Epikset ja mutkat

Jotenkin niin hellyyttävää käyttää mamma pihalla, kun se aina yhtä kiiruusti kipittää takaisin yläkertaa oman oven taakse... Reppana!! Eilen se reippaana tyttönä lenkkeili portille asti, kun lähdin ulkoiluttamaan sitä ja käytiin ottamassa vähän aksaa, siis kontaktikapistusta ja puomia :) Vähän on vielä tasapaino hakusessa, lihakset ei taida olla ihan niin timmissä kuosissa kuin pari kuukautta sitten, joten hiljaa aloitellaan - kun pääsisi kunnon lenkillekin, niin siitä me sitten lähtään. On se vaan niin eri asia treenata Foxyn kanssa, joka osaa, kuin Lisan kanssa, jota vielä opettaa.

Käytiin Lisan kanssa eilen epiksissä. Nyt on sen verran jo ehtinyt ottaa rataa sen kanssa, että osaa vähän miettiä, miten mikäkin kohta pitää ohjata ja kuinka tarkkaan näyttää. Puomille nouseminen on tullut varmemmaksi ja se ottaa sen herkemmin kuin aiemmin kun saattoi vain juosta ohi, putkelle näytän hieman kumartaen, se kyllä menee kaikki putket mielellään, mutta ei aina tajua, että häneltä pyydetään putkea, jos ei sitä kunnolla näytä. Epiksissä oli yksi aika kinkkana kohta, kun piti loppu"suoralla" väistää pituus (hienoinen radansuunnitteluvirhe ;)) ja siinä sitten meni vähän pieleen. Tuli meille kyllä kieltoja ja hylky ennen sitäkin, mutta kyllä se aika sujuvaa oli Lisan tasoiselle :) Tämä oli vain möllirata, jolla ei keppeja, keinua eikä rengasta. Muita ratoja ei mentykään.

Olen aina ajatellut, että pennut haisee melko pahalta... ;) Mutta se varmaan sitten kun ne on jo vähän isompia ja ehtivät likaantua aika nopsaan. Nyt kun sotkut on vähäistä ja emo siisti kuin mikä, pikkuisia on aivan ihana nuuskutella! Tänään pitää kyllä laittaa taas uusia kuvia näytille, leikattiin eilen nappuloilta ekan kerran kynnetkin, Foxy oli vähän huolissaan, mutta ilman mekkalaa saatiin toimitus suoritettua. Valkoinen, rauhallisempi, pääsi käsittelyyn ensin ja olikin taas aivan lungisti Kaijan käsissä. Mustis seuraavaksi, eikä sekään kiljunut, mutta voi sitä kiermurtelun määrää!

En mene vannomaan vielä aivan varmaksi, mutta valkoisella pennulla on ehkä sittenkin tulossa häntään pieni kupru, kuten äidillään. Syntymässä kokeilin hännät moneen kertaan ja silloin tuntui jo, että valkoisen häntä on sen lisäksi että se on lyhyempi myös jäykempi. Mustilla taas häntä on pidempi ja soljuvampi. Joka päivä olen niitä hiplannut ja nyt tuntuu, että valkoisen hännän pää on jäykkä juurikin siksi, että siinä on kasvanut joitain nikamia yhteen. Mutta tätä seuraillaan ja katsotaan mitä siitä tulee. Toivottavasti ei ainakaan kuprumpaa kuin Foxylla, jolla mutkaa ei tosiaan edes näe.

Häntämutka on polygeenisesti ja resessiivisesti periytyvä. Jos geeni olisi pelkästään resessiivisesti periytyvä, se toimisi periytyvyyden osalta samaan malliin kuin primäärinen linssiluksaatio (tosin senkään periytyvyys ei ole aivan satavarmaa). En oikein sitten tiedä, miten polygeenisyys vaikuttaa periytyvyyten, todennäköisesti kaikilla semmoisilla tavoilla, että on mahdotonta ennustaa, mikäli pennuille mutkaa tulee... :P En edes tiedä, tarkoittaako tämä nyt siis sitä, että Foxylla on kaksi häntämutkan alleelia ja se periyttää sitä automaattisesti resessiiviseksi eli piileväksi kaikille pennuilleen ja jos Foxyn pentujen isällä on yksi alleeli (eli ei visuaalista häntämutkaa) on 50% mahdollisuus, että pennuille tulee mutkat. Tämä ainakin kävisi yksiin tämän pentueen kanssa, jolloin myös Mustilla olisi resessiivinen häntämutka. Mutta HUOM!! Nämä ovat ainoastaan minun pohdiskelujani, ja koska tuolla on tuo POLYGEENISYYSkin, on varmaan mahdotonta vetää mitään johtopäätöksiä, muunlaisia kuin että Foxylla on mutka ja se periyttää sitä jälkeläisilleen. :/

MUOKATTU 21.9.2010: Häntämutkaa ei enää tunnu eikä näy kummallakaan pennulla, ovat nyt kolmeviikkoisia ja molempien hännät on taipuisat mutta suorat. Varmuuden saa tosin varmaankin vasta röntgattaessa.

Treeniä

Lisan kanssa keppiharkkaa ja vähän etenemistäkin. Se on edelleen enempi käteen tulevaa tyyppiä, vaikka hakee kyllä jo melko hyvin itsekin esteitä. Vauhti on kova, joten minulla on todellakin tekemistä mukana pysymisen kanssa... Meillä olisi tänään seuran omat epikset, haluaisin osallistua ainakin mölliradalle, joka on ilman keinua ja keppejä, rengaskin taitaa puuttua, vaikka se saisikin jo olla mukana.

Vieraalla keinulla varsinkin Lisa saattaa jättää keinuttelut kesken ja eilen se kotonakin vain hyppäsi pois, ei mennyt loppuun asti vaikka ehtikin koskea kontaktiin ja odottaa että keinu laskeutuu maahan asti, mutta keinua siis saadaan harkata edelleen...

Kepit on nyt kujalla, n. 15-25cm välillä, keskeltä vähän tiuhempi ja päädyistä enempi auki ja näitä ollaan nyt harkattu pari päivää vasta. Jospas saataisiin ne johonkin kuntoon ennen lumen tuloa.

Rommin kanssakin tuumasin eilen vähän puuhastella. Se kun noutaa ja etsii mielellään, ajattelin, että esine haku omassa pihassa voisi olla hauskaa :) Ja teoriassa Rommi varmasti nauttisikin siitä. Noh, pihalla oli ensinnäkin jalkapallo, jota se kuljetteli tovin. Näytin, että minulla on pikkupallo ja se tuli heti luokse ja jätti jalkapallon pois. Pyysin sen perusasentoon ja poistuin jättämään esineet muutaman metrin päähän. Palasin ja annoin luvan hakea. Se lähti innokkaasti, otti yhden toviksi suuhunsakin, mutta tiputti heti. Etsi jonkun aikaa hyvin tohkeissaan, mutta taisipa olla väläyttämäni pallo enää mielessä. Lopulta se palasi minun luokse ja haki taakseni jättämänsä jalkapallon ja palkkasi itsensä sillä.... Että hyvin meni.

Laitoin jalkapallon piiloon ja koetin uudestaan. Noh, treenistä nyt ei kuitenkaan enää tullut mitään, vaikka välillä koetin helpottaakin, (vain yksi esine ihan lähelle) se otti muutaman kerran esineen suuhunta, muttei tuonut sitä minulle. Selvästi se etsi koko ajan vain palloa. Heittelin sitten lopulta jonkin aikaa Rommille pihalla palloa, otin sen avulla seuraamista ja paikalla oloa. Häiriöitäkin oli vähän, kun aitauksessa olivat K&P:n Kisu ja Kerttu, mutta näille meidän koirat enää harvoin haukkuvat isolla pihalla ollessaan, koska heillä on yleensä silloin hauskempaakin tekemistä, olla meidän kanssa. Omassa aitauksessaan kyllä räksyttävät liiankin kanssa.

No, ajattelin, että jos tässä joku päivä kokeilisin uudestaan, ilman yhtään palloa näköpiirissä ja palkkana vain ruoka. Kyllä sen pitäisi onnistua ja tärkeintä on, että Rommi nauttisi ja hoksaisi, että se on paljon hauskempaa emännän kanssa. Sille kun on yleensä vain kovin tärkeää saada kaikki tänne nyt heti ja mieluiten vähän vielä taistella loppu tuloksesta. ;)

Ja vielä juttua pentulaatikon palperoistakin :) Foxy on alkanut taas tosiaan väläyttelemään hymyjään ja heiluttelemaan häntäänsä. Eilen se jopa osoitti kiinnostusta pallon perään ja potkaisin sille sitä kerran :) Valkoinen pentu kasvaa vuorokaudessa 40g, värikkäämpi taas n. 30g. Valkoinen on siis tämän yön aikana tuplannut painonsa, musta ei aivan vielä. Ikää nappuloilla on illalla 5vrk. Mustis on pari kertaa jo kiipeillyt kopan reunan yli jolla korkeutta reilut 5cm. Piti laittaa vähän pahvin suikaleella sitä korkeammaksi.. :)

Ensin lähtöpaino, sitten paino tällä hetkellä:

Mustav. 185g --> 354g

Valk. 177g --> 380g

Kuvia

Uusia kuvia pikkupalleroista :) Uih, kun ne on luttusia...

