Kaksi Kissaa

Olen tässä juuri ihastellut, kun Igsyllä, eikä Lisalla vatsa reagoi matkusteluun tai muuhun uuteen tai mahdollisesti stressaavaankin, vaan hyvä ja kiinteä kakka tulee reissaamisenkin jälkeen tai kisatilanteessa tai kuten Igsyllä nyt, aivan uudessa paikassa. Jorella sen sijaan vetää löysälle kaikki uusi tai stressaava, samanlainen oli äitinsä (Foxyn) vatsa.

Tänään sitten Iksulla on ollut vatsa ruikulilla, se eilen ehti kenties syödä enemmän mandariinia kuin arvasinkaan, kun lapset levittelivät niitä ympäriinsä ja mahdollisesti myös niiden kuoria. Joten jospa ripuli johtuisi vain tuosta. Aamupalaksi se sai kuitenkin varmuuden vuoksi vain keitettyä riisiä ja vettä. Reipas se on, mutta ähisi aamulla vähän normaalia enempi.

Igsy ilmaisee mielihyvää ja muita kroppansa tiloja ja mielialojaan tuhisemalla ja ähisemällä, paljon enemmän kuin meidän muut koirat. Foxy tuhisi myös jonkin verran ja varsinkin pienenä (kun sen unen pöpperöisenä vei ulos pisulle, voih sitä herttaista ähkinää!), mutta Igsy vielä enemmän. Se ähisee myös jos se ulkoa tultuaan on kylmissään ja tänä aamuna selvästi myös vatsavaivojaan.

Igsy myös naukuu - aivan kuin kissa. Se siis haukottelee jolloin kuuluu oikein selkeitä ja äänekkäitä GNAAAUUU! ja MAAAUUUU! - ääntelyitä. Voi huokaus sen kanssa, että osaakin olla pennut ihania!!! Meillä asuu siis kaksi kissaa ja Jore :)

--

Rotuyhdistyksen sisällä käy nyt kuuma kohina, negatiivisessa mielessä valitettavasti. En halua oikein keskusteluun osallistuakaan, haluaisin olla kaikkien puolella. Toivon, ettei tällainen kurja julkisuus pelottaisi mahdollisia uusia jäseniä tai yhdistysaktiiveja pois - sillä kaikissa seuroissa ja yhdistyksissähän tätä tapahtuu, enemmin tai myöhemmin, jos ei ole vielä tapahtunut. Eri asia sitten, onko oikea paikka riidellä julkisella foorumilla - asiat kun voi aina esittää myös asiallisesti, olipa kyse mistä tahansa.

Toivottavasti asiat saadaan järjestykseen ja luotto yhdistykseen takaisin jokaiselle (minulta se ei ole missään vaiheessa hukkunutkaan, erehdyksiä ja unohduksiahan sattuu meille kaikille!!). Toivottavasti myös yrittäminen ja tekemisen into säilyy jatkossakin samanlaisena. Tiedän, että jos asuisin lähempänä, niin sinnehän vuosikokoukseen minäkin olisin työntymässä, toivottavasti sinne on nyt päättäjiä, haluajia ja sanojensa takana seisovia, innokkaita tekijöitä menossa.

Olen aina ollut ylpeä omasta rotuyhdistyksestäni ja olen sitä edelleen, toivon kovasti tsemppiä sinne päättäjille ja aktiiveille, sekä muuten vain asiasta huolestuneille kykyä ajatella asioita puolueettomasti ja ehkä unohtaa menneet? Yhdestä rodustahan tässä on kyse... näin sunnuntain kokousta ajatellen.

Rauha maassa Sotkamossa

Lähdettiin Sotkamoon lasten ja typyköiden (L&I) kanssa lomailemaan näin syyslomaviikoksi. Täällä om liki yhtä paljon lunta, joten kesään päin takautumaan ei tälläkään suunnalla päästy, vaikka on ne jo torstaille lämmintä (+8) luvanneet.

