tiistai 29. huhtikuuta 2014

Olipas se vaikeaa!


Eiliset treenit nimittäin. Rata näytti kivalta ja treenautin sen omalla mölli-2lk ryhmälläkin :) Nopeammilla koirilla oli enemmän vaikeuksia ja hitaammilla vähemmän. Vaikeutin kulmia vielä rikkupiikkisen meidän ryhmäämme varten (tyhmä ajatus!) Ja siinäpä sitä sitten oltiin. Pysyin okseenkin ainakin uskollisena ratapiirrokselle..


Rauno ei päässyt itse vetämään, joten vedettiin itsenäisenä. Alku oli ihanaa rallia aina ysille asti, jossa monet meistä joko ohjasi putkeen tai muuten vaan sössi keppien kanssa. Me Lisan kanssa tehtiin molempia vuorotellen. Näin kyllä treenikamuilta aivan huiskeita vetoja sylkkärillä pujottelulle, josta rohkeasti jättämällä koira pujottelemaan ja juoksemalla itse pakoon, otetaan koira pakkovalssilla 11 taakse jne. - hiphei, ei me vaan! Lisa nimittäin ajautui kuin ohjus joka kerta muurille. Ja yleensä vielä varasti viimeisen välin ja vilisti muurille. Tein kaikkeni. Ehkä.

Lopulta ohjasin koiran vasemmalta, juoksin sen edestä kympille päin, tein ruman takaaleikkauksen jossa koira ei tiedä mitä aion ja sitten laiskasti vein sen takaakierrolle 11 esteelle (laiskasti siksi koska in real life Lisa olisi ehtinyt jo sata kertaa tehdä 11 esteen edestä, joten yritys oli todella epärealistinen...) ja nauroin itselleni, koska - se oli paras mihin pystyin!!!

Tästä sisuuntuneena mietin, että keppitreenit on aloitettava taas. Viimeksi kun me tehtiin keppejä tehona teema oli vaan kepit itsessään. Nyt on alettava tappelemaan tosissaan putkiansojen ja seinien kanssa. En tarvitse sitä varten kokopitkää pujotteluhässäkkää, kuusi tikkua riittää ja viritän ne tuohon pihalle. Nyt tehdään heikkouksista vahvuus ja sillä sopuli.

***

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti