Olipas se vaikeaa!

Eiliset treenit nimittäin. Rata näytti kivalta ja treenautin sen omalla mölli-2lk ryhmälläkin :) Nopeammilla koirilla oli enemmän vaikeuksia ja hitaammilla vähemmän. Vaikeutin kulmia vielä rikkupiikkisen meidän ryhmäämme varten (tyhmä ajatus!) Ja siinäpä sitä sitten oltiin. Pysyin okseenkin ainakin uskollisena ratapiirrokselle..

Rauno ei päässyt itse vetämään, joten vedettiin itsenäisenä. Alku oli ihanaa rallia aina ysille asti, jossa monet meistä joko ohjasi putkeen tai muuten vaan sössi keppien kanssa. Me Lisan kanssa tehtiin molempia vuorotellen. Näin kyllä treenikamuilta aivan huiskeita vetoja sylkkärillä pujottelulle, josta rohkeasti jättämällä koira pujottelemaan ja juoksemalla itse pakoon, otetaan koira pakkovalssilla 11 taakse jne. - hiphei, ei me vaan! Lisa nimittäin ajautui kuin ohjus joka kerta muurille. Ja yleensä vielä varasti viimeisen välin ja vilisti muurille. Tein kaikkeni. Ehkä.

Lopulta ohjasin koiran vasemmalta, juoksin sen edestä kympille päin, tein ruman takaaleikkauksen jossa koira ei tiedä mitä aion ja sitten laiskasti vein sen takaakierrolle 11 esteelle (laiskasti siksi koska in real life Lisa olisi ehtinyt jo sata kertaa tehdä 11 esteen edestä, joten yritys oli todella epärealistinen...) ja nauroin itselleni, koska - se oli paras mihin pystyin!!!

Tästä sisuuntuneena mietin, että keppitreenit on aloitettava taas. Viimeksi kun me tehtiin keppejä tehona teema oli vaan kepit itsessään. Nyt on alettava tappelemaan tosissaan putkiansojen ja seinien kanssa. En tarvitse sitä varten kokopitkää pujotteluhässäkkää, kuusi tikkua riittää ja viritän ne tuohon pihalle. Nyt tehdään heikkouksista vahvuus ja sillä sopuli.

***

Hammashoitoon

Ihanat lämpimät kevät päivät.

Meillä alkaa heti ensimmäisistä lämpimistä päivistä avoimet ovet ja koirat saavat ravata ees taas ulos ja sisään - ei niin fiksua vielä tähän aikaan, kun piha on aika kurainen. Olen myös saanut vaivakseni huomata, että Manun pitkä turkki on tällaisella hiekka-sorapihalla todella, todella epäsiisti koko ajan. Yök. Siis se kantaa mukanaan sisälle aivan hirveät määrät hiekkaa, karvoja ja kuraa. Ja lattiat on likaiset koko ajan, siivouksen määrästä riippumatta, sen sain huomata eilen kun oli luutunnut lauantaina lattiat ja sunnuntai-iltana saattoi kerran kädellä lattiaa sivelemällä kerätä jo kourallisen sotkua. Jes. En tykkää. Nypittävät on niin helppoja!!! Enkä todellakaan ole edes mikään siisteysihminen, mutta tässä riittää silti totuteltavaa...

Esa oli meidän lomaillessamme Sotkamossa taas totuttanut pojat hyvin yhteen, en tosin itsekseni lasten kanssa pidä niitä edelleenkään yhdessä. Tyttöjen kanssa ollaan koetettu edetä hitaasti, mutta Lisa tuntuu käyvän turhan kuumana silti, vähän joka asiasta ja olen koettanut nyt miettiä, kuinka lähteä avaamaan vyyhtiä.