Lisan kanssa on treenitaukoa kestänyt ja kestänyt ja lauantaina sitten ihan "kylmiltään" tiemme vie Timpan kiemuraisille radoille Kajaaniin, huh! Kisat käydään Pallohallissa, olen kerran aiemmin kisannut siellä Foxyn kanssa (ikävä on...). Tilaa riittää, siitä se on tosi kiva paikka ja ainakin aiemmasta pohjastakin olen tykännyt. Voi olla, että Lisan keveys ja draivi ei aivan ole parhaillaan Pallohallin pohjalla, muistelen, että siellä aiemmin oli kohtuu pehmeä hiekka.. 20010? Kivituhkaa kyllä tällä hetkellä sivuillaan mainostavat.

Voisi kyllä Pallohallikin nykyaikaisesti jo investoida mattoon koska... Meillekin tulee matto! Jee, jippii, upeaa, ihanaa!!! Olen niin onnellinen. Siis onhan meillä ollut matto aiemminkin, mutta minkälainen, no, sitä ei kannattane edes yrittää kuvailla täällä. Ja en minä tosissaan ehdota Kajaaniin mattoa, kivituhkapohjainen halli sopisi minullekin jopa mattoa paremmin jos halli olisi sellainen, että siellä maapohja voisi olla.

Igsyn kanssa on ollut kohtuullisen haastavaa täällä talossa, jonka piha-aita ei ole pennunkestävästi tilkitty. Olen kuitenkin itse koko ajan sidottu ensi kädessä lapsiin. Kaikki lasten lelut ovat myös samassa tilassa kuin koirat (kotona lelut ovat yläkerrassa) joten niihin Igsy ehtii hampaansa iskeä joka välissä. Se tulee kyllä aina istumaan minun eteeni häntäänsä heiluttamaan sanoen, "Heippa! Mulla on tylsyys, oisko sulla jotain kivaa?" Ja jos ei ole, se joutuu tietenkin keksimään sitä itse. Joreakaan ei ole, jota kiusata koko ajan.

Ulkona se tykkäisi touhuta kovasti, mutta en voi jättää sitä sinne, enkä vain yksinkertaisesti repeä sinne koko ajan, lasten kanssa enkä ilman. Ja lastenkin kanssa siinä on vähän hasardia pentua pitää, kun silmät ei ehdi joka paikkaan ja vaikka Igsyllä melko hyvällä mallilla onkin luoksetulotreenit, niin kiinnostavat jutut edelleen vie voiton (ja joku päivä se voi vaikka olla auto). Hihnassa pitokaan ei ole vaihtoehto, ellei pienelle lenkille mennä, ja Ossi taas ei jaksa kävellä metsässä jossa koiria voisi pitää irti, joten tässäpä sitä ollaan, saa nähdä miten tässä viikon jaksaa! :P Kotona onkin helppoa!!

Mutta hyvin se väsähtää silti lenkkien jälkeen kun maastot on oudot (pisut ja kakat tehdään kun omalle pihalle pääse takaisin!) Ja Lisa leikittää sitä yllättävän hyvin täällä sisällä. Ihanat sisarukset :) Lisastakin on auennut ihan uusi puoli nyt Igsyn kanssa, toivottavasti ystävyys jatkuu ja parantuu iän myötä - niin, toivoahan vielä saa.

Igsyn kutinat on aiemmasta rauhoittuneet, sattuu päiviä, jolloin tuntuu että kutisee taas, joten en tiedä.. Kynsiä en ole muistanut puhdistaa ja unohdin ottaa laput mukaan reissuun :( Pitää ottaa itseä niskasta kiinni jahka taas kotiin pääsee ja hoitaa ne kynnet oikeasti.

Mutta nyt, aamupäiväpuuhin! Mitä ne lienevätkin.

Myksnöö!

Meille sateli toissa yönä reilumman puoleisesti lunta - ihan ilman ennakkovaroitusta! Aamulla kun herättiin, maan peitti 15-17 sentin paksu mutta hahtuvainen lumikerros ja Igsy saikin kunnon ensikosketuksen lumeen, pehmeän sellaisen.

Video on kuvattu aamulla seitsemän aikaan ennen aamulenkkiä. Pimiää on, lumi vähän nyt piristi ankeita aamuja.

Päivälläkin touhuttiin ulkona ja hyvin Igsy viihtyy, selvästi lumi on sen elementti, vaikka karvaa aivan tarpeeksi ei vielä olekaan, että kovin pitkiä pätkiä ulkona saattaisi tassutella.

Valon määrä ei meinannut aivan riittää minun kameralle tarkkoihin otoksiin touhukkaista koirista. Välillä aurinko sentään pilkahti pilven takaa ja kuvaaminenkin olisi siis ollut helpompaa, koirat toki silloin jossain varjon puolella möyrimässä.

On siinä ihmettelemistä...

Aika kylmää....

Lisan takki oikeuksissaan

Lumimörkö

Lisa avusti kuvaussessiossa, kun muut missä lie kuvaamattomissa!

Kuin joulukortti

Miss Sixteen

16-viikkoiskuva

Pää täynnä ravitsemusasiaa

Tämä teksti on maannut tuolla odottaen julkaisuaan. Ravitsemusaiheet on tosi pinnalla koko ajan ja tämän aiheiset tekstit tässäkin blogissa suosittuja, vaikken ole mikään ravitsemusasiantuntija. Pitäisi hakea kirjastosta lainaan tai ostaa itselle joku koiran ravitsemusopus. Toki netti on tietoa pullollaan, enempi tai vähempi aivan kaikesta mitä keksiä voi ja kun raakaruokkii, on näitä kaiken maailman ruokintajuttuja tullut luettuakin aika paljon. Ja niitä muuten löytyy laidasta laitaan... Suodattaa pitää voida, olipa kirjoitus kenen suusta tahansa. Koskien myös tätä :) Väärinkin voi ymmärtää aina, se on tullut tässä vuosien varrella koettua useampaan kertaan.

Askeettisesti me ollaan aloitettu silloin aikoinaan ja kumma kyllä, koirat ovat voineet hyvin. Minusta tuntuu, ettei me missään vaiheessa olla toteutettu barfia kuten sitä kuuluisi tehdä, eli hulluna luita (ainakin 60% ruokavaliosta) ja sitten vähän muuta. Olen kyllä kokeillut sitä, mutta koirilla oli kaikilla ja erityisesti Foxylla vatsa niin kovana, ettei siinä ollut oikein  mitään järkeä. Isoista luista ne eivät myöskään saaneet syötyä kuin murto-osan, loput meni roskiin ja kananluitakin olisi varmaan pitänyt antaa paljon enemmän. Saattaa olla, että siihen aikaan kun enempi luita syötin, koirat oli todella laihoja, niillä kun oli yksi "sporttisempi" kausi, mutta en nyt muista ajoittuivatko ne yhteen - todennäköisesti. Mutta siitä järkiintyneenä ja nyt useampi vuosi peräjälkeen on sitten useaakin kautta saanut vahvistetta sille, ettei sananmukaisessa barfissa ole järjen hiventä. Oma tyylimme ruokkia nykyisin vastaa varmasti melko pitkälle ns. pray model tyyppistä ruokintaa, saavat siis paljon erityyppistä lihaa suhteessa kasviksiin ja sisäelimiin ja luihin, 

Mutta en ole pahemmin ruokinnan kanssa stressannu. Yksi syy tähän varmasti on, että koirat on aina voineet hyvin, eikä ne ole koskaan ollut erityisen rankalla käytöllä, ne ovat aina saaneet sen verran ruokaa, että pysyvät hyvin lihoissaan ja vaihtelevasti kaikenlaista lisää siihen sitten, milloin mitäkin mitä muistaa. Oma ravitsemusfilosofia on rentoa edelleen. Ja vaikka me agilitya harrastetaan, niin ei siinä määrin, että se minusta ravitsemukseen yleensä vaikuttaa. Eri asia aivan, on sitten kisoihin liittyvä ruokinta, jolloin haetaan vaikka sitä optimisuoritusta. Mutta nyt en puhukaan siitä, vaan normaalista koiran ruokavaliosta.

