Torstain treenit

Eilen käytiin Lisan ja Manun kanssa viikkotreeneissä ekan kerran! Olipas se jännää. Manun vuoksi taisin vähän hermoilla ja siksi Lisan suorituksesta ei oikein tullut mitään, kun en keskittynyt. Ollaan tämä kesä siis molempien kanssa Katjan ryhmässä.

Tehtiin Jan Egil Eiden hyppyrataa Lisan kanssa, jossa oli melkoisen haastava keppikulma meille. Se ei ollut onnistua alkuunkaan. Ratapiirroksia on kaksi, kun minusta oli tarpeen piirtää versio, joka olisi kenties lähempänä eilistä totuutta.

Lisan kanssa ongelmia tuotti ensin 5-6 väli, johon persjättö venyi. Kun sain sen tehtyä ajoissa, eteni Lisa putkeen ihan oikein. Alkuun myös päällejuoksu sopi mainiosti, ei valssit tai persjätöt, kuten suunnittelin tai kokeilin. 9-11 väliä tein ensin takaakierto 10, saksalainen / persjättö mikälie ja sitten evokulmaa "sylkkärillä". Mutta se ei vaan onnistunut. Lisa haki aina 15 hypyn pujottelun takaa. Toki siinä oli vastavaloa ja minun liike kai vaan vei hypylle, vaikka kaikkeni yritin ja käänsin ja väänsin. 

Kunnes sitten muut ryhmäläiset tekivätkin kyseisen kohdan sijoittumalla itse 10 hypyn taakse, puolivalssin tynkää siihen ja tällä tavalla olivat valmiiksi paremmin sijoittuneena myös pujottelun nähden. Ja niin vain kuin se kökköiseltä tuntuikin ja vaikken sitä koskaan varmasti keksisi kisoissa käyttää, koska ei vaan tuntunut loogiselta, me tehtiin se ja se toimi. Lisa ehti kaarrattaa kympille aika voimakkaasti, koska oma liike tietenkin vie eteen, mutta tällä tavalla en ollut koiran linjaa tukkimassa välillä 10-12 (muista linjat!) ja Lisa haki ilmiömäisen hienosti avokulmaan, ilman mitään epäröintejä. Olinihanettävautsi!!!

Pujottelulta putkeen sujui parhaiten oikealta ohjattuna.

Oma ajatus eilisestä radasta

14 hyppyä kokeilin myös pakkovalssilla pujottelun ja hypyn väliin sekä saksalaisella, ja jälkimmäinen sopi meille paremmin.

17 hypylle tein useamman kerran takaaleikkauksen, vaikka persjättö siinäkin olisi toiminut kerrassaan mainiosti. Pari kertaa ihan lopuksi teinkin sitten persjätöllä. Japaninaista sovittelin 19. esteelle ja jonkun kerran se onnistuikin, mutta koska Lisa on vähän hasardi noissa "ottaako vaiko eikö ottaa oikein päin", kun valittavana on myös takaakierto, niin Katjan kanssa tultiin siihen tulokseen, että saksalaistyyppinen persjättö siihen väliin sopi tosi hyvin.

Kaiken kaikkiaan mukavan haastava rata, harmittaa tietty vähän, etten oikein tosissani siihen keskittynyt. Toki samat ongelmat olisivat voineet nousta esille joka tapauksessa.




--

Manun kanssa kokeiltiin ensin alkua nelosesteelle asti, mutta sen vauhti ja minun vihjeet eivät riittäneet ohjaamaan sitä neloselle, joten vaihdettiin suunnitelmaa. Tärkeintä nyt ei ollutkaan se meidän ratasuoritus, vaan Manun oleilu kentällä, kentän laidalla, muiden koirien läsnäollessa, autossa, Lisan kanssa, ilman Lisaa ja niin edelleen - ja täytyy sanoa, että olen kovin positiivisesti yllättynyt!

Treenailemassa oli kiihkeä borderipoika Korppu joka vähintäänkin metelöi radalla :D Sekä palloa leikittävä Thelma, jotka molemmat olivat jänniä, samoin toki joka ohjaajan käskytykset ja muiden kiihtyminen yleensä. Mukana oli naksu ja nakinpaloja ja me pärjättiin hyvin!! Olen onnellinen.

Naksuttelin muiden näkemisestä ja tekemisestä, haukuista, äänistä ja käskytyksestä. Jonkun pitäisi vielä tulla naksuttelemaan Manulle minun tekemisestä Lisan kanssa, kun se joutuu odottamaan yksin (ja myös toisin päin, ei auta että toinen käyttäytyy hienosti kun toinen ei...)

Lenkiteltiinkin Thelman kanssa ja Thelmaa Manu jostain syystä joko pelkäsi tai koki muutoin haukuttavana (minusta tuntuu, että T:n pallo sai tämän alkujaan aikaan, eli pallo olisi pitänyt saada itse), ja Manu ehti valitettavasti räyhäämään Thelmalle lenkillä useamman kertaa, vaikka kovasti koetin siedättää positiiviseksi asiaksi sitäkin. Mutta varmasti jatkossa Thelmastakin tulee kiva ja muihinkin koiriin totutaan ja jopa pidetään niitä kivoina.

Esteitä kerätessä Manu sai odottaa vetokoukussa hihnan päässä ja odottikin tosi hienosti :) Thelma oli vapaana meidän kanssa kasaamassa ja leikitteli välillä pallolla, joka sai peri kertaa Manun haukahtelemaan, muttei mitään isompaa.

Joten kertakaikkisen tyytyväinen olen tähän meidän ensimmäiseen kertaan. HIENO MANU!! :) Viime vuonnahan se oli aivan pitkin mäntyjä ja estekoppeja (seinien puutteessa) ja haukkui kaikki, tempoi hihnassa ja otti vain harvakseltaan kontaktia minuun. Ja tämä oli myös meidän eka kerta kentällä tälle vuodelle. Että kerrassaan. Upeaa.

Puomin kontaktia tehtiin myös kertaalleen vauhdin kera ja hyvin mäni. Katja kehui. Manu oli koko ajan kuulolla, silmät kirkkaina ja korvat höröllä tekemässä minun kanssa. Paremmin siis meni kuin hallilla kertaakaan koko talvena.

Saahan sitä kehua? Kiitos ja Anteeksi ;)

"Joko nyt? Joko Nyt?"

Kallinkankaalla näytti jo ihan kesältä, eikä juostessa ollut kylmäkään :)

Iltalenkillä Manu olisi jo ollut menossa uimaan (on se jo pariin otteeseen pulahtanut)

Jore ei sen sijaan epäröinyt ja illan se nukkuikin sitten kiepillä peiton mutkassa.