Varasin sille nyt viimein ajan hampaan poistoon Ouluun. Siltä on siis aikoinaan poistettu yksi poskihammas - osittain - niin että hampaan juuret on jätetty vielä ikeneen. Lisan hengitys ei ole haissut puhtaalta aikoihin, vaikka hampaita olen koettanutkin puhdistaa, kuten poiston jälkeen neuvottiin. Kenties tämä perusteellinen hampaan poisto hoitaisi asian taas kuntoon. En voi tietää oikein sitäkään, vaikka suu olisi koiralla jopa kipeä. Lisa ei tosin reagoi ikenien paineluun tms ja antaa minunkin ihmeen hyvin hoitaa suuta, hammaskiven rapsuttelusta lähtien. Hammaspesustahan se tykkää, kun tahna on niin maistuvaa :) Mutta ei se esim. luita syö toisella poskella ollenkaan.

Piirrettynä ennen noilla sijoilla ollut iso poskihammas, ja mitä siitä nyt on enää jäljellä. Käsittääkseni kyseessä on M1

--

Torstaina olisi mahdollisuus lähteä treenaamaan kontakteja EV-kisoihin Kalixiin. Ilmoittautumista on vielä huomiseen asti, en ole vielä päättänyt lähteäkö, vaiko kuitenkin oman perheen kanssa vappuilemaan vain. Aikataulutkin kun oli uumoiltu kovin pitkiksi, aina aamu yhdeksästä kolmeen asti :/ Joten aivan koko vappupäivää en ole valmis kisoissa viettämään. Mutta katsotaan, jos aikataulut suosii, niin ehkä yksi tai kaksi starttia :)

Sunnuntaina kisataan sitten ihan oikeasti Oulussa, Vertasen radoilla. Meillä ei ollut oikein kovin hyvää tuuria viimeksi Vertasen radoilla Pellossa, joten toivotaan todella vähän parempaa sellaista tällä kertaa!

Ensi maanantaina sitten se leikkaus Lisalla. Lähdetään lasten kanssa yhdessä taas, jospa se sujuisi yhtä hyvin kuin viimeksikin!

Mutta tänään kuitenkin ihan perustreenit! :) Kohta meillä alkaa kenttäkausikin, onpa taas hauskaa päästä Kallin maastoihin lenkkeilemään, I ♥ Kallinkangas.

Manun ja Lisan aksaa + radat Rovaniemeltä

Lisan kanssa ollaan nyt tehty puomin tehotreeniä. Lyhyitä pätkiä muutamia toistoja päivittäin, useita pikkusessioita päivässä. Tuntuu, ettei oikein pysy kasassa... Videollakin näkyy karkaamisia putkeen.

Manun kanssa uskaltauduin hypyn tykö toissapäivänä myös. Hmm. :) Siinä oli häiriötä niin, että Lisa haukkui aitauksessa, Jore sisällä, Ossi touhuili vieressä, sitten tuli myös Ilse ja lopulta kun Ilse meni kiikkumaan, se oli viimeinen niitti. Manu ei vielä osaa rauhassa jonkun kiikkuessa, vaan syöksyy aiheuttamaan vaaratilanteita molemmille osapuolille. Joten hihnan kanssa hiljalleen. Muuten treeni oli ihan ok, otin ensin itse asiassa vetolelulla, mutta huhhuh! Vaihdoin namiin.

Eilen illalla kaikessa rauhassa sitten otettiin uudemman kerran, vetolelunkin kanssa ja sehän osaa hienosti jo vaikka mitä :) Rimat vaan roiskuu herkästi, joten siitä mahtaa tulla meidän jatkuva treeninaiheemme, kuinka saada ensin matalat ja sitten myös korkeammat rimat pysymään.

Videolta näkyi selvästi, miten rentoutunut Manu (ei näy näissä pätkissä, siis silloin kun Manu meni hypylle itsekseen ilman ohjausta) hyppää hypyn korkealla ponnistuksella ja reilulla ilmavaralla, mutta palkkaorientoitunut Manu taas tulee niin rimaahipoen, että se on vähän liikaa jo. Käytössä oli tosin vain muoviputki rimana, eli tippuukin kyllä herkästi, mutta ehkäpä ilmavaraa saisi olla reilummasti kuitenkin.

Vähän semmoista sähläystä se on omalta osalta.. Manu tulee tilanteisiin tosi lujaa, joten täytyy todella osata ennakoida rohkeasti. Pakkovalssi alkoi aivan naurattaa, kun olin aivan avuttoman hidas :) No ei se mitään, yhdessä opitaan, onneksi ei ihan alkeista tarvitse itse aloittaa, saattaisiin olla aika hukassa molemmat! Vastakäännöstä otin niin monesti, että se lopulta alkoi sujumaan. On siinä vauhtia.

--

Ja lopuksi vielä Rovaniemen radat viikon takaa. Ounashalli kisapaikkana oli kivan oloinen ja toimiva ja perjantain radat myös mukavia. Onnistuttiin kontakteilla paremmin kuin alkutalvesta, mutta kyllä niissä edelleen paljonkin parannettavaa on.

A-rata Tulos 5 keinulta

Ja B-rata HYL

Lisan käytöskoulu

Torstain treenit pidettiin tiistaina. Lisa kulki lujaa ja innokkaasti, tosin myös omaa vuoroaan odotellessa oli kohtuu innokas (lue: haukkui koko ajan) - tätä se tauko teettää!! :)

Nyt kameran akku latautumaan ja huomenna koittaa kisat!!! Jee!! :) Rovaniemellä Ounashallilla, tuomarina Rauno Virta.

Teemaksi kisoihin voisin ottaa: TARKASTI, hyvällä fiiliksellä! Me ei tarvita vielä sitä voittonollaa ja huomisissa kisoissa on kovasti hyviä ja nopeita menijöitä, joten en lähde tavoittelemaan nopeinta suoritusta, vaan varminta ja vastaavasti sujuvinta itselle. Joskus tosin käy niin, että omaa tekemistä ja osaamista ajatellen nopein onkin paras vaihtoehto eikä se varmimmalta tuntuva.

--

Kotona laumassa olo on edelleen tukalaa. Tytöt ei mene yksiin ja poikiakaan ei olla nyt uudestaan totutettu sen jälkeen kun kaikki koirat ovat taas muuttaneet takaisin kotiin. Tänään jo alkoi niin rassaamaan tilanne, että teki mieli vaan pistää kaikki koirat yksiin ja antaa niiden ymmärtää, ettei tässä ala kukaan muu pelleilemään kuin minä. Noh joo. Ei se ihan niin toimi.

Katsotaan josko tässä joku ilta Esan kanssa (kaveriturva pitää olla) koetettaisiin vaikka ensin nuo tytöt sovittaa. Positiivisella ehdollistamisella ajattelin kokeilla (niin, että jos vaikka naksuttelis!?), kun Lisa selkeästi osoittaa epävarmuuttaan sallittua tekemistä kohtaan, siis se ei tiedä mitä sen pitäisi nyt tehdä, jos Igsy on läsnä.

Mutta nämä ongelmathan tässä on taas saaneet aikaiseksi sen, ettei kirjoittelukaan maistu.

*MUOKS* Tälle illalle on jo aloiteltu naksuttelemaan. :) Ei se nyt ainakaan pahaa tee, Lisa saa namia, kun se ottaa kontaktia Igsyyn, ensin häkin läpi. Oli se sitten hyvässä tai pahassa mielessä aloitettu kontaktin otto, niin ainakin se muuttuu positiiviseksi, kun se saakin siitä herkun.

Reaktiot olikin kummallisia. Ensin Lisa odotti naksuttelusta namia, vähän tärisi jännityksissään (ja ruoka on sille aina tärinän paikka) mutta hoksasi nopeasti, että namin saa Igsyyn (tai sinne päin jonnekin) katsomalla. Ehkä siinä vaiheessa, kun se hoksasi, että namin saa Igsysta ja toisin sanottuna Igsy muuttui positiiviseksi asiaksi, tai mistä syystä lie, se meni aivan lyttyyn - hiiviskeli hetken siinä minun toisella puolella ja tuli kyyristelemään siihen aivan häkin viereen, eikä katsellut oikein minnekään päin, kuikuili vaan kummallisesti maan rajassa. Pian se otti kuitenkin taas katsetta Igsyyn päin ja siitä lähtien palkatessani se normalisoitui ja tärinä ja kyyristely katosi.

Esan sain myös avuksi niin, että molemmat tytöt olivat hihnassa, Lisa minulla ja olivat jo aivan löysässä hihnassakin, vieri vieressä ja Lisa sai namin jos haisteli tai katseli Igsyyn päin (tai sinne päin yleensäkin). Tilanne ei ollut erityisen lavastetun oloinen edes tai jäykkä muuten: Esa makasi sohvalla lapset päällä televisiota katsoen :) Hyvin meni, ei yhtään sellaista hetkeä, että olisi tarvinnut miettiä onko tytöillä jokin muu mielessä kuin makkarat. Sen jälkeen tovi vielä hihnassa melko lähekkäin ilman palkkaushommia, Lisa nuuskaisi kerran Igsya aivan läheltä, kuin tarkistaakseen, jäikö tälle vielä nameja, ei epäröiden, ei uhkaillen tai muutakaan, vaan ihan tavallisesti :) Jee, ehkä se tästä. 

--

Meiltä on myös ensimmäistä kertaa koskaan lasten- ja koirienhoitoapu kokonaan poissa, myös koko tulevan kesän !! Joten olen koettanut miettiä kuinka tästä selvitään. Ehkä vaan ollaan sitten kotona - onneksi on sentään agikenttä vieressä! :)

Kesäesteet korkattu

Niinpä minä kantelin ensimmäiset esteet pihalle eilen :) Aivan niin lämmin ei ollut kuin aurinko antoi olettaa, mutta lämmin kuitenkin tuli.

Otettiin Lisan kanssa pakkovalsseja, kun se usein kieltää jos liike on vajaa tai vaikka ei edes olisi sitä. Ja nyt kun en löytänyt edes hyppyrimaa mistään niin sitten se vasta kielsikin. Pakkovalssailujen jälkeen  tehtiin saksalaisia, omassa liikeessä oli kyllä hakemista taas... Ja ehkä se riman puuttuminen vielä vaikeutti asiaa.

Lopuksi vielä pimeää putken päätä, niissäkin meillä on vielä treenin aihetta, mutta hyvin haki ja vauhdilla.

Lisa kulki lujaa ja intoa täynnä :) Oli kiva treenata. Otin sen illaksi vielä mukaan hallille ja vetämäni puomitreenin jälkeen otin Lisalla muutamia toistoja puomilla etenemistä. Yhden kerran varasti namialustalle, muut kerrat eteni vauhdilla alas asti onoffiin minun jäädessä taakse. Tosi hienosti.

Manukin oli mukana, mutta se sai vielä vain harjoitella autossa olemista. Haukkui se ensin vähän yksin jäädessään (uskoisin, että lähinnä sitä kun Lisan otin halliin ja Manu oletti, että jotain kivaa tapahtuu) mutta rauhoittui jonkin ajan kuluttua.

Uusi elämä

Jätin kahvin pois. Voi tosin vielä olla, että siirrytään vaan ruotsalaiseen kahviin. :) Että siinä se uusi elämä ;) Mutta onpahan repäisevä otsikko.

Mutta on tässä hiljaisuuden aikana tullut taas muutoksiakin. Käytiin siis lomailemassa Espanjassa. Loma oli ihana. Unohtui sopivasti kaikki minkä pitikin vähäksi aikaa unohtua. Valitettavasti Lisa ja Igsy alkoivat tappelemaan taas juuri ennen reissuun lähtöä, ottivat kahdesti yhteen ja koska jouduttiin jättämään koirat hoitoon, jouduttiin erottamaan nartut eri paikkoihin.

Lisa ja Manu jäivät tänne kotiin, oikein olivat olleet kilttejä hoitokoiria.

Jore ja Igsy asuivat Carinan kanssa ja hyvin oli mennyt. Itse asiassa aivan niin hyvin, että Carina otti Joren pidemmäksikin aikaa - koska halusi. Aatella, niin lutunen se on, muidenkin mielestä! Kun ne vaan tutustuu siihen ensin. Se on kulta.

Igsy tuli meille heti perjantai-iltana, mutta ei olla haluttu kokeillakaan niitä yhdessä Lisan kanssa. :( En oikein tiedä miten tässä pitäisi tehdä. Tappelut eivät siis ole yhtäkkisiä syystä tai toisesta johtuneita. Lisa vaan tulee ja painaa päälle niin kauan, että toinen hermostuu. Se on siis aina tehnyt pennuille alistamista, mutta nyt kun Igsy on vain kasvanut ja juoksuillut ja nyt valeraskaana, alistaminen on ollut todella voimakasta ja rajua, aina siihen pisteeseen asti, että toinen vastaa. Ja toki kun kerran kaksi alistaminen meni siihen pisteeseen, että tuli tappelu, niin sen jälkeen aina kun koetetaan ehtiä puuttua siihen ajoissa sanallisesti / poistumalla, tai lopulta väliin menemällä, tulee tappelu. Lisa kyttää Igsya aivan koko ajan. Meillä on ne tässä alakerrassa kuitenkin koko ajan nyt molemmat, toinen välillä pari tuntia häkissä, sitten toinen. Ulkoilevat erikseen. Hihnalenkitkin erikseen.

Vaan tässähän tämä loppuelämä menee näinkin. Ha ha. Mutta joillakin se oikeasti menee näin :/

Ajattelin ainakin odottaa, että molemmilta valeraskaus on tyystin ohi. Lisa oli kasvattanut hinkkinsä lomalla ihan käsittämättömiin mittoihin, lenkeille on tosin normaali into ja virkeys jo palannut. Igsylläkin rauhaset edelleen suurentuneet, mutta sillä ei tule maitoa. Emme varmaankaan vielä leikkauta kumpaakaan tänä keväänä, enkä edes tiedä auttaako se mitään, mutta minusta tämä tappeluryysis on aivan selkeästi olllut liityksissä hormoonitoimintaan. Toki kärhämää voi tulla muistakin asioista, myöhemminkin, mutta no, niiden kanssa varmaan selvittäisiin, Foxyn ja Lisankin kanssa pärjäsi hyvin. Enkä minä aivan ole vielä toivoa menettänyt, mutta ennen ne ovat (siis edellinen narttuyhdistelmä ja Lisa ja Igsykin ekojen tappeluiden jälkeen) vain tapelleet ja sitten kaikki on ohi, nukkuvat vierekkäin ja niin edelleen. Nyt vaan kyttäillään.

--

Mutta että jotain kivaakin.

Ilmoitin Lisan Rovanimelle kahteen starttiin perjantaille. Kisoista on tulossa isot pohjoisen mittapuulla. Sitten varmaan lähdettäisiin lomille Sotkamoon loppupääsiäiseksi ja ehkä voisin startata vielä Kajaanissa muutaman startin verran kuun lopussa, joten huikeat viisi starttia tälle kuulle mahdollisesti :)

Mutta mikä parasta, voidaan taas alkaa treenit (pääsen torstaina omaan, ohjattuun ryhmään, voi riemua!) ja mikä vielä upeampaa, meillä on pihassa jo puoli aaria kuivaa maata niin, että siihen voi viritellä esteitä!!! Jeppisjee! Puomi on vielä melkomoisesti lumen alla, mutta keinu toisella pihalla aivan kuivana ja sen voi kantaa tähän, joten keinutreenit pystyyn ainakin :)