Mejästelyä

Carina jälleen reippaana ihmisenä teki meidän köörille verijäljet eiliseksi, ne olivat taas muutaman tunnin vanhoja, niin, että Jore sai suorimman ja Foxylla koukkasi jonkin verran. Pituutta jäljillä taisi olla jotakuinkin samaa ehkä 150-200m. Taida olla ihan surkea arvioimaan tosin...

Jore huuhatti ja haahatti vielä enemmän kuin edellisellä kerralla, siellä oli vähän ääniä ja ihmisiä kauempana ja energiaa olisi voinut koettaa purkaa vähemmäksi vähän ennen suoritusta ;) Mutta pätkittäin se jäljesti oikein hyvin, niin pitkään kuin keskittymiskyky riitti ja sorkallekin asti se vihdoin ja viimein selvisi :)

Edellisen kerran perusteella toivottoman oloisesta Lisasta oli yhden harjoituskerran jälkeen kehkeytynyt oikein mestarijäljestäjä! Se tutki makauksen huolella ja lähti jäljelle oikein suoraviivaisesti. Siitä näki, että se muisti mitä tässä haettiin, vaikka se ei viimeksi ehtinyt oikeasti jäljestää kuin ehkä 3 metriä. Lisa lähestulkoon hiipi jäljellä ja teki todella tarkkaa työtä kuono maassa. Se siksakkasi vain vähän ja löysi sorkan oikein mielissään ja leikki sillä vielä pelin päätöksi! :)

Foxy sitten teki aikalailla yhtä suorituspuhtaan jäljen kuin Lisakin, sille olikin tehty isompi mutka ja kun me Carinan kanssa vielä pähkäiltiin mihin suuntaan se jälki oikein jatkuukaan, oli koira jo sorkalla, heh. Foxy ei niin siitä kaadosta välitä, se nuuskuttelee sen kyllä useampaankin otteeseen sille palaten, mutta ei innostu siitä kuten Lisa.

Juu, en minä yhtään ihmettelisi, jos meillä vaikka olisi tänä kesänä kaksikin tyttöä menossa kokeisiin. Hauskaa puuhaa! :)