Painot olivat tänään mustavalkoisella 285g (+31g) ja valkoisella 302g (+43g). Valkoisen massuli onkin aivan valtava... mustis lopettaa syömisen aina ensimmäisenä muutenkin, sen massuun ei vaan mahdu enempi! Tai sitten sillä on kiire möyrimään... tai ehkä pikemminkin nukkumaan. Möyrimiset tässä vaiheessa kun ei kestä varmaan minuuttia pidempään, sitten vaan väkiselläkin sammahtaa. :D

Valkoiselle on tullut taas uusi musta pilkku, tällä kertaa oikean korvan tyveen. Taitaa tulla äitiinsä... dalmis siis.

Painot nousee

Pentujen painot on nousseet kivasti, semmoiset 40g per vrk. :) Aikamoisia juoppoja siis!

Foxy-äippä osoitti tänään ensimmäisiä "rentoutumisen" merkkejä sen suhteen, että se oli aamulla jopa pikkuisen mielissään kun tulin sitä katsomaan, häntä ei tosin vieläkään heilunut. Foxy on aina ollut vähän kitsas hännän heiluttelija... Pihalla se oli myös astetta rauhallisempi, vaikka lopulta tulikin taas kiire sisälle pentujen luokse. Pentulaatikolle päästyään se huomasi, että nassikat on ihan rauhassa, joten jäi laatikon ulkopuolelle putsailemaan itseään ja söi vielä vähän lisää aamupalaakin... On se siltikin niin ihailtavan tunnollinen äiti, että tulee ihan tippa silmään kun sitä katselee...

Lähdetään tänään katsomaan agikisoja Tornioon, kivaa! Vaikkei kyllä joudetakaan olla kuin pikkutovi.

Puppies have been gaining weight about 40g per day. Foxy too, is starting to get a little more relaxed as she can even walk outside when going for a pee ;) But sure she's in a hurry again when the everythings done outside...

We're going to Tornio today to watch some agility competetion there, can't wait!! :)

Lääkärissä

Eläinlääkärireissu meni hyvin, Foxy oli pentujen kanssa kantokopassa koko ajan, lääkärissä sitten ensin mustavalkonen ja sitten valkoinen pentu otettiin käsittelyyn. Musta pentu oli sitä mieltä että teki niiiiiin kipeää ja oli niiiiin kamalaa ja kyllähän se varmasti sattuikin, mutta se ei muutenkaan oikein välitä, että sitä "selätetään", valkoinen taas ei kovin paljon kommentoinut tapahtumaa, lötkötteli melko tyytyväisenä hoitajan käsissä. :) Foxy tietenkin oli kovasti huolissaan pentujen puolesta, raukka.

Kannukset olivat aikasta kookkaat molemmilla, siis heti syntyessään, eikä yhtään myöhemmin kyllä lääkäri olisi niitä alkanut enää poistamaankaan. Nyt ne lähtivät vielä hyvin vähällä veren vuodolla pois.

Valkoiselle pennulle on jo nimi, mustaa vielä mietitään... Valkoiselle on tullut pieni musta nappi takakintereeseen ja lisää pigmenttiä kuonoon.

Yhden päivän vanhat

Kuvia mukeloista! Saa nähdä, pysyvätkö vanhemman merkit mustana. Mahdollistahan se on, sillä Eikka periyttää mustaa melko reippaan oloisesti ja myös Foxyn emä, Blenda on saanut mustia pentuja, joten se hyvinkin saattaa olla Foxylla piilevänä. Niille ei niin russeli asiantuntijoille - mustat merkit saattavat muuttua ruskeiksi pennun vanhetessa ja monesti niin käykin, jos ei kyseessä ole ihan oikeasti musta-valkoinen pentu. Joskus mustan sekaan alkaa vain tulemaan ruskeita karvoja. :) Lisakin oli pentuna mustamerkkinen, mutta ruskistui pian ihan kokonaan!

Tässäpä vanhempi poika päivän vanhana. Paino on noussut eiliseltä 33 g eli ukkeli painaa nyt 218g. Tällä pojalla on niin hassunhauskat värimerkit, että olen aivan ihastunut niihin! :) Korvat ovat ulkopuolilta molemmat valkoiset.

Ja pikku kakkonen ei enää niin vitivalkoisena, kun nenukissa on jo vähän mustaa :) Painoa tullut tälle herralle jo 41g, eli molemmat painavat tänä päivänä 218g. Ja voi ei, toinen korva on ihan takaraivoa vasten, saa nähdä tuleeko siitä pysty... :P

Lähdemme huomenna koko pikkuperheen voimin käymään lääkärissä, jos saadaan vain aika. Molemmilla pojilla on kannukset takajaloissa ja käymme poistattamassa ne.

Äidin vaistot

Omia mietiskelyjä synnytyksestä... kuten sanottu, aikamoista hommaa :)

Foxy oli aivan kuin joku toinen koira koko toimituksen ajan. Vasta nyt, kun se on saanut rauhoittua pentujen kanssa, sen silmistä tunnistaa, että oma koira on nyt tullut takaisin. Se toinen terrierinarttu, joka täällä asusteli reilun vuorokauden verran, oli ehkä hämillään ja peloissaankin mutta määrätietoinen ja vaistonvarainen, aivan kuin se olisi kuoriutunut esiin jostain syvältä, auttanut Foxya tekemään pennut ja poistunut taas, tullakseen vielä joskus takaisin, jos sitä tarvitaan.

Ensimmäistä odotellessa oma olo oli kärsimätön ja iloinen. Sympatiat Foxya kohtaan olivat suuret ja toiveena oli saada pennut ulos turvallisesti. Se oli sellaista takapuolen kyttäämistä, milloin tulisi seuraava supistus ja työntö, näkyykö vielä mitään ja tuleeko kumpi pää edellä. Koirilla samoin, kuin ihmisillä, pääedellä työntäminen ja ulostautuminen on paljon helpompaa, sekä koiralle että kätilölle. Kirjoissa lukee, että n. 60% syntyy pää edellä ja 40% jalat edellä, asentoja tosin on vielä enemmän. Ensimmäinen pentu tuli ulos ihan huomaamatta, ensin se oli tuloillaan ja sitten se olikin jo ulkona. Poika oli melko pieni omaan silmään, ei edes ehditty punnita sitä, kun Kaija huomasi sen viat ja annettiin pentu Pentille pois vietäväksi. Foxy oli kiivaasti heti sen kimpussa, ensin nuollen ja syöden jälkeiset ja sitten se oli kuljettamassa sitä suussaan. Koetettiin varoa, ettei se veisi koko poikaa ja pelkäsin itse jo, että se ottaa sitä liian kovasti. Ja ehkäpä olisi ottanutkin, jos oltaisiin annettu.

Ensimmäinen tietenkin koski vähän ja tuntui kurjalta, jonka jälkeen seuraavien odottelu ei enää ollutkaan niin toiveikasta ja iloista puuhaa. Toiveita kyllä elättelin kovasti ja korkealla, että edes seuraavat olisivat terveitä. Ja sitten vielä se ulos kiskominen. Talouspaperi kädessä sai vähän paremman otteen ja työntöjä odotellen, vedin yhtä aikaa Foxyn punnertaessa. Kun poika oli saatu ulos, pika pikaa pussia auki pään kohdalta että sai vedettyä henkeä, Foxy elvytteli kaikkia oikein taitavasti, vaikka jokainen pentu olikin kyllä liikkuvainen ja hengitteli ihan alusta lähtien. Foxy oli tosiaan hyvin siisti kaiken suhteen, pikku pisaratkin piti aluksi nuolla pois peitoilta ja itsestä ja sitten ne pennut, hyijyi kun ovatkin likaisia!! Foxy touhusi väsymättä niiden kanssa ja olisi tahtonut syödä napanuoratkin ihan kokonaan pois, mutta ensimmäisen onnettoman jälkeen vähän varottiin, ettei se liian kovaa ja liian lyhyeksi niitä nappaa...

Foxyn synnytys kesti n. 24h, avautumisvaiheesta alkaen, tulee ihan omat kokemukset mieleen... Ainakin siihen osasi hyvin eläytyä. Se oli varmasti väsynyt, mutta tulin oikein kateelliseksi siitä sen selväjärkisyydestä, kuinka se tiesi itse miten toimia ja mitä tehdä - miten avuttomia me ihmiset oikeasti ollaan saman tilanteen edessä! Ja miten paljon avuttomampi on ihmislapsi. Kakkospoika oli niin tiitterä heti alkujaan, ehkä vähän pelottaa sanoa tätä ääneen, mutta siitä tuli ihan Rommi mieleen. Se vaan lähti menemään, vaikkei ole ikinä kokenut mitään vastaavaa, mistään ei ole tietoa eikä mitään pääkopan sisällä ;) mutta lujaa mennään silti ja kaikki sujuukin hyvin. Valkoinen poika vaikutti vähän "harkitsevaisemmalta", saa nähdä jatkossa, miten paljon nämä ensivaikutelmat pitävät paikkansa.

Väsynyt, edelleen vähän huolissaan pentujen takia, varmaan tulen aina olemaan, mutta luottavaisena Foxyn suhteen. Se on hyvä äiti.