Rovaniemi sunnuntain C- ja D-radat

No olihan sieltä lähellä tulla nollavoitto ja kolmas sija, mutta ei sittenkään ;) Ihan ensimmäistä rataa kolmosissa en saanut nauhalle, kun Esalla oli kädet täynnä Ilsen kanssa, mutta toinen rata tallentui.

Tuomarina oli Sari Mikkilä ja radat vauhdikkaita ja hauskoja :) Niissä olivat teemana ohi viennit ja ne onnistuivat Foxylla yllättävänkin hienosti. Vielä pikkuista enenmpi saisin koiraani luottaa noissakin, vaikka ansa paikkana taisikin näin kokemattomalla koiralla olla usea hyvin suoritettu ohi vienti ja sitten tiukempi paikka Aalta putki tyrkyllä, jonne Foxy sitten D-radalla sujahti.

Mutta oikein tyytyväinen olen meidän ekoihin startteihin kolmosissa, en jännittänyt yhtään niin paljon kuin arvelin että kävisi, uskalsin tehdä omat ratkaisut ohjauksen suhteen, vaikka sitten radalla olisi pitänyt vielä uskaltaa luottaa Foxyyn. Ekalta radalta harmittava kielto siivekettä kierrettäessä ja vielä harmillisempi Aan kontakti jonka jätin ohjaamatta tuon vitosen jälkeen :/

Foxylla oli kivasti vauhtiakin, ekan radan kämmäysten vuoksi (kielto, hidas puomi) ajallisesti jäätiin viidensiksi, uskoisin, että kolmen parhaan sakkiin oltaisiin ilman noita virheitä ylletty, tokalla radalla oltaisiin saatettu kivuta ihan sinne korkeimmalle pallille asti, jos ei olisi tullut hylkyä. :) Näin siis laskeskelin videolta. Jossittelua tietenkin vain, mutta näin ekan kerran kova tasoisessa porukassa on kiva vähän vertailla, minne me vauhdin kanssa tällä hetkellä ylletään ja kyllä me ollaan melko nopeita. :)

D-rata tulos HYL


Mutta keskiviikkona sitten lisää tätä hauskaa! :) D-kisassa on ylivoima parsoneita, eikä yksikään mikään hidas, tavoitteena tietenkin nelosvoitto valkoisille ärriereille ;)

Puhtaat silmät

Luleåssa peilattiin Foxylle kaksi puhdasta silmää ja polvetkin tutkittiin vielä uudestaan ja todettiin terveiksi, tällä kertaa jopa kahden lääkärin voimin, kuten silmätkin, koska paikalla oli myös lääkäriharjoittelija. :) Nyt tiedot näkyvät myös Ruotsin rekisterissä ja rotuyhdistyskin hyväksyy nämä omassa maassa saadut tulokset... Niin höpön pöpön pömppää!!! Mutta tärkeintä tietenkin, että koiruus on edelleen terve.

Ouluun ja Kemiin

Ilmoitin Foxyn juuri Oulun kaksipäiväiseen näyttelyyn sekä Kemiin. :) Kemiin pääsee myös Lisa. Tuomareina Oulussa lauantaina Alex Krasilnikoff Tanskasta ja sunnuntaina Ann Rode Ruotsista. Kemissä taasen tuomarina Irina Poletaeva.

Pitkästä aikaa semmoista näyttelykesääkin viettämään, kun nyt on Foxy ilmottu jo neljään näyttelyyn, enempää ei lähiseuduilla olekaan, Ylivieska me jätetään väliin. Foxyllehan me vähän niinkun haettaisiin niitä sertejä ja Lisa jos saisi sen H:n nyt kun on 15kk jo täyttänyt. Jos vaikka agivalioksi sitte joskus, ehkä :)

Kisakatsausta

Sunnuntaina ollaan menossa kisoihin Rovaniemelle ja siellä startataan ekaa kertaa kolmosissa. Tavoitteena on tietenkin saada puhtaita ja nopeita ratoja, mutta tiedossa on, että vastuksena onkin nyt luokkaa vaihdettuamme muutamia todella nopsia ja taitavia koirakoita, joten meidän puhtaat nopeat radat tulisi olla superpuhtaita eli pienikaarroksisia ja säpäköitä varmoja kontakteja, jos nyt onnistuttaisiin saamaan tuloksellisestikin puhdasta rataa ;) - siis että päästäisiin sijoituksille. Mutta nyt onkin hauska päästä tavoitteelliseen porukkaan kisaamaan, kun vastusta on varmasti monesta, palkintopallille tuskin pääsee enää kymppi tuloksella ja ykköseksi ei niin vain sykästäkään vaikka tuloksena olisi nolla. :)

Ensi viikon keskiviikkona kisataan omissa kisoissa ja omalla kentällä. Ei olla vielä käyty kyllä edes omissa ulkotreeneissä, kääk, joten Foxylla mahtaa olla sielläkin vauhtia ja mikäs siinä, jos korvissakin olisi kuulo tallella! Sitten tulee varmaan pieni tauko kisoihin tai sitten vähän isompi, jos astutus sattuu tähän väliin. Muussa tapauksessa pyrin käymään muutamissa kisoissa Ruotsin puolella heinäkuun aikana, jos juoksuja joudutaan odottelemaan.

Laskeskelin tässä hylkyprosenttia meidän ykkös- ja kakkosluokasta ja se on huimat 54%... heh, ei mitenkään hurjan kehuttava tulos. Startteja taitaa olla koossa nyt 48kpl, joista ykkösissä 19 ja kakkosissa 29. Tänä talvena tuli paljon rimoja alas, joiden takia monet puhtaat radat muuttuivat vitosiksi tai kympeiksi. Kontaktivirheitä on tullut eniten aalta, mutta mukaan mahtuu myös muutama puomi ja vauhtikeinu. Myös muutamia kieltoja ollaan saatu vaikeampia ohjauskuvioita kokeiltaessa, Foxy kun ei itsenäisesti kieltäydy esteistä, vaan minun on mentävä siihen väliin tekemään jotain väärin.

Kontakteihin olen alkanut puuttumaan nyt uudella puhdilla kesän tultua, rimoihin aletaan kiinnittää huomiota, jos niitä tulee alas vielä nyt kesänkin aikana. Hierojalle koira pitää viedä muutenkin tuon viime viikkoisen takia, koska varmasti on ehtinyt sen takia kehittää jotain jumeja jonnekin. Lisäksi pitää harjoitella vaikeita keppikulmia, sekä noita hyppykulmia, joilta Foxy sai talvella kieltoja. Vaikka olenkin aika varma, että nyt sunnuntain jälkeen mulla on sata ja yksi juttua joita pitää alkaa treenaamaan, ekojen kolmosstarttien jälkeen :P :)

Lauantaina lähdetään tosiaan Luleån silmätarkastukseen, toivotaan että tuodaan sieltä mukanamme hyviä uutisia! Nyt ajattelin lähteä treenaamaan pikkuisen kontakteja.

Agileiriltä

Rankan viikonlopun jälkeen kotiin pääsin n. 2.30 paikallista aikaa, eli paluumatkaan meni reilut 12h. Se oli ihan kiitettävä saavutus, kun mennessä tuhlailtiin aikaa niin, että matkaan kului 15 tuntia, tosin tottahan on, että me pysähdyttiin leirille mennessä kahdessa paikkaa kahvilla/syömässä, joten kyllähän siihen vähän eri tavalla kuluu, kuin huoltsikoilla.

Aamulla vielä jahkailin ja mietin otanko vaiko enkö ota Foxya mukaan, mutta otin kuitenkin. Tunnustan ja poden syyllisyyttä siitä, että se olisi kyllä pitänyt oikeasti jättää kotiin, sillä treeniradoilla ei ollut sen omaa vauhtia ollenkaan. Se ei kyllä ontunut ja vapaa-ajallakin oli aivan oma itsensä. Lauantaina vauhdista tosin vei suurimman puhdin se helle, sunnuntain rata oli jo vauhdikkaampi, mutta ei minusta ihan Foxyn vauhdikkaimmasta päästä kuitenkaan. Mutta tämmöisen ratkaisun tein. Ensi kerralla olen viisaampi. Nyt typykkä mennä revittelee lenkillä niinkuin viimeistä päivää vietäisiin, helle on täälläkin päässä lakannut ja sen huomaa myös koirien vireystasosta lenkillä :)

Kuvia olisi pitänyt ottaa huomattavasti enempi, se vähän harmittaa. Mennessä käytiin Kokkolassa tervehtimässä Ninjan kasvattaja Hannamaariaa ja hänen kahta länderiään. Saatiin pannaria massuun ja jatkettiin melko nopsaan matkaa. Kokkolaan oli meiltä n. 340km ja siitä Tampereelle suurinpiirtein sama matka. Tampereelle suunnattiin katsomaan Eikkaa ja Sisua, edellistä tosin enempi :) Pojat olivat tosi jämäköitä ja tomeria molemmat, Sisu ehkä vähän sosiaalisempi ja ihmishakuisempi, Eikka tykkäsi enemmän kulkea omia reittejään, mutta rauhoittui sekin pian rapsuteltavaksi. Urokset tulivat erinomaisesti toimeen keskenään, siinä niitä pystyi rapsuttelemaan molempia vieretysten vaikka meidän tytöt murisi tai napitti tiiviisti metrin päästä auton perälunkasta, pojat vain pusuttelivat toisiaan tai minua ja istuivat molemmat minun sylissä rapsuteltavana, välillä piti käydä heiluttamassa tytöille häntää. :)
















Yhteen ei koiria päästetty ollenkaan, kun meidän tytöt ei ole ollenkaan niin kivoja. Foxy pääsee sitten vasta kun aika on lähemmin tutustumaan Eikka-poikaan :) Se osaa olla aika tyrkky kun aika on oikea...

Tampereelta oli matkaa Kaarinaan vielä jonkin verran ja perille saavuttiin siellä joskus yhdentoista aikoihin, vähän sen jälkeen, kun navigaattori pyöritteli meitä tovin moottoritien rampeilla osaamatta päättää oikeaa. Tuorlan Majatalo tiluksineen oli todella kaunis ja viehättävä paikka - en ihmettele yhtään miksi leiri järjestetään vuosi vuodelta siellä. Harmittaa vain, kun se on niin kaukana täältä. Kyllä edes takainen matka Turkuun yhdeksi viikonlopuksi, edes kerran vuodessa, on todella työläs...





















































Nukkumaan pääsin puoli yhden aikaan, vaikkei uni aivan heti tullutkaan. Aamulla herätys oli melko aikainen ja onnistuttiin vähän myöhästymään leirin avauksestakin. Aamupäivät meillä olikin melko hässäkkää molempina päivinä, koirien vaunujen ja vauvan kanssa ehtiä sinne sun tänne ja sitten vielä rataantutustumiset ja treenit siihen päälle. No juu, jälkeen päin hoksattiin, että helpompi olisi ollut, jos oltaisiin molemmat oltu samassa treeniryhmässä, jolloin oltaisiin voitu tutustua yhtäaikaa samaan rataan ja sitten paikkailla jos jommalta kummalta olisi Sofian kaitsemisen takia jäänyt jokin kohta hiffaamatta. Mutta tämäkin tieto ensi kertaa varten takataskuun. :) me siis varta vasten itse toivottiin eri treeniryhmiä, mutta kyllähän se näinkin onnistui. Oltaisiin kyllä varmasti saatu hoitoapuakin heti pyydettäessä, mutta taidettiin olla aika huonoja pyytämäänkin.

Iltapäivästä lounaan jälkeen meille jäi kuitenkin mainiosti aikaa seurata toisen ratoja ja se olikin kivaa puuhaa. Päivän päätteeksi Janita ja Jaakko treenailivat radalla omien koiriensa kanssa. Ja kyllähän se Foxykin olis jo ne osannut ne radat silläviisiin yhtä hienosti. J&J:kin 0li kuitenkin kotoa lähtiessään treenanneet samoja juttuja, johan Janita sanokin, että nämä ohjauskuviot on meitä varten jo testattu parhaimmiksi ja nopeimmiksi tavoiksi ohjata. Ja olikinhan ne hyviä!

















Jos kouluttajista jotain sanoisin niin Janita koulutti enempi jämptisti ja tarkemmin ja tuumasi yleensä vain yhden tavan parhaimmaksi kussakin kohdassa ja muutenkin esitti asiansa niin, että tämä on "totuus", kun Jaakko taasen myönsi monen muunkin tavan toimivan ja painotti tietenkin sitä, että koirat on erilaisia. Jaakolla myös herkästi jutun aiheet laajeni ja rataantutustumisessa menikin muutama tovi, kun Janita katsoi kelloa vähän tarkempaan. Jaakko myönsikin, että hän tekee omat ratansa enemmän fiilispohjalta, itselleen kivoiksi ja Janita taas hioo kuviot ja kulmat tarkkaan ja tekee radoista ohjauksellisesti mahdollisimman monipuolisia. Jaakolta taas saattoi oikeat kysymykset esittäessaan saada irti jokseenkin henkilökohtaisempia neuvoja, tuntui ainakin, että Jaakko näki helposti koirakon vahvuudet ja heikkoudet.

Molemmat kouluttajat olivat kyllä, tietenkin ja tottakai, asiansa osaavia ja hyviä kouluttajia. Janitalta loppupalautteeksi sain tarkastella enemmän koiran linjoja ja omaa asettumista, jota yleensä kyllä koitan kovasti ajatella, mutta nytkin, kuten aina koulutuksessa, keskityn liikaa siihen oppimiseen ja tilanteeseen, että unohdan sen oman tavan ohjata. Jaakko taas huomasi minun kevyen ohjaustyylin, jota itse siis sanoisin keijuilemiseksi ja kehotti satsaamaan ohjaamisen enemmän terävyyttä, nyt kun oma ja koiran taso sen kestävät. Mutta miten minä saan siihen sen terävyyden? Kun olen tiennyt keijuilemisestani jo vuoden tai kahden päivät, enkä siltikään ole päässyt siitä eroon? Vai onko nyt vain käynyt niin, että olen tunnistanut ongelman, mutten olekaan lähtenyt edes yrittämään korjata sitä?? Ehkäpä niin. Nyt siis uudella asenteella ja keijuilut hiiteen!!

Leirillä ruoka oli hyvää, jotain ohjelmaakin siellä oli, mutta jotenkin me pystyttiin Marjaanan kanssa missaamaan kaikki muu paitsi illanvietto ja letun paisto. Eipä sillä, ei meillä minusta luppoaikaa siltikään ollut muulloin kuin illanviettoa odotellessa, kun muut olivat saunomassa.

















Telttakin me saatiin ihan itse pystyyn kentälle, vaikkei oltu koskaan ennen sitä koottu :) Olen oikein ylpeä meistä. Kotimatka alettin sunnuntaina neljän aikoihin ja suurinpiirtein koko matkan satoi vettä, enempi tai vähempi. Leirillä vettä satoi vain vähän lauantai-iltana treenien jälkeen ja ennen letun paistoa, muutoin lauantai oli lähinnä helteinen ja sunnuntai oikein mukava, pilvinen treenipäivä.

Lenkitystä sunnuntain ratojen jälkeen, Ninja ja Foxykin oli jo ihan kavereita :)




































































Ninja palaa kakkareissulta ;)
















Koiria olisi pitänyt tajuta ottaa mukaan niin paljon kuin auto kestää, kun kerran tuollaiseen koulutukseen on päässyt. Möllikoulutuskin kuului olevan oikein tasokasta, jonne Lisa olisi tietenkin kannattanut ottaa mukaan ja kun Marjaanallakin on kaksi kisaavaa koiraa niin tietenkin molemmat mukaan. No joo, nyt ei ehkä aika, tarmo tai tila aivan riittänyt, mutta ensi kerralla sitten, kun lähdetään asuntoautolla tai kahdella ;)

Kylläpä me Marjaanan kanssa ollaan jo suunniteltu, ettei ehkä ihan ensi vuonna mutta viimeistään seuraavana otetaan oma vuoro ja järjestetään leiri täällä pohjoisessa tai ainakin pohjoisempana, vai mitä??

Eikka Tampereelta

Käytiin tervehtimässä herraa matkalla agileirille. Aikamoisia veijareita, isä ja poika, leppoisia ja iloisia. Tuommoisen uroksen ottaisin mielelläni itsellenikin!

Herrat olivat jokseenkin tuhdissa kunnossa talven jäljiltä ;) ei se kuitenkaan vauhtia hidastanut. Muutama tovi meni, ennen kuin oli aikaa antautua rapsutuksille, tytöt oli niin ihania että! Foxy ja Ninja pidettiin häkissä, mutta niille piti käydä heiluttamassa häntää vähän väliä, vaikka vastakaikuna tulikin vain matalaa murinaa molemmilta, heh.

Eikka syö käpyä


We went to meet Eikka, Abysmal Khaos on friday on our way to the agility camp for PRT's. They were both such gentlemen, father, Eikka, and the son, Sisu.

Foxylle nakkeja

Huomattavasti viileämpi päivä jo tänään, kun varjossa on vain 19 astetta. Kaupungilla ei viilennystä tosin tuntunut, ihan yhtä kuuma oli, paitsi ruokakaupassa. Käytiin ostoksilla leiriä varten, tai lähinnä matkaevästä ja Foxylle nakkeja, kun paikan päällä kaikesta ruoasta on jo maksettu :)

Tai jos Foxylle ei nakkeja tarviikaan... en edes muistanut koko asiaa kaupassa! *huoh* Saan kuitenkin tarvittaessa tosiaan Xenaa lainaan, joka onkin jo tuttu lainakoira ja paremminhan se Xena menee kuin Foxy, mutta oman koiran kanssa sitä eniten oppisi. Ollaan nyt mietiskelty ja pohdiskeltu, mahtuisiko mukaan kolmea koiraa, koska lauantaina tai sunnuntaina Foxy voi olla jo aivan kunnossa. Ahdasta tosin varmaan tulisi. Mutta tässä ehtii vielä pikkuisen mietiskellä. Joka tapauksessa Foxyn tassu näyttää jo huisin hyvältä, se on ihan ummessa jo, eikä enää vuoda tai ole turvonnut. Aamuun asti aikaa tehdä päätös. Ja testata mitä autoon mahtuu.

Foxylle varattiin silmätarkastusaika 29. päivä Luleån. Se onkin sitten näillä näkyminen viimoinen terveystarkastus ennen astutusta.

Videot

Nyt sain ladattua kisavideotkin nettiin. Ensinnä A-rata, jolta siis hylky: puomin jälkeen kolmas este olisi ollut kepit, joka Foxyn päässä kääntyi sen omalle kielelle "putkeen!" Loppua en sitten oikein jaksannut ohjata, oli kai niin kuuma... :P



B-rata oli koukeroisempi, kuten tulikin mainittua edellisessä kirjoituksessa. Vauhtia Foxylla oli minusta jotenkin huonosti ja ehkä siksi se ohjauskin siis onnistui, heh. Saa nähdä milloin saan omaan ohjaamiseen kunnon draivia, ihan kaameaa keijumenoa se ainakin vielä on. Omissa kuvitelmissani ohjaan ihan eritavalla, en ymmärrä miten tuhansien kisa- ja treenivideoiden katsomisen jälkeenkin vielä ohjaan aivan jollain muulla tavalla kuin millä luulen ohjaavani. Maneerit on kyllä tiukassa!!



Ehdin maanantaina hukata lompakkoni saaren tutkimusretkilläni, joilla minä ja koirat läkähdyksissä vaelletaan hiekkakumpareille kasvaneita mäntykankaita pitkin ja poikin ja poiketaan mennen ja tullen lähilammella keppejä kalastelemassa. Tai minä vain poimin, koirat kalastelee. Ilse on tietenkin mukana rattaissa, suurimman osan ajasta unten mailla. No siis. Hukkasin lompakkoni ja huomasin sen eilen. Sitä sitten etsin ensin kotoa. Kerroin Kaijalle, joka lähti kysymään kaupalle, kun epäilin hukanneeni sen metsään. Etsin vielä lisää kotona, Pena lähti kankaille pyöräilemään. Soitin Esalle, se etsi autosta. Lähdin Ilsen ja Lisan kanssa käpöstelemään kun Kaija tulee vastaan ja kertoi, että nyt menemme hakemaan sen lompakon. :) Se oli siis löytynyt! Kaija oli kuullut kaupalta, että joku oli kuullut, että jonkun tuttu oli kai löytänyt lompakon. Hän oli soittanut tälle jollekin, joka kehotti käymään jonkun toisen luona jonne Kaija pyöräili, muttei siellä tiedetykään asiasta mitään vaan olikin niin, että hänen tuttunsa serkun naapuri (tai joku sen kaltainen yhteys jonnekin sinne päin) oli löytänyt rahamassini ja sinne siis vei tiemme.

Että sellainen kyläyhteisö täällä :D Itse löytäjä oli kylläkin ilmoittanut asiasta vain poliisille ja ilmeisesti ohimennen maininnut siitä naapurille, jonka ansiosta poliisia ei loppujen lopuksi siis tarvitukaan. Ja näin on lompakko takaisin omistajalla, joka kävi eilen uudella tutkimusretkellä saarella, eikä kadottanut lompakkoaan, mutta hänen koiransa rikkoi jalkansa. Se agilitykoira.

Foxylla on viilto, ilmeisesti lasin tai naulan aiheuttama, tassun pohjassa, joka on onneksi jo alkanut huimaa vauhtia paranemaan ja jota kovasti pestään ja penslataan puhdistusaineella että se tervehtyisi... tai sitten otan lainakoiran ensi viikonlopun leirille. :( Surkujen surku... Sinnikäs sissi se on, ei onnu eikä varsinkaan valita!

Kolmosiin :)

Pääsin nopsaan nettiin ja piti tulla sen verran bloggamaan, että voi mainita meidän uusimman saavutuksen Foxyn kanssa: viimeinen nousunolla kakkosissa ja seuraavat kisat onkin sitten kolmosluokassa, näillä näkymin Rovaniemellä. :)

Kemissä Sari Mikkilä oli tehnyt kaksi rataa, ensimmäinen suoraviivaisempi "helpompi" rata, josta tuli hylky sun muuta sähläystä ja toiselta radalta jopa omastakin mielestä hyvän ohjauksen tuloksena nolla :) Monesti ne nollatkin on tulleet niin hilkulla, niin tämä rata oli oikein kivanoloista menoa itseltäkin. Asiaa tosin helpotti se, että Foxy oli vähän hissulla tuulella ja mm. kepit se meni oikein lungisti. Aan kontakti toisella radalla tosin oli aika siinä siinä, valitettavasti. Mutta ei olla vielä niin kovasti ehditty reenailee, kyllä se tästä. :) Ja Rovaniemelle on vielä aikaa...

Omien linjojen pitäisi pelata taas ensi viikolla, meillä on nyt hieman takkuileva lainamokkula käytössä. Videot siis luonnollisesti seuraa myöhemmin.

*MUOKS* Alle ilmestyi juuri uusi postaus, jonka olin jo aiemmin kirjoittanut, mutten ehtinyt sitä julkaista kun netti jäi tauolle :)