Äänekkäämpi ja nopeampi

Foxy pääsi treenailemaan vasta eilen, sillä vaikka tarkoituksena oli päästä jo aiemmin tekemään kontaktiharkkaa niin toisin kävin. En vain päässyt. Mietinkin jo tässä, että taidan lauantaina ennen kuin haen kisaseuran kyytiin Kemistä, käydä vielä hallilla ottamassa keinua ja aata ainakin. Puomi oli vielä eilen ravien jäljestä kasassa ja yksin en sitä koottua saa. Meillä alkaa kesällä hikiset, veriset ja periksiantamattomat puominkontaktitreenit!! Ei sillä, että niiden kanssa olisi nyt varsinaisesti ollut ongelmaa, vaan siksi, että haluan niistä varmat, hyvät ja sujuvat. Tahtoisin sanoa "täydelliset" mutta ei semmoista olekaan. Miksiköhän sana on edes olemassa...

... ellei sitten omien koirien kuvailemista varten ;)

No juu, mutta treeneissä oli maukasta putki-A-putki-muhennosta, joka saisi aina jäädä vielä vähän muhimaan, siis tässä tapauksessa poikkeuksellisesti nauttimisen jälkeen ja jälkiruoaksi naposteltiin rapsakoita keinun kontakteja jotka rämisivätkin kivasti.

Itse vedin maksiryhmälleni lyhyttä rataa, jossa haasteena yksi takaakierto niin, että rata jatkui sen jälkeen eteenpäin sekä pitkä loppusuora muurin kera. Teemana siis takaakierto ja eteen lähettäminen. Lähettämistä taidetaan harjoitella ensi kerrallakin :) ja miksipä ei samalla takaakierrolle lähettämistäkin.

Foxyn astutusta mietin päivittäin, olen tuhlannut tuntikausia sen oikean etsimiseen, eikä oikein mikään tunnu sekä sukutaulullisesti että ulkomuodollisesti pätevältä lisäksi että yhdistelmä tuottaisi mahdollisimman terveitä jälkeläisiä puhumattakaan siitä kutinasta. Tahdon, että yhdistelmä olisi myös kutkuttava. Että siitä tulisi itselle hyvä mieli... Tuntuu että ne sukutaulullisesti ja ulkomuodollisesti kutkuttavat urokset on niin kaukana, että huolettaa lähteä niin kauas uroksen hