Äidin vaistot

Omia mietiskelyjä synnytyksestä... kuten sanottu, aikamoista hommaa :)

Foxy oli aivan kuin joku toinen koira koko toimituksen ajan. Vasta nyt, kun se on saanut rauhoittua pentujen kanssa, sen silmistä tunnistaa, että oma koira on nyt tullut takaisin. Se toinen terrierinarttu, joka täällä asusteli reilun vuorokauden verran, oli ehkä hämillään ja peloissaankin mutta määrätietoinen ja vaistonvarainen, aivan kuin se olisi kuoriutunut esiin jostain syvältä, auttanut Foxya tekemään pennut ja poistunut taas, tullakseen vielä joskus takaisin, jos sitä tarvitaan.

Ensimmäistä odotellessa oma olo oli kärsimätön ja iloinen. Sympatiat Foxya kohtaan olivat suuret ja toiveena oli saada pennut ulos turvallisesti. Se oli sellaista takapuolen kyttäämistä, milloin tulisi seuraava supistus ja työntö, näkyykö vielä mitään ja tuleeko kumpi pää edellä. Koirilla samoin, kuin ihmisillä, pääedellä työntäminen ja ulostautuminen on paljon helpompaa, sekä koiralle että kätilölle. Kirjoissa lukee, että n. 60% syntyy pää edellä ja 40% jalat edellä, asentoja tosin on vielä enemmän. Ensimmäinen pentu tuli ulos ihan huomaamatta, ensin se oli tuloillaan ja sitten se olikin jo ulkona. Poika oli melko pieni omaan silmään, ei edes ehditty punnita sitä, kun Kaija huomasi sen viat ja annettiin pentu Pentille pois vietäväksi. Foxy oli kiivaasti heti sen kimpussa, ensin nuollen ja syöden jälkeiset ja sitten se oli kuljettamassa sitä suussaan. Koetettiin varoa, ettei se veisi koko poikaa ja pelkäsin itse jo, että se ottaa sitä liian kovasti. Ja ehkäpä olisi ottanutkin, jos oltaisiin annettu.

Ensimmäinen tietenkin koski vähän ja tuntui kurjalta, jonka jälkeen seuraavien odottelu ei enää ollutkaan niin toiveikasta ja iloista puuhaa. Toiveita kyllä elättelin kovasti ja korkealla, että edes seuraavat olisivat terveitä. Ja sitten vielä se ulos kiskominen. Talouspaperi kädessä sai vähän paremman otteen ja työntöjä odotellen, vedin yhtä aikaa Foxyn punnertaessa. Kun poika oli saatu ulos, pika pikaa pussia auki pään kohdalta että sai vedettyä henkeä, Foxy elvytteli kaikkia oikein taitavasti, vaikka jokainen pentu olikin kyllä liikkuvainen ja hengitteli ihan alusta lähtien. Foxy oli tosiaan hyvin siisti kaiken suhteen, pikku pisaratkin piti aluksi nuolla pois peitoilta ja itsestä ja sitten ne pennut, hyijyi kun ovatkin likaisia!! Foxy touhusi väsymättä niiden kanssa ja olisi tahtonut syödä napanuoratkin ihan kokonaan pois, mutta ensimmäisen onnettoman jälkeen vähän varottiin, ettei se liian kovaa ja liian lyhyeksi niitä nappaa...

Foxyn synnytys kesti n. 24h, avautumisvaiheesta alkaen, tulee ihan omat kokemukset mieleen... Ainakin siihen osasi hyvin eläytyä. Se oli varmasti väsynyt, mutta tulin oikein kateelliseksi siitä sen selväjärkisyydestä, kuinka se tiesi itse miten toimia ja mitä tehdä - miten avuttomia me ihmiset oikeasti ollaan saman tilanteen edessä! Ja miten paljon avuttomampi on ihmislapsi. Kakkospoika oli niin tiitterä heti alkujaan, ehkä vähän pelottaa sanoa tätä ääneen, mutta siitä tuli ihan Rommi mieleen. Se vaan lähti menemään, vaikkei ole ikinä kokenut mitään vastaavaa, mistään ei ole tietoa eikä mitään pääkopan sisällä ;) mutta lujaa mennään silti ja kaikki sujuukin hyvin. Valkoinen poika vaikutti vähän "harkitsevaisemmalta", saa nähdä jatkossa, miten paljon nämä ensivaikutelmat pitävät paikkansa.

Väsynyt, edelleen vähän huolissaan pentujen takia, varmaan tulen aina olemaan, mutta luottavaisena Foxyn suhteen. Se on hyvä äiti.