Moilasta ja SM-kisat

Kotimatkalta suoraan kentälle, kuinkas muutenkaan. Esa haki lapset ja autossa kituvat perennat joita äidiltä kahmin matkaani ja jäin itse vetämään treenit innokkaille 30 asteen helteessä aksaaville koirakoille.. No oli se jo siiheksi vähän laskenut se lämpö ja lähtiessä jo lähempänä kahta kuin kolmeakymmentä. Siis yhdeksän jälkeen illalla. Ihana kesä! :)

Rakensin Lisaa ja myöhemmin mahdollisesti saapuvia kolmosluokan koiria varten M. Moilasen radan joka hallillekin koetettiin talvella rakentaa mutta ei se mahtunut sinne oikein hyvin. Lisa teki nyt vauhdikasta nollaa aina putkelle 16 asti, jossa kirmasi Aalle, kerta toisensa perään. Vaikea, vaikea, kamala kohta koiralle, joka ei muutenkaan kovin varmasti hae putkia!! Sitä sitten harjoiteltiin alusta asti, useamman kertaa, eikä se mennyt kokonaisuudessaan sittenkään, eli esim. tuolta 14 tai 15 hypyltä asti, vaan vierestä piti viedä ja tarkasti näyttää. Mutta muutoin kiva rata ja kivaa menoa koiralta sen 5 minuuttia kuin treeniä kehtasi ottaa. Sitten se pääsi Esan mukana lähtemään pois. Tänään meillä voisi illalla olla vielä luvassa vähän putki-A-erottelu harkkaa siis, jos siihen saisi jotain tolkkua vielä ja vähän arviota tasosta, mitä voin olettaa että koira osaa ja milloin pitää ottaa kovemmat panokset peliin.

.

Lomalla oli kivaa ja on minulla sieltä kuviakin, kun muuta ei tullut päivitettyä kuin kisatulokset. Joten niitä laittelen täällä päivän mittaan varmaan.

Ja ai niin; sain myös hauskoja uutisia eilen illalla :) Ollaan Lisan kanssa mukana PRT ry:n SM-joukkueessa :) Oman seuran joukkue on jo valmis ja täynnä toinen toistaan parempia, yksilönollatkin jo omaavia koirakoita. Nollaprosentti heillä taitaa olla aika kova itse kullakin, joten sydän sykkii siis myös / etenkin oman seuran kovalle poppoolle ja toivonkin heille menestystä ja kunniaa tänä vuonna: Tulkoon puhtaat radat jokaiselle!!

Joukkuekisa on siitä jännittävä, ettei joukkueen koirakkojen välttämättä tarvitse olla maailman, tai edes Suomen huippuja nopeudeltaan, SM-kisoissa on yleensä riittänyt, että nollien teko on hanskassa ja pysytään jotakuinkin alle ihanneajan. SM-joukkuerata on myös normaalisti sellainen helpohko 3-luokkien rata, sillä joukkuekoirakoilla ei tarvitse olla kasassa yksilökisoihin vaadittavia tuloksia (eli 7 nollaa ed. vuoden ajalta sis. "tuplanolla" eli perättäisistä kisoista, samana päivänä saatu nolla), vaan riittää että on 3 luokkalainen. Kisoissa joissa olen ollut katsomassa joukkueratoja on jo oikeastaan ollut varmoilla palkintosijoilla, jos 3 koiraa tekee puhtaan, aikavirheettömän radan kohtuu nopeasti ja neljäs vaikkapa vitosen ja mitä useampi nollaan pystyy niin sitä parempi, sillä kolme parasta tulosta otetaan mukaan laskentaan. Mutta onhan tässä vuosien mittaan nähnyt vauhdin millä taso on agilityssa noussut ja se on huima. Joten vuosi vuodelta tiukempia kahinoita on varmasti tiedossa SM-kisoissakin, saa nähdä millaista menoa tänä vuonna saadaan katsella :)

Lähdetään reissuun torstaina 13. päivä, koetetaan päästä kisaamaan perjantaina illasta molemmat tavalliset agistartit (Lisalla alkaa joskus tässä juoksut... arvokisoissa taas saavat kilpailla myös juoksunartut) ja sitten lauantaina joukkuekisa. Sunnuntai otetaan lunkisti (tai niin lunkisti kuin lasten kaitsemiselta voimme) ja keskitytään seuraamaan SM-yksilökisoja ja tsempataan parhaat voittoon!

Rata luonnokset sunnuntailta

Alla A ja B rata sunnuntailta. Tuomarina siis Salme Mujunen enkä välttämättä aivan tee kunniaa alkuperäisille, mutta ehkä niistä jotain suuntaa antavaa saa :) Mietin vielä niitä lauantain ratoja, ainakin sen hyppiksen varmaan vielä paperille saan.

A-radalla epäonnistuttiin pujottelulle viennissä, haastavia olivat erityisesti 10 ja 18 putkeen viennit, erityisesti makseilla! En muista tarkkaan miten suora 14-18 meni, en edes sitä, oliko siinä muuria tai rengasta, varmaan oli joku, joten siinä on nyt rengas.

B-radalla epäonnistuttiin lähestulkoon kaikessa (Aalle vienti, kepeille vienti. 6-putkesta tuli ulos vasemmalle, vaikken edes takaaleikannut, sekä kaikki takaakierrot..). A-radalta parhaat tulokset mineissä oli 2 vitosta ja B-radalta ehkä jopa 3 nollaa. Mutta tosiaan, näistä tuo A-rata oli ehdottomasti enempi meidän juttu, takaakierto / välistäveto hässäköitä pitäisi harjoitella kovasti sekä samoin noita tiukkoja putkeenvientejä kaikista mahd. kulmista.

A-rata 26.5. Salme Mujunen (noin suurinpiirtein)

B-rata 26.5. Salme Mujunen (noin suurinpiirtein)

Mutta nyt ylös ja ulos! Lapset olenkin jo pihalle saatellut. Iltapäivällä taas uimaan (en tosin minä...) ja illaksi mökille. Säät on olleet kyllä niin supermahtavia lomailua varten :)

JOA:n kisat

Lähdettiin perjantaina lasten kanssa Sotkamoon kylästelemään, kuinkas muutenkaan kuin kisat tähtäimessä - koska eihän minulla muuta elämää olekaan. Jos se joillakin on työ, joillakin perhe ja niin edelleen, niin minulla se on agility. Kisojen varjolla kävin myös sukulaisissa Joensuun suunnalla, kun kisat käytiin Liperissä, JOA:n järjestäminä siis. Lapset jäivät mummilaan hoitoon. Tykkäsin kisapaikasta ja järjestelyistä, työntekijöistä ja palkinnoista :) Niin, siis koska mehän päästiin palkinnoille! :D Wuhuu!! Jee! Jipikaijei!

Olen pahoillani, mutta en tuntenut ketään ketä olisi voinut pyytää videoimaan, joten videoita tuli vain kaksi, sunnuntailta, kun sukulaiset tulivat turisteilemaan :) Lauantai alkoi viileän aurinkoisissa merkeissä ja ekan vitosen arvoisen radan juoksin vielä pitkissä housuissa. Mutta tuli lämmin... Salme oli taikuroinut aivan ihanan lutusia ratoja kaksi kappaletta heti alkuun, joista molemmista tehtiin vitoset. Harmitti... Niin helppoja ja mukavia ratoja ja ei nollia... Ensimmäinen vitonen tuli pimän putkikulman kiellosta (todettiin taas torstain treeneissä ettei se vaan hokaile niitä kovin hyvin vielä.. treeniä, treeniä) Ja toisella radalla vitonen tuli ronskista takaaleikkauksesta kepeille, jonka Lisa lopetti kesken. Mutta muutoin virheettömiä ja jopa (varmaan) ihan kivaa katseltavaakin, eli siis tarkoitan sanoa, että sujuvia itsestä.

Kolmas rata oli haastavampi ja siinä hyllyyn kosahteli moni muukin. Tämä jälkeen juteltiin Tiina T:n kanssa parsoneista, meillä on ehkä vähän saman tyyppiset koirat agiradoilla ja hän kehotti kovasti ottamaan vähän P***elettä kehiin, heh tai ei nyt aivan sanasta sanaan niin :D Enkä minä muutenkaan osaisi kiroilla, mutta asennetta, aggrea ja sen semmoista, muuten ei parsonin kanssa oikein pärjää. Olinkin kyllä tietoinen asiasta, mutta minulla on kamalasti vaikeaa olla vihainen radalla - tai ei tietenkään vihainen, vaan jämäkka. Osaan minä kotona olla jämäkkä, mutta agilityssa olen vaan semmoinen "no hups, se meni sinne, ei se haittaa".

Mutta nyt minä tyttö sitten yritin oikeesti tosissani ja kuulema heti huomasi eron! ;) Ja niin siinä vaan kävi, että radalta tuli nolla! :) Semmoisella kamalalla hyppyradalla jossa oli pelkkiä hyppyjä ja putkia syöttämässä kamalissa paikoissa (ei siis edes pujottelua) ja me selvittiin sillä voittajiksi :) Jälkeen päin ajateltuna se oli kyllä ihan kiva rata. Kuinkas muutenkaan. Ja se oli siis voittonolla ja tuotti Lisalle sen ensimmäisen sertin :)

Sunnuntai aloitettiin kuumissa tunnelmissa melkein heti aamusta. Salmen piirtämä A-rata oli aika haastava paketti.  Erityisesti eräs putkisyöttö oli haastava ja siiheksikin asti oli pitänyt selvitä jo monesta mutkasta, joista siis selvittiin. Ja me selvittiin myös siitä kamalasta putkesta ja varmaan juuri sen "selviämisen" takia irrotin otteeni ja  Lisa ehti käväistä pituudella pujottelun sijaan -- !!! !!! Oih, kurjuutta! :( Hylyn johdosta testasin pujottelulla kunnolla vedättämistä ja Lisa tuli toiseksi viimeisestä välistä pois, mutta muuten puhdas rata, toisestakin putkiansasta huolimatta, että olin kyllä tosi tyytyväinen siihen, kun selvitiin kaikista niistä kohdista mistä olin epävarma.

Ensimmäinen joka tuli videolle oli viikonlopun ainoa sähläys rata, B-rata joka oli ihan puhtaasti kamala. Koetan piirtää vaikka radat tänne niin saatte kauhistella niitä tai oikeastaan sitä sunnuntain B-rataa vain. Se oli kamala. En videota nettiin edes lataa, ihan turhan päiten. Sillä radalla, kuten kaikilla muillakin viikonlopun agiradoilla plussaa oli keinu - Lisa teki superikeinut koko viikonlopun ajan :) Tai siis hyvät Lisaksi.

Ja alla videolla viikonlopun viimeinen rata, sunnuntain C-rata, josta tuloksena nolla ja sijoitus 3. Hidastusta tuli kahteen kertaan tehdystä Aasta joka on meillä vielä hidas ja siellä takana tehdyistä valtavista kaarroksista, joita videolla ei näy, mutta kolmansia varmaan oltaisiin oltu niistäkin huolimatta. Tiina ja Hertta sijoittuivat kakkoseksi ja viikonlopun voitokkain mini-3 koirakko Soile Casper voittivat kisan supermiinuksella, kuten heillä tuntuu olevan tapana :)

Omat treenit viikonlopulta

Radalle otin mallia Jenna C:n blogista löytyvästä treeniradasta. Hyppyesteitä ei ollut tarpeeksi edes ensimmäisiä 6 estettä varten, joten karsin yhden hypyn alusta pois, eikä tästä varmasti enää edes alkuperäistä ajatusta tunnista! :D Mittasuhteiltaan taisi koko radan leveys olla n. 6m, korkeus samaten. Semmoinen aika tiivis paketti siis, ja pujottelu vain kuudellä kepillä. Tavoitteena oli vahvistaa pujottelun aloitusta ansaesteellä häirittynä sekä pimeää putkikulmaa. Ne se haki aivan superhitaasti, joten pitää ensi kerralla ottaa helpompaa kulmaa vauhdissa ja siitä sitten vaikeuttaa. Samaa keppikulman aloitusta harjoiteltiin myös treeneissä viikolla, joskin tuolloin vielä haastavammassa vauhdissa ja kulmassa, silloin sylkkäri toimi parhaiten. Vasemmalta vietynä ei toiminut ollenkaan, vaan Lisa haki tuolloin aina tuon ansahypyn.

Haastavaksi koitui tällä kertaa pimeät putkikulmat, mutta kyllä Lisa alkoi niitä lopulta varmemmin hakemaan, hitaasti vain. Lämpö tosin vaikutti menoon yleensäkin ja treenin aikana Lisa tankkasi melkoiset määrät vettä. Osaa se onneksi silloin juoda kun sitä janottaa vaikka muutoin onkin huono juomaan.

Toinen haaste oli kuinka saada vietyä koira 10 esteelle takaakiertoon ilman että hakee ansahypyn suoraan edestä. Palkkasin siis väärästä suorituksesta monen monta kertaa, koska en vaan osannut ohjata loogisesti ollenkaan - kunnes keksin vedättää :) Se toimi!

Videolla aivan lopusta löytyy ratasuoritus kokonaisuudessaan, onnistuneena siis, muutoin se on aika pätkittäin tehtyä ja välillä kokeilen jotain ihan muutakin, kuten vauhtivetona esteet 1-6-7 ja 7 hypyltä suoraan pujottelulle vienti persjättö-sylkkärillä, Lisalla kun avokulmien haku niin, että olen itse sijoittunut sylkkäriasemiin on todella heikkoja. Puhumattakaan jostain videolla näkyvästä hölmöstä yrityksestä,yhden kerran se toimi.

Lisan meno on muutoin niin mukava katsella nyt, se liikkuu leppoisasti ja mika hauskinta, seisoo kauniisti, jalat kuten pitää, kyyristelemättä. Se on semmoinen Etelän lapsi, vilukissa ja voi miten siitä näkee kuinka rakastaa näitä lämpimiä säitä. Ja niin, kyllä ilmoitin meidät Joensuuhun viikonlopuksi - kaikki 7 rataa.

OKK:n ratapiirros

Blogiin tullaan paljon hakusanalla Eija Berglund, ilmeisesti ratapiirrosten perässä. Piirsin luonnoksen viikonlopun kolmosten C-radasta, tuomarina siis Eija Berglund. Varmasti kulmat ei ole sitä mitä oikeasti, mutta siinäpä kukin helpottaa tai vaikeuttaa tarvittaessa.

Hylkyjä mahtoi tulla eniten putki-kontakti-erottelu ja todella moni lennätti keinun, todella moni! Alun syherö tuntui monelle ensi alkuun vaikealta (siihen tuhrattiin paljon aikaa rataantutustuessa), kun siinä oli niin monta eri estettä tyrkyllä kolmosen takaakierron jälkeen. Suurin osa siinä silti valssasi (3.-4. väli) ja harvapa tuossa virheitä sitten kuitenkaan teki. Jolla kulla vauhdikas bordercollie meni pujottelun sijasta putkeen ja sen sellaista. Treeni-iloa! :) Meillä Lisan kanssa on tälle keväälle edessä vielä ties kuinka monta Berglundin rataa, eikä ne mitään helpoimpia tosiaankaan ole. Netistä Berglundin ratoja löytyy heikonlaisesti, niitä alkuperäisiä varsinkaan.

OKK 12.5. C-rata 3lk. Eija Berglund

Lisää erottelua

No nyt on takana varsinainen tehotreeni, kun kolmena päivänä ollaan treenattu kymmenisen minuuttia putki-kontakteja! Tänään vaikutti jo oikeinkin lupaavalta, että ehkä se sittenkin jo osasi ennestäänkin, mutta oli vaan hetkellisesti unohtanut - tai jotain :)

Videoilla huomaa paljon vaikutteita vähän sieltä täältä... Olen kamala apinoimaan ihmisiä.

Käytiin palauttava lenkki, jolle Jorekin sai tulla mukaan ja juosta hetkittäin vapaana. Se sitten kahteen otteeseen yhtäkkiä piti vasenta etujalkaansa ylhäällä ja pisteli menemään kolmella jalalla. Ensimmäisellä kerralla otin syyniin ja koetin palpoida ja tiirata varpaiden välejä, muttei mitään. Toisen kerran kun sattui sama, niin otin taas hihnan päähän, mutta loppu lenkin aikana n. 2km en nähnyt taas mitään merkkejä tassun nostelusta.

Mutta nyt kun asiaa mietin, niin heti kohta kun päästin Joren irti ensimmäisen kerran, kuului siitä metsästä jostain ihan kuin joku pikkukoira olisi rääkäissyt. Otin sitten heti molemmat haltuun ja koetin tähyillä näkyykö jossain lenkkeilijöitä mutta ei näkynyt. Elikä varmasti se olikin Jore "pikkukoira" ja johonkin on jalkansa telonut. Pitää vielä illan päälle tarkistaa tassu oikein huolellisesti.

Viikonlopuksi on luvattu helteitä, saapa nähdä yltääkö tänne meille asti.

Oppimista terrierihuminan havinassa

Nyt ollaan parina päivänä tehty lyhyttä ratapätkää teemana putkikontaktierottelu ja pujottelun umpikulmat. Aika hukassa oltiin, selkeytin sitten käskyjä ja ihan alusta ollaan osittain lähdetty, mitä ei osattu, niin helpotettu aina tarvittaessa.

Välillä kyllä tuntuu, ettei ole tosikaan kun putki on aivan nenän edessä ja sanon "putkeen, putkeen" niin Lisa hakee puomille, jonne pitää mennä väistelemällä minun jalkojani. Sillä jää todella voimakkaasti päälle edellinen treeni ja toistaa sitten sitä mistä viimeksi sai palkan - luonnollisesti, mutta siitä voidaan vaan todeta, ettei se ole ollenkaan sisäistänyt käskyjä. Huomasin sitten, että koira toimii paremmin, kun painottaa käskyä eri tavalla (vaihdoin "kiipeekiipeekiipee!!" kevyesti sanottuun "Aa-kiipee!" käskyyn, niin se kolme kertaa putkeen sykästyään "kiipeekiipeekiipee" käskystä hoksasikin yhtäkkiä ottaa puomin eri käskyn kuullessaan).

Ja olen pahoillani kaikesta kiljumisesta videolla, olin vaan niin iloinen, kun Lisa heti alkuun osasi niin hyvin erotella, kun käsky vaan oli oikea. Tiistaina kuvatuissa Jore taas kiljuu taustalla, pahoillani siitäkin. Lapset  seikkailee siellä välillä ees taas, joten koittakaa kestää, jos näitä joku muutenkaan ikinä katselee.. Itseäni vartenhan nämä tänne laitan ja itse asiassa varmaan eniten minun blogiani lukeekin minä. Videolla taas huomaa, miten voisin kyllä monipuolisemmin tehdä noita treenejä. Otan kuitenkin aina monta toistoa samaa, joka saattaa toimiakin joka kerta aivan yhtä hyvin, niin en silti hoksaa kokeilla siihen sitten jo jotain muuta ohjauskuviota. Oppisin ehkä itsekin jotain... Pitää muistaa ensi kerralla.

Tämä esteosaaminen on sitä semmoista osa-aluetta jossa minä herkästi teen väärin, saatan tehdä liikaa tai liian vaikeaa kerralla. Jotain minkä Foxy kesti mainiosti tai Foxylle se "liian" raja oli jossain kaukaisuudessa, eikä sinne koskaan tuntunut pääsevänkään. Lisakin kestää kyllä runsaasti toistoja (en usko, että meilläkään on raja tullut varsinaisesti vastaan, riippuen toki siitä mikä se raja on), mutta se ei vaan opi siitä mitään, kun se hoksaaminen jää joskus sellaisen huminan alle. Se on sellaista terrierihuminaa... Mutta hyvin se tekee, kun itse on sille reilu ja helpottaa kunnolla tarvittaessa. Eri asia sitten sellaisten esteiden kanssa joista se ei niin välitä, kuten keinu. Sitä ollaan otettu vain 2-3 toistoa kerran päivässä, semmoisten juttujen kanssa ei vaan voi tehdä liikaa tai siitä ei kyllä sitten tule enää ei yhtikäs mithän.

Voi myös olla, että vertailen omaa treenaamista liikaa jonkin muun rotuisen kanssa treenaamiseen, terrieri kun kestää toistoja ja paljon virheitä ilman että se on siitä moksiskaan, se palkkautuu ihan vaan olemalla ja kestää jopa kiellot jatkaen samaa hullun myllyä, jos sitä siltä halutaan. Jos itsellä on kova työmotivaatio, mutta ei ole  niin herkkä fiilistelemään "koiraa" tai niin kärsivällinen tai ihan vaikka vaan kokematon muutenkin, kannattaa valita terrieri kisakaveriksi, se ei mene niin helposti pilalle... ;) Lisa on pikkuisen poikkeuksellinen terrieri, vähän pehmeämpi ehkä, eikä niin itsenäinen kuin monet muut. Saa nähdä miten hukassa sitä sitten taas on sen seuraavan terripään kanssa...

Olen itse kyllä kovastikin herkkä ja monesti treenien jälkeen (en minä silloin treenatessa muista) mietin, olenko nyt ottanut koiraa tarpeeksi huomioon, palkannut oikein ja ollut johdonmukainen ja oikeudellinen, mutta kärsivällisyys on monesti hukassa (kaikkitännemullenytheti), en pura sitä kuinkaan koiraan, todellakaan, vaan siihen treeniin ja saatan kärsimättömänä ottaa liikaa toistoja tai liian usein tai mitä milloinkin. Ja silloin joskus huomaa, että Lisa on tavallaan jämähtänyt johonkin, minkä se muistaa toimineen siinä tilanteessa joskus aiemmin, eikä sille tule mieleen tarjota erilaista. Onkohan muilla tätä ongelmaa...? Eli minun pitää silloin helpottaa isolla harppauksella taaksepäin, että se tavallaan poikkeaa täysin siitä jostain aiemmasta treenistä, johon Lisa tilanteen yhdistää, eikä sen takia osaa tehdä jotain aivan uutta muutoin samassa tilanteessa... Kukaan ei varmaan ymmärrä tästä tekstistä mitään, mutta Lisalta tavallaan puuttuu sellainen taito yhdistellä oppimaansa. Minun pitää tehdä se yhdistäminen sille. Kyllä sekin joskus osaa, mutta hyvin usein se testaa ensin (monta kertaa) etteikö tähän nyt kuitenkin kävisi tämä miten tämän olen aiemminkin tehnyt. Silloin sillä vähän kuin humisee päässä. Ei auta vaikka mitä teen, pitää oikeasti helpottaa ja paljon, usein niin, että se alkuperäinen treenin aihe vähän kuin häviää kokonaan. Mutta minkäs teet. Sitten taas jossain eri tilanteessa se saattaa osatakin sen saman jutun ilman minkäänlaista huminaa.

Mutta kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, pahimman terrierihuminan hälvetessä, että hyvin se erottelee kuitenkin, keppikulmatkin meni hienosti, haki sylkkärillä ja poispäinkäännöllä tai mikä se nyt lie oli, mitä yritin joka se toimi. Nyt kun pääsisi vielä kenttätreeneissä harjoittelemaan erotteluja ja vaikeita avo- ja umpikulmia.

Olen tässä vähän suunnittellut vielä kunnon kisarepäisyäkin tälle keväälle... vähän ex temporee tämä kyllä taas tulee. Kun ei taida olla mitään muutamaan isompaa kisarupeamaa kesälle tiedossa, Lisan juoksutkin varmaan sattuu sinne kesä-heinävaihteelle, ettei suunniteltu TorKK-ARCT:in 5 starttia varmastikaan onnistu, niin olen lähdössä 25.-26. päivä Joensuuhun testaamaan meidän turnauskestävyyttä JOA:n 7 startin kisaviikonloppuna. Jännää. :) Ilmot menee tänään umpeen, joten huomenna tiedetään sitten oikeastikin, mennäänkö vaiko eikö mennä.