Pennun kanssa sitten on ollut hippusta tarkempi, Jorekin meillä kuitenkin sai nappulalisää aina 6kk asti. Lisa 9kk asti. Varmastikin lähinnä monipuolisuuden suhteen vähän mietityttää, aina ei ole useaa eri lihalaatua ja elikkoa kupissa, mutten suurempia ole ollut huolissani jos yhtäkkiä välillä olen keksinytkin, että nyt on unohtanut antaa sitä tai tuota. Sitten olen lisännyt sitä. Elävä eläin on siitä erikoinen, että vaikka se erinomaisesti voidakseen (aina kuitenkin tapaus kohtaisesti) tarvitsee monipuolisesti kaikkea mahdollista ja sen päälle vielä liikuntaa ja mielekästä tekemistä sekä onnellisuutta (?), se pärjää myös vähemmällä ja se voi pärjätä jopa erinomaisesti myös vähemmällä.

Ihan kuten me ihmisetkin.

Hmm. Tarkoitan kai tällä sanoa, ettei siitä ruokinnasta tule ottaa liian suurta taakkaa itselleen, tästä olen puhunut monesti aiemminkin. Täytyy toteuttaa sellaista kaavaa joka toimii itselle ja koiralle, oli se sitten nappula, 50/50 tai täysraaka. Asia on minusta täysin eri, jos koiralla treenataan tavoitteellisesti niin, että sen ohjelmaan kuuluu lihasmassan kasvattamista, ketteryys- ja kestävyystreeniä ja niin edelleen, treeniä useita kertoja viikossa ja kulutus suurta. Silloin tarpeen mahtaa olla yhtä tarkkaan mietitty ruokavalio sen liikuntaohjelman tasapainottamiseen. Ja sitä varten on omat sivunsa, kirjansa ja ihmisensä, keltä kysyä apua. Jos taas stressaa liikaa on parempi varmaan vaihtaa hyvä laatuiseen nappulaan, jos se vaan koiralle sopii. 

Siitä kun me v. 2008 ollaan raa'alle vaihdettu on erilaisia laadukkaaksi mainostettuja nappuloita tullut markkinoille aivan valtavia määriä. Eilen juuri kuulin kaverilta erään hyvin tunnetun koiranruokaketjun mainostavan, että venhä tai (muut viljat jne) on täysin samanarvoista koiranruoassa kuin liha - noin niin kuin valkuaisainelähteenä. Samassa lausessa, no ei aivan, mutta samassa yhteydessä kehdataan kuitenkin sitten sanoa, ettei koiraeläin käytä hiilihydraatteja hyödykseen tehokkaasti, vaan on pääosin lihansyöjä. Sen jälkeen sitten esitetään, että samalla tavalla koira ne proteiininsa vehnästäkin saa (ja haittaakos tuo, jos se samalla syö hiilihydraatteja aivan järjettömiä määriä liharuokavalioon verrattuna). Ja niin siellä sivuilla seisoo edelleen, kun kävin tänä aamuna tutustumassa. En halua sanoa, että nappula olisi huono vaihtoehto, varmasti on olemassa hyvääkin nappularuokaa, mutta luulen, että koira voi hippusta paremmin raa'alla ruoalla, ja miksi ei voisi, sitähän se on alunperinkin syönyt.

Pitkän aikaa itselle tuntui kauhean vaikealta alkaa sisäistämään ravinnontarvetta yksityiskohtaisemmin, kaikki vitamiinit ja hivenaineet ja muut tuntuivat kuolettavan tylsiltä ja vaikeilta asioilta ja tyydyinkin vaan tarjoamaan koirilleni yleisesti suositeltua, enkä sen enempää jaksanut perehtyä ruoan ravintosisältöön. Luotin, että sillähän ne pärjää millä muutkin ja varmasti ovat pärjänneetkin.

Askel askeleelta kuitenkin, on vähitellen alkanut haluamaan tarkempaa tietoa kustakin aiheesta erikseen. Ensin taisivat tulla ajankohtaiseksi nivelten hyvinvointiin kuuluvat glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti, mieltäni vaivanneiden kasvattien tai omien koirien mahdollisten kasvuongelmien ja myös agilityn lajivaatimusten myötä. Samaan asiaan liittyen perehdyin tarkemmin kalsiumin ja sen myötä tulevaan D-vitamiinin tarpeeseen. Millainen merkitys on rasvalla ja milloin sitä tulisi saada enemmän. Nyttemmin olen lukenut rasvahapoista ja seuraava luonnollinen askel varmaan olisi hankkia lisää tietoa kivennäis- ja hivenaineista sekä vitamiineista... Ravintolisistä en pahemmin perusta, tässä minut saa lynkata jos haluaa, mutta tykkään ennemmmin etsiä "tavallisesta" ruoasta löytyvät vaihtoehdot kaikelle mahdolliselle. Ravintolisät kuitenkin mahtavat olla tarpeen silloin jos koira ei syystä tai toisesta kuluta niin paljon, että se saisi syömästään ruoasta tarvitsemansa ravintoaineet. Esimerkiksi nuori koira vähällä liikunnalla, toipilaana tms.

Mutta jos nyt kävisin katsomassa löytyykö paikallisesta kirjastosta mitään hyvää luettavaa, kirjoja olisi ainakin muutama hankittava tai tosiaan edes luettava ja näistä mielenkiintoisimpia suomenkielisiä ainakin:

Kempen Koiran ruokinta ja hoito http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9518082103

Hellemannin Koiran ruokinta http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9518844569

Helleman muuten opettaa nykyisellään tuolla Tervolan Louella, eläintenhoitopuolella. Olisihan varmasti mielenkiintoista päästä mukaan luennoille!

Treeniä, talvea, kisoja ja kasvua

Eilen aamusta ihana touhufiilis, kun treenattiin Igsyn kanssa boxingia ja se osaa jo niin hyvin kiivetä laatikon päälle ja tuli myös muutamia kertoja alas 2on2off:iin ja sitten hurjasti palkkaa :) Häntä vain vispaa kun se tekee hommia! Tämä oli neljäs kerta kun harjoiteltiin tassujen sijoittelua, ensin vain matalaan laakeaan pakasterasiaan etutassuja ja sitten vaihdettiin laatikko lasten pesuallaskorokkeeseen ja tehtävä niin päin, että koko laatikon päälle piti nousta, tällä lailla Lisankin kanssa treenattiin oikeaa asentoa.

Olen meinotellut, että jos opettaisin Igsylle nyt talven boxing -asentoa ja alkaisin hallikaudella yhdistämään sitä Aan alastuloon pelkästään ja sitten lähdetään testaamaan itse puomilla juoksukontakteja. Meillä on nyt irrotettavat kontaktitkin, sitä vaihtoehtoa ei ollut silloin joskus kun mietin Foxyllekin juoksupuomia. Metodeja juoksullekin alkaa olla maailmalla jo useita erilaisia, joten siinäpä sitä nyt sitten saa miettiä, että miten sitä alkaisi opettamaan. Siis haluaisin molemmat, kahdella käskyllä luonnollisesti. Joten katsellaan miten se lähtee tästä luonnistumaan. Kesällä varmaan vasta hiotaan juoksuja ihan tosissaan, siiheksi asti vain jotain "oheistuotteita" niin sanotusti :) 

Ei me hirveästi muuta olla treenattu. Enempikin kai voisi tehdä, mutta nyt on taas ollut mielenpäällä kaikenlaista. Yritysnimikin pitäisi jostain keksiä ja Esa alkoi nyt ehdottelemaan kommandiittiyhtiötä, joten siitä sitten lukemaan vähän tänään ja Y3:set uusiksi. Koirahierontaa varten siis suunnitteilla ainakin toiminimi, mutta katsotaan nyt mikä siitä tulee, hyvä varmaankin. ;)

--

Lisan ilmoitin Kajaanin kisoihin viikon päähän. Ei me olla nyt senkään kanssa treenattu pahemmin tai oikeastaan ollenkaan, vähän koetan kuitenkin varoa kun sillä on tuo maidontuotanto reppanalla niin kamalaa. Nyt nisäkasvaimet tuntuvat taas, joten joutunen vielä konsultoimaan lääkäriä, vaikuttaako kasvaimet mahdolliseen sterilointileikkaukseen kuinkaan. Olen ainakin lukenut, että niiden vuoksi saatetaan joutua röntgaamaan ensin keuhkot ennen sterilointipäätöstä.

--

Tänä iltana lähden käymään kouluttajapalaverissa, muodostetaan talven ryhmät ja tuumaillaan tulevaa talvikautta. :) Saa nähdä miten minun päätös pitää olla ottamatta ryhmää. Koska nyt kun tarkemmin ajattelee, olisi ehkä parempi ollakin ilman ryhmää kesällä, kun meillä on kolmet kisat tulossa ja minä niissä koetoimitsijana, että jos vielä tämän talven kouluttaisin kuitenkin ja kesällä keskittyisi kisoihin, siis kisatöihin. No, sen näkee illalla!

Kuurassa on maa jo pariin kertaan ollut. Meidän Kallin treenit tosin on jo ollutta ja mennyttä, kun ei näe enää treenata. Viime viikolla vielä kävin ryhmän vetämässä. Jore oli minulla mukana hassuttelemassa, ei sitä paljon muuksi saattanut kutsua (- se tarvitsee helpompaa treeniä!).

--

Igsystä en ole mittoja ottanut niin taajaan (tai siis ollenkaan) kuin Foxysta ja Lisasta niiden pentuaikoina. Tuossa viikolla kuitenkin mittasin sen n. 27-28cm  eli nyt n. 16 viikkoisena, se on siis n. 3-4cm matalampi kuin Foxy ja Lisa on ikäisenään olleet. Aika paljon matalampi siis. Foxysta tosin tuli minun mittojen mukaan tosi reilu narttu, n. 36cm, vaikka tuomarit sen mittasikin hyvää hyvyyttään aina alle 35, sekä agilityssa että näyttelyissä. Lisa taas on vaihtelevasti 33-34cm. Joten toivotaan, että kasvu Igsylla on vain hidasta ja että se kipuaisi tuonne 33cm:iin kuitenkin, vaikka murehdi en, jos se pienemmäksi jää, päin vastoin. Ainakin mahdollisesti tulevat jalostuasiat on taas huomattavasti helpompi pähkiä, kun ei niin tarvitse uroksen koosta murehtia.

Igsyn elämää

15 weeks

Movement

Family games

Mostly though just with her bro, Lisas too uptight!

"Remember the pinky!"

"Or NOT!"

Like a statue..

...but only for one second!

Front

Side

Ollie? Nah, still Igsy.

Learning good lessons about life from big brother

Sometimes trying to cheat Lisa to give away the ball

"Oh no, no way.."

Lisa with her new coat, it's slowly getting colder.

But all in all, you just have to love it - Autumn

So do they,