Terveyttä näkyvillä kenties

Ehkäpä jo hivenen toivoakin rinnassa tuon Igsyn suhteen :)

Se on nyt ollut n. viikon ilman kipulääkettä, iloinen ja reipas ja eilen lenkillä päästin sen vapaaksi nähdäkseni onko vaikutusta hieromisella vielä ollut - tai millään, kipulääkekuuri, lihasrelaksantti tai ne kaikki yhdessä.

Ensinnäkin tuntuisi, että se laukkaa tehokkaammin. Laukka on siis ollut "melovaa" pupulaukkaa, jolloin takaa katsottuna sen takajalat lensivät leveästi harottaen ja yhtäaikaisesti pitkälle eteen, niin että voimaa ponnistukseen tulisi enemmän - ja siis, laukkahan on ollut tällaista melkein koko ajan ihan pikku-pikku-pennusta asti - joten toista kertaa en kuittaa enää pennun hassua liikkumista sillä, että se on vain "pentumaista" kömpelyyttä, vaan epäilen pahinta. Tähänhän sitä tulee näiden sairaiden kanssa :/ Igsylla hassu liikkuminen pentuna koski nimen omaan vain nopeaa laukkaa, ei kuitenkaan kiitolaukkaa kun se veteli rallia muiden kanssa, eikä ravia, joka oli tosi sievää, tosi pitkällä, rennolla askeleella. Joten epäilyt sen suhteen jäivät, kun kaikki muu tuntui olevan kunnossa. Olenkin kyllä sitä mieltä, ettei kaunis ravi kerro vielä koiran rakenteesta paljoakaan, valikka se olisikin kyllä kätevää, se kertoo ehkä lihasjumeista, mutta se taas ei ole merkityksellistä, jos jalostusta ajatellaan. Kaunis ravi, rungon jäntevyys ja kropan käyttö (ihan vaikka vain seisoessaankin) sen sijaan yhdessä voi jo kertoa paljonkin :) Se on vähän, että miten tarkkaan sitä katsoo!

Dark Russell's I'm A Lucky Girl "Igsy" 17kk - trimmauksen tarpeessa! :)

Eilen se siis laukkasi tehokkaasti tiiviimmällä taka-askeleella ja vaikken videolle sitä ottanut, enkä siis voi sanoa, että se ei olisi ollut pupulaukkaa siltikin, jolloin tassut ponnistaisivat yhtäaikaa - se näytti silti paljon paremmalta, kuin viimeksi irti juostessaan, ja uskoisin, että se oli ihan oikeaa laukkaa :) Ehkä ensi kerralla sitten videolla. Ja nyt pitkästä aikaa ei kertaakaan menty muutamaa askelta enempää pomputtaen, kun vielä pari viikkoa sitten pomputtaminen ei ollut edes pomputtamista enää, vaan ravin kiihtyessä Igsy piti koko jalkaa koko ajan ylhäällä, kymmenienkin askelten ajan, ennen kuin hidasti tai vaihtoi laukkaan.

Joten kyllä. Sen lisäksi, että se on leikkisä ja iloinen ilman lääkkettäikin, sen liikkuminen vaikuttaa paremmalta. Jatketaan siis huoltoja :)

--

Lisa tuntuu mielestään toipuneen leikkauksesta jo aivan täysin, ainakin mitä sen touhuja katselee. Vähän sitä pitäisi varmaan vielä toppuutellakin, kun on muutaman kerran meinannut Joren kanssa yltyä olohuoneralliin. Sohville ollaan kyllä annettu hypellä jo, tikkien poistaminen toi meidän hyppyliisan välittömästi takaisin.

--

Manu oli eilen jälleen hallilla mukana ja tehtiin treenien vedon jälkeen muutama toisto pujoa. Kepeillä olikin jo melko ahdasta tällä kertaa, mutta rytmi on huikea! Olin laiska tai tavanomaiseen tapaani vaan hoppuinen, enkä laittanut kuin kaksi ohjuria, mutta ei ollut väliä niilläkään. Minulla on sellainen kutina, että Manun mielestä pujottelu on aika kivaa ja se on hyvä! :)

Sitten uskaltauduttiin radallekin.. tai siis tehtiin yksi käännös hypyllä. Sitten minimuurin takaa sama juttu ja lopulta muurin ja hypyn takaa sama juttu. Päätin tällä kertaa ottaa varman päälle ja ketjuttaa, että meneepä ainakin hyvin ja hyvin meni!

Jäähkälenkin jälkeen jäin seisomaan ennen autoon vientiä. Hihna melko lyhyelle. Odottelemaan kuhan vaan. Ei se louskuttanut, mutta koetti säntäillä vähän, läähätti, piipatti ja väykäsi vähän sitä hyljeääntä, muutaman kerran haukahti isommalla äänellä, jolle murisin - tehoaa hyvin. Istuskelikin se muutamaan otteeseen, muttei se oikein kauan malta, eikä varsinkaan hiljaa, vaan piipatus jatkuu. Lopulta se ehti istua ja olla hiljaa ehkä kaksi tai kolme sekuntia, mikä lie syy, ei se aitoa rauhoittumista tainnut olla, mutta oltiin jo 15 minuuttia taas seisty siinä, jolloin palkkasin rapsuttelemalla - ääntelyt ja läähätys loppuu välittömästi siihen kun rapsuttelen, joten treeni ainakin päättyy täydelliseen rauhaan. Ja sitten liikkeelle, tosin vain autoon tällä kertaa.

Olen tyytyväinen nyt siihenkin, ettei se louskuta, vaikka se ei saa toteuttaa itseään ja minä vain seison, joten tämä on jo edistystä viikon takaiseen, mutta toki toivon, että seuraava askel on vaikkapa vain piippausta ja kenties joskus ei sitäkään? Ei ainakaan näinkin häiriöttömässä tilassa kuin kesken lenkin. Joskus sitä jää juttelemaan kavereille, niin että koira odottaa hihnassa, ja sen verran pitäisi joka koiran kestää odottaa! Agilityhalli tai radan laita on sitten vielä asia erikseen... Kirja on edelleen kesken ja se on edelleen hyvä, melkeinpä koukuttavan hyvä! :)

Olen myös ottanut tavaksi jäähkälenkeillyttää Manun jossain muualla kuin hallin pihassa, muuten se menee pelkäksi kiskomiseksi tai hihnakävelytreeniksi, koska veto halliin päin on aivan liian kova.

Mutta on minulla luotto tähänkin projektiin, ja kun ja jos saan kirjan kikat tehoamaan Manuun, niin seuraavaksi projektiksi otan sitten Joren. Aloitan helpommasta kuitenkin...