lauantai 30. toukokuuta 2015

Paketti on pian kasassa

Nimittäin Manun agilitypaketti :)

Kotona ollaan kaksi tai kolme kertaa nyt toukokuun aikana tehty pujottelua kuuden kepin voimin, eri kulmissa, ja pujottelu on siis vielä melko reilusti kujalla (tai muuttuu kujaksi viimeistään parin toiston jälkeen kun kepit on vain maassa kiinni). Viimeksi ollaan pujoteltu joskus huhtikuun alussa, arvelisin. Se vaan hoksaa tosi nopeasti mistä on kyse ja mistä palkan saa. Fiksu poju!

Manu oli eilen Kallilla mukana kun vedin treenin ja sai sitten lopuksi pujotella ja tehdä vähän rataakin. Autossa meinasi jonkin verran haukuttaa kun muut sai mennä putkea ja rallatella, mutta ihan siedettävässä määrin, koetin välillä käydä palkkaamassa hiljaisesta olosta.

Kun lopulta pääsin Manun kanssa kentälle alkoi tietenkin satamaan, ihan kunnollakin. Mutta meillä oli niin kivaa, etten antanut sen haitata!! Tehtiin pujoa ohjureilla jo melko suorana, mutta onhan siinä helpotusta siltikin reilusti kun täysin suoraan vertaa. Kokeilin sitten "kuhan vaan" myös ihan oikeaakin pujottelua ja Manuhan teki sen viimeistä väliä vaille kokonaan, ihan hyvällä rytmillä vielä :) Lopuksi irrottelin kujapujosta ohjurit ja otetiin kujaa ilman ohjureitakin ja se meni aivan yhtä hyvin.

Pujottelu on meidän viimeinen este ja sen jälkeen on kaikki esteet suoritettavissa, joskaan ei vielä kisavalmiita. Tärkeintä olisikin nyt saada koira ratavalmiiksi ja kun radat onnistuu, niin sitten me ollaan kisavalmiita :) Itsenäisyyttä tietenkään unohtamatta, itsenäistä estesuoritusta onneksi voi vielä vahvistaa kisaurankin alettua ja Manulla se on jo tosi hyvällä mallilla, paimen kun on. Pistän kaiken sen piikkiin...

En tosiaan osaa ottaa kiitosta itselleni Manun taidoista, se vaan on ollut superoppivainen ja lahjakas. Manun taidot pelkästään ei tosin meille tuloksia tuo, heh, sillä vauhtia sillä on niin paljon, että tulee olemaan haastavaa pysyä sen mukana tai saada Manun pysymään minun ohjauksessa tai miten se pitää nyt ajatellakaan... Paljon on opittavaa paimenkoirailijalla.

Mutta rauhoittumistreenien menestyksen perusteella uskallan tosiaan vähitellen alkaa jo haaveilemaan kisaurasta yleensäkään. Hyvä siitä tulee :)




https://youtu.be/uRzSdYnwgwc

perjantai 29. toukokuuta 2015

Torstain treenit

Eilen käytiin Lisan ja Manun kanssa viikkotreeneissä ekan kerran! Olipas se jännää. Manun vuoksi taisin vähän hermoilla ja siksi Lisan suorituksesta ei oikein tullut mitään, kun en keskittynyt. Ollaan tämä kesä siis molempien kanssa Katjan ryhmässä.

Tehtiin Jan Egil Eiden hyppyrataa Lisan kanssa, jossa oli melkoisen haastava keppikulma meille. Se ei ollut onnistua alkuunkaan. Ratapiirroksia on kaksi, kun minusta oli tarpeen piirtää versio, joka olisi kenties lähempänä eilistä totuutta.

Lisan kanssa ongelmia tuotti ensin 5-6 väli, johon persjättö venyi. Kun sain sen tehtyä ajoissa, eteni Lisa putkeen ihan oikein. Alkuun myös päällejuoksu sopi mainiosti, ei valssit tai persjätöt, kuten suunnittelin tai kokeilin. 9-11 väliä tein ensin takaakierto 10, saksalainen / persjättö mikälie ja sitten evokulmaa "sylkkärillä". Mutta se ei vaan onnistunut. Lisa haki aina 15 hypyn pujottelun takaa. Toki siinä oli vastavaloa ja minun liike kai vaan vei hypylle, vaikka kaikkeni yritin ja käänsin ja väänsin. 

Kunnes sitten muut ryhmäläiset tekivätkin kyseisen kohdan sijoittumalla itse 10 hypyn taakse, puolivalssin tynkää siihen ja tällä tavalla olivat valmiiksi paremmin sijoittuneena myös pujottelun nähden. Ja niin vain kuin se kökköiseltä tuntuikin ja vaikken sitä koskaan varmasti keksisi kisoissa käyttää, koska ei vaan tuntunut loogiselta, me tehtiin se ja se toimi. Lisa ehti kaarrattaa kympille aika voimakkaasti, koska oma liike tietenkin vie eteen, mutta tällä tavalla en ollut koiran linjaa tukkimassa välillä 10-12 (muista linjat!) ja Lisa haki ilmiömäisen hienosti avokulmaan, ilman mitään epäröintejä. Olinihanettävautsi!!!

Pujottelulta putkeen sujui parhaiten oikealta ohjattuna.

Oma ajatus eilisestä radasta

14 hyppyä kokeilin myös pakkovalssilla pujottelun ja hypyn väliin sekä saksalaisella, ja jälkimmäinen sopi meille paremmin.

17 hypylle tein useamman kerran takaaleikkauksen, vaikka persjättö siinäkin olisi toiminut kerrassaan mainiosti. Pari kertaa ihan lopuksi teinkin sitten persjätöllä. Japaninaista sovittelin 19. esteelle ja jonkun kerran se onnistuikin, mutta koska Lisa on vähän hasardi noissa "ottaako vaiko eikö ottaa oikein päin", kun valittavana on myös takaakierto, niin Katjan kanssa tultiin siihen tulokseen, että saksalaistyyppinen persjättö siihen väliin sopi tosi hyvin.

Kaiken kaikkiaan mukavan haastava rata, harmittaa tietty vähän, etten oikein tosissani siihen keskittynyt. Toki samat ongelmat olisivat voineet nousta esille joka tapauksessa.




--

Manun kanssa kokeiltiin ensin alkua nelosesteelle asti, mutta sen vauhti ja minun vihjeet eivät riittäneet ohjaamaan sitä neloselle, joten vaihdettiin suunnitelmaa. Tärkeintä nyt ei ollutkaan se meidän ratasuoritus, vaan Manun oleilu kentällä, kentän laidalla, muiden koirien läsnäollessa, autossa, Lisan kanssa, ilman Lisaa ja niin edelleen - ja täytyy sanoa, että olen kovin positiivisesti yllättynyt!

Treenailemassa oli kiihkeä borderipoika Korppu joka vähintäänkin metelöi radalla :D Sekä palloa leikittävä Thelma, jotka molemmat olivat jänniä, samoin toki joka ohjaajan käskytykset ja muiden kiihtyminen yleensä. Mukana oli naksu ja nakinpaloja ja me pärjättiin hyvin!! Olen onnellinen.

Naksuttelin muiden näkemisestä ja tekemisestä, haukuista, äänistä ja käskytyksestä. Jonkun pitäisi vielä tulla naksuttelemaan Manulle minun tekemisestä Lisan kanssa, kun se joutuu odottamaan yksin (ja myös toisin päin, ei auta että toinen käyttäytyy hienosti kun toinen ei...)

Lenkiteltiinkin Thelman kanssa ja Thelmaa Manu jostain syystä joko pelkäsi tai koki muutoin haukuttavana (minusta tuntuu, että T:n pallo sai tämän alkujaan aikaan, eli pallo olisi pitänyt saada itse), ja Manu ehti valitettavasti räyhäämään Thelmalle lenkillä useamman kertaa, vaikka kovasti koetin siedättää positiiviseksi asiaksi sitäkin. Mutta varmasti jatkossa Thelmastakin tulee kiva ja muihinkin koiriin totutaan ja jopa pidetään niitä kivoina.

Esteitä kerätessä Manu sai odottaa vetokoukussa hihnan päässä ja odottikin tosi hienosti :) Thelma oli vapaana meidän kanssa kasaamassa ja leikitteli välillä pallolla, joka sai peri kertaa Manun haukahtelemaan, muttei mitään isompaa.

Joten kertakaikkisen tyytyväinen olen tähän meidän ensimmäiseen kertaan. HIENO MANU!! :) Viime vuonnahan se oli aivan pitkin mäntyjä ja estekoppeja (seinien puutteessa) ja haukkui kaikki, tempoi hihnassa ja otti vain harvakseltaan kontaktia minuun. Ja tämä oli myös meidän eka kerta kentällä tälle vuodelle. Että kerrassaan. Upeaa.

Puomin kontaktia tehtiin myös kertaalleen vauhdin kera ja hyvin mäni. Katja kehui. Manu oli koko ajan kuulolla, silmät kirkkaina ja korvat höröllä tekemässä minun kanssa. Paremmin siis meni kuin hallilla kertaakaan koko talvena.

Saahan sitä kehua? Kiitos ja Anteeksi ;)

"Joko nyt? Joko Nyt?"
Kallinkankaalla näytti jo ihan kesältä, eikä juostessa ollut kylmäkään :)
Iltalenkillä Manu olisi jo ollut menossa uimaan (on se jo pariin otteeseen pulahtanut)
Jore ei sen sijaan epäröinyt ja illan se nukkuikin sitten kiepillä peiton mutkassa.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Kuulumiset

Meille kuuluu laumana hyvää.

Käytiin Joren kanssa naksuttelemassa jälleen naksutinkouluttajan luona viime viikolla ja se alkoi heti tuottamaan tulosta. Edellinen kerta siis parisen vuotta sitten siellä jossain Keski-Suomessa. Nyt naksuteltiin hihnakävelyä, hevosen näkemistä, ihmiseen koskemista, ihmisen sietämistä yleensä, vastaantulijoita, rauhoittumista.

Kotona ollaan naksuteltu Manun luota pois tulemista ja minun luona / makuulla oleilua, eli kun malttaa pistää maate tai muutoin rauhoittua. Ollaan myös naksuteltu lenkit hihnassa ollessa, sekä pari hassua metsässä vastaantulijaa (Meillä on käynyt tuuri! Yleensä niitä ei ole ollenkaan).

Joren kanssa olen myös muutamaan kertaan taas tehnyt ihmisjälkeä. Ihan omin nokkineni kuljen metsässä useampia kymmeniä metrejä, ehkä n. 100m pitkästi viimeisimmän kerran. Jätän vinkulelun jäljen päähän ja menen samoin tein hakemaan Joren. Seuraavaksi pitäisi kai tehdä vähän vanhempi jälki, tämä kun menee jo kuin vettä vain. Jore tykkää kovasti! Ja minä myös :)

Manu on saanut hihnanaksuttelua myös. Lisa on vaan saanut palkkaa :D Rauhoittumistreeni sun muu siedätys laajennetaan myöhemmin myös Manuun. Ollaan otettu taas yhteyttä yli Suomen eläinkouluttajaan ja koetetaan parantaa meidän laumahenkeä.

--

Lisa on aivan ihana pienhyrrä taas, olen pistänyt merkille sen nuortumisen steriloinnin jälkeen, mikä on vain voimistunut kevään ja kelien paranemisen myötä. Tänä iltana meitä aivan hemmoteltiin 14 lämpöasteen, satunnaisen sadepisaran, ilta-auringon ja linnunlaulun kera, kun käytiin koirien kanssa lenkillä. Lisa lenkitti minun puolestani molemmat pojat ja piti ne tehokkaasti liikkeessä :D Kyllä ei voi kuin kuulla, miten Lisan lihakset paukkuu ja natisee kasvaessaan tuolla metsissä juostessaan. Se on oikeasti ihan kuin se oli 6 vuotta sitten keväällä, alle vuoden ikäisenä. Jahtasi Rommia pitkin Nikkalan kankaita, kiljui ja haukkui joka välissä, kun Rommi koetti välillä levähtää. Erotuksena siihen sillä vaan on jo vauhtia itsellään jopa enemmän kuin pojilla, joten kiljumista kuullaan vain kun Manu oikein pääsee vauhtiin :)

Igsy on voinut C:n luona hyvin ja olen iloinen, oli ihana halia ja pusutella sitä viikonloppuna.

Me ollaan nautittu keväästä, parasta just nyt. Tai se on parasta aina. KEVÄT!

maanantai 25. toukokuuta 2015

Tulokset + kaikki kisavideot

Selkeästi blogin kirjoittamisesta tulisi saada laiskanläksyä. Vinot pinot.

Kaikenlaista on tehty, päällimmäisenä tällä hetkellä Lisan arvokisatulokset, jotka junnaa paikallaan, likimain. Yksi aginolla saatiin torstaina omista kisoista Keminmaassa superhelpolta radalta, heh. Hypärillä tapamme mukaan reviteltiin hylsyn arvoisesti (haluan viimeisen sertin sellaiselta radalta että siitä voi olla Y L P E Ä, joten ei passaa löysäillä!). Eilen sitten palattiin Rovaniemeltä...

Keminmaan aginolla

Päästiin mukaan minivaunuilemaan Rovaniemelle C:n, Svean ja Igsyn kanssa ja olihan meillä mukavaa! On se vaan niin luksusta kun on oma lämmin mökki heti kisapaikan vieressä ja jos ei aivan kaatamalla sada ja ikkunat ole huurussa, saattaa nähdä radatkin lämpimästä käsin. Hyvin mahduttiin kaksi aikuista ja kolme aikuista koiraa. Ja ollaan kyllä kernaasti työntymässä mukaan uudemmankin kerran - Jällivaaran kisat heinäkuussa olisi niin huiput!! Vähän niinkuin Agirodun korvike täällä pohjoisessa :)

Rovaniemelle sattui varsinkin lauantaille kaamea sää - siispä erinomaista treeniä litimärin vaattein, koirin ja hiekkakentin. Kenttä oli välillä melkomoisessa kunnossa, mutta neljän radan joukkoon mahtui silti kaksi oikein sujuvaakin suoritusta joista tuloksena A-radan hylkäys ennen pujottelua sekä C-radalta viittä vaille nolla hypyltä kieltäytymisen muodossa, kun en vaan antanut toisen rauhassa tehdä loppuun (oih ja voih sitä surkeutta!). Sen tai oikeastaan sen viimeisen radan myötä myös kaatuivat siis SM2015-haaveet, nyt kun vaan en enää voi saada kahta aginollaa mistään viikon sisällä. Viimeiselle eli D-radalle kartutin yhden kiellon putkelle ja lopulta hylyn toiselle putkelle, nekin täysin vältettävissä, jos olisi ollut ajatus mukana loppuun asti. Mutta kontaktit alkoi jo vähän siinä vauhdissa pettää...

Videoissa kannattaa naksutella HD:t päälle, näkyy sillai paaaaljon paremmin isolta näytöltä.

A-rata (hyppy)


Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=laH6H4hGqMY

B-rata


Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=ATzfqtoqfec

C-rata


Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=QPUvi36ocG0

D-radankin sain vielä, vaikka omasta puhelimesta akku jo tyhjenikin :) Kiitos N!


Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=W8YkbbL0EEs&feature=youtu.be

B-radalla Lisa ohjuroitui muutamalle ei suoritettavalle esteelle ja D-radalta harmillinen kielto putkelle :/

Mutta. Ne kisat on nyt takanapäin. Olen ilmoittanut meidät Ouluun iltakisoihin viikon päästä, ja kahden viikoon päähän sunnuntaille pariin agistarttiin Virpiniemeen. Ja iltakisoihin SM:eihin mennään myös. Joten kuka tietää, ehkä onni on vielä myötä ja päästäisiin ensimmäistä kertaa testailemaan ratoja karsintoihin. Ei tässä vaiheessa ainakaan voi luovuttaakaan.

Jos minulta kysytään, niin kyllä minä vielä uskon meihin. Meno on aika lailla sujuvaa nyt, enempi vaan haluan varmuutta ja itsenäisyyttä kontakteihin ja niitä onneksi päästään vielä treenaamaan ja ehditäänkin hyvin. Itsenäisyyden myötä kontaktien suoritusvauhtikin lisääntyisi ja sitäkin tarvittaisiin, niihin palaa aikaa, mutta kisoissa en ala hoputtamaan. Puomi on hyvä, keinu on hyvä, Aa on juoksuhko-epämääräistyyppinen-tilapäisratkaisu, joka ei välttämättä pysy kasassa tuollaisenaan kovin kauaa. Jaa-a, enkä tiedä haluankokaan, kamalan pitkä nimi sillä.

Tässä vielä ratapiirrokset:

Mika Moilanen Keminmaa 21.5.2015
A-rata


Petteri Kerminen Rovaniemi 23.-24.5.2015
A-rata


B-rata


C-rata

D-rata

perjantai 15. toukokuuta 2015

Yksi pois parvesta

Igsy lähti jäädäkseen ja sen uusi koti on nyt Svean kaverina C:n luona. C jos kuka koiraihmisenä ymmärtää miten kerrassaan mainio ja täydellinen tuo typykkä on, osaa katsoa sen mahdollista oirehdintaa ja pystyy myös tarjoamaan sille sopivaa virikettä ja liikuntaa. Igsy on voinut C:n luona hyvin ja tulee huomenna hierottavaksi, koska edellinen kerta peruuntui.

Ikävä ja totuus iskikin vasta nyt, kun C oli laittanut kuvan uudesta laumanjäsenestään tänään omalle FB-sivulleen. Ei se iskenyt silloin kun sanoin C:lle, että jos kaikki menee hyvin, voi Igsy jäädä, eikä silloin kun Carina sanoi kaiken menneen hyvin ja Igsyn voivan jäädä, eikä edes tänään kun annoin paperit ja tulostin omistajanmuutosanomuksen. Se iski kun näin ne nappisilmät ja sen kaulareuhkan ja ne kauniit korvat. Se on se ikävä joka sillälailla iskee. Kun se kerran oli meidän ja sitten kaikki meni miten meni... Ei sille vain voi mitään. Näin on parempi.

Tiedän, että Igsy tulee voimaan hyvin siellä. Sillä on siellä ihanin Svea ystävänä ja C osaa katsoa jos se alkaisi vielä oirehtimaan. Meiltä tietenkin on ikuinen hieronta-apu ja tuki kaikessa. Ja se siellähän on meistä alle kilometrin päässä, siellä ei niin kaukana.

Olet rakas ihanin rakkauspakkaus ja toivon sinulle vain kaikkea parasta. Anteeksi.


torstai 14. toukokuuta 2015

Kentän korkkaus

Treenailtiin pikkupikkutovi Manun kanssa tänään omalla kentällä. Sen meno oli oikein rauhallista ja aikuismaista. Laitetaan korvan taakse ja tarkkailuun - koska se on siis aina hullu, murisee ja hyökkäilee. Tai kai se joskus lopettaa tai oppii ettei sillä saa mitään, ehkä se päivä oli tänään. Oli sillä kuitenkin vauhtia ihan hyvin, kun ottaa huomioon, etten minä liikkunut kovinkaan.

Otin videotakin menestyksekkäästi, puhelimella... Treenin alla oli keinu, tehtiin vähän sylkkäriä ja sitten vaan höntsää, tulee hyvin ohjaukseen. Ainakin tänään. Yleensä aika hankalaa, enkä tähän todellakaan tuudittaudu ;) Ja voihan olla, että oli tosiaan epätavallisen rauhallinen ja siihen on joku syy. Ei ole tosin nuollut sitä jalkaansa nyt enää.

Sää on pysynyt jonkin aikaa nyt sateisena ja kenttä oli osittain aivan litimärkä, kurainen ja hyiällö. Pitää antaa sen kuivaa ja ruohon kasvaa, ennen kuin oikeasti voidaan alkaa treenailemaan.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Rovaniemelle

Ilmoitin Lisan Rovaniemelle vajaan parin viikon päähän. Edellisistä Rovaniemen kenttäkisoista on mennyt aikaa, koska olen kisannut siellä vain Foxyn kanssa, parisen kertaa kai. Kenttä on kiva ja Ragit on tosi kiva seura, palkinnot kivat, joten mikäs kisatessa. Säätkin on aina ennen suosineet, joten miksipä ei nytkin, vaikka juuri tällä hetkellä onkin jäätävää ja sataa kamalasti vettä. Ropisee kivasti ikkunaan.

Omat kisat on tässä välissä torsai-iltana. Vielä ehtii ilmoittautua, jos joku on unohtanut. :)

Käytiin Lisan kanssa myös Kemissä viikonloppuna kisaamassa kaksi agistarttia tuloksin HYL, HYL. Eikä siinä mitään, tehtiin hyvin ja lujaa, mutta onnistuin tekemään kaksi virhettä per rata. Ei yhtään kontaktivirhettä tosin, ne meni hyvin. Olen nyt niissä sitten kuitenkin antanut löysää, menen sillä minkä Lisa osaa ja jonka siltä voin vaatia. Minussa ei taida olla tarpeeksi sisua opettaa sille kunnon 2o2o:ta. Mutta olen erittäin, erittäin tyytyväinen siihen, että halutessani ja vaatiessani saadaan kontaktit toimimaan.

Radat oli tosi kivoja, tuomarina oli Janne Karstunen - ihan uutta meille, ja monelle muullekin, sillä Janne on tuomaroinut vasta lyhyen tovin. Meille oli juuri perjantaina tullut läjä sukulaisia kylästelemään, joten jätettiin viimeinen rata starttaamatta, tarjolla olisi ollut vielä siis hyppyrata. Radat olivat melko suoraviivaisia revittelyjä, joissa välillä tarkemmin otettavia kohtia. Minä onnistuin ohjaamaan jotenkin turhan vauhdikkaasti tai huonosti ennakoiden, että Lisa itse asiassa karkaili sinne sun tänne. Kaikki virheet olivat siis Lisan etenemisestä johtuvia, jotka aiheutin omalla sijoittumisella enemmän kuin huonolla ohjauksella jolloin annoin sen edetä väärille esteille... Tai jotain.

Varmaan siinä omassa "täysillä" yrittämisessä nyt näkyy se, että vein liian lujaa ja liian pitkälle. Nyt saisi sitten pitää mielessä, että vaikka vetääkin täysillä, pitäisi muistaa tehdä se hillitysti ja koiralle loogisesti.

En tiedä onko mahdollista enää saada kasaan puuttuvia SM-nollia, mutta karsintoihin ainakin ja toki me vielä yritetään! Ollaan näillä näkymin Arcticilla minijoukkueen varakoirakkona. Mukava on edustaa omaa seuraa, mutta harmittaa tietenkin, ettei me taideta vieläkään päästä mukaan joukkueeseen. Positiivista siinä on se, että meillä on tosi kilpailukykyinen ja hyvätasoinen joukkue. Ollut jo monta vuotta.

Lisa sai tänään uusia, keltaisia vinkuja. Huomenna testimään niitä kontaktien kera! :)