaa todistamaan, kun jäätiin Ilsen kanssa autoon lämmittelemään, tuuli meinasi olla lammen rannalla aika hyytävä. Esa vei siis Joren ja se menikin ihan mallikkaasti! :) Carina sanoi, että siitä näki kuinka jälki on vielä aika tuore (muutaman tunnin vain) ja koira haki sitä aika laajalta alueelta, mutta ihan alusta loppuun se veti ja poikamaisella innokkuudella tietysti.

Lähdin sitten Lisan kanssa seuraavalle jäljelle, ilman sen suurempia odotuksia, se meillä vähiten nenäänsä metsässä käyttää. Ja ihan hyvä, ettei niitä odotuksia paljon ollutkaan. Se jäi pitkäksi aikaa tuijottamaan minua ja Carinaa että no, mitä nyt, sanokaa nyt jotain, mitä pitää tehdä, no, mitä, mitä, mitä??! Hyppi vasten, heilutti häntää ja tuijotti meitä vaikka kuinka näytettiin jälkeä oikeaan suuntaan. Jossain reilusti yli puolen välin jälkeä kuljettuamme ja koetettuamme tyrkyttää sitä Lisalle, (koko pituus ehkä 30m) maassa oli selviä veripisaroita, jotka Lisa vihdoin hoksasi ja siitä se otti sitten sen verran hajua, että lopulta löysi ihan sorkalle asti. Sen menetelmä tuntui tällä toimineella pätkällä olevan melko pikkutarkka ja varovainen, joten voisi vaikka olla, että kun saisi sen jäljelle syttymään, siitä tulisikin oiva jälkikoira.

Foxy pääsi metsään viimeisenä, sillä viimeinen jälki oli aika mutkainen. Se oli istunut Ilsen vaunuissa odottamassa meidän paluuta :D Se veti kuin juna kohti lähtöpolkua josta hajut varmaan aika voimakkaana tuli ja kun näytettiin lähtö, se alkoi itsenäisesti hakemaan jälkeä melko laajalta alalta. Nämä jäljet oli tehty tiputtamalla verta suoraan pullosta 1-1,5m välein, eikä sienellä, jolla itse olen aina tehnyt. Se haki jäljen uudestaan lähdöstä ehkä kolme kertaa kunnes pääsi etenemään pidemmälle. Jälki kääntyi melko pian jyrkästi oikealle ja sitä haettiin taas jonkin aikaa. Tämän jälkeen loppusuora olikin helpon tuntuista ja sorkka löytyi hyvin.

Carina on minulle selostanut, kuinka jälkikokeet toimivat Ruotsissa ja anlagsprov on melko helppo ja yksinkertainen läpäistä, siinä ei ole vielä paukkutestiäkään. Meillä oli syksyllä itse asiassa ihan tavoitteena päästä kokeisiinkin loppukesästä. :o Mutta katsotaan nyt, miten usein saadan jälkiä tehtyä ja treenattua, hauskaa hommaa se on kyllä.

Kotiin tultuamme vielä en malttanut olla käyttämättä tyttöjä agikentällä, kun kerran oli valmiiksi kumikengät jalassa ja koirat lämpiminä :) Otin Lisan kanssa puomin, itsenäisesti, kolme kertaa. Hui minua. Jätin sen aloitukseen, menin itse pari metriä eteen ja "kiipee" käsky, Lisa lähtee vauhdilla, menee ohi, jolloin toista "kiipee" käskyn ja se asettuu 2on-2offiin alastulokontaktille ja jää odottamaan minua. :o Kävin samaa vauhti koko ajan ja Lisan ohi, odotutin ja palkkasin runsailla kehuilla ja kävyilllä. Ja tämä sama toistui yhteensä kolme kertaa. Niin taitava Lisa!!! <3

Foxylla treeni oli vähän eri, vaikka puomia sillekin. Tennispallo piti hakea tässä välissä ja viedä Lisa sisälle kiljumasta (agilitya se kiljuu, kurkku suorana). Vein tennispallon toiseen päähän ja Foxyn toiseen. Kävelin itse vähän eteen ja "kiipee" käsky, kun Foxy menee ohi, "paikka" käsky ja pallo imuuttaa sen 2on-2offiin kuten pitääkin. Hieno koira!! :D

Meillähän on siis edelleen ollut Foxyn kanssa ongelmana, ettei se osaa itsenäisesti edetä kontaktille, vaan se jää odottamaan minua, mikäli olen sitä jäljessä. Kunnon vedättämisellä se toimii hyvin, kun juoksen reippaasti eteen ja annan käskyn sieltä, eli omalla liikkeellä vedän sen oikeaan asentoon asti. Jos jään himmailemaan, Foxy pysähtyy heti paikka-käskyn saatuaan, eikä se yleensä ole silloin siellä alhaalla. Eli olen yrittänyt keksiä keinon jolla päästä eroon tuosta käskyn tarkasta ajoittamisesta pallon avulla, joka vedättää sen oikeaan paikkaan asti, vaikka paikka-käskyn antaisi jo aiemmin. Ja hyvin on toiminut.

Asetin pallon sitten myös renkaan taakse ja se vedätti edelleen yhtä voimakkaasti ja Foxy eteni ja jäi, kunnes vapautin hyppy-käskyllä. Ja toisin päin niin, että vein sen Aalle, renkaalle ja puomille, jonka päässä pallo ja taas se jäi oikein :) Ohjausetäisyys koko ajan >5m. Ja sama sitten toisin päin, pallo Aan taakse, puomi, rengas, A, jolloin Foxy kyllä pysähtyi kontaktille ihan oikein, mutta ei osannut hakea hieman sivussa seisovaa rengasta vaan meinasi suunnistaa suoraan Aalle. Palautin sen kontaktille ja otettiin uudestaan.

Että olipa meillä niin hienot tytöt, tätä tämmöistä treeniä me tehdään Foxyn kanssa tämä kesä ja lisäksi keppikulmia - ne on ne meidän nykyiset kompastuskivet jos jotain on. Ja sitten aiemminkin mainitsemiani Aan kulmauksia.

Ihana kevät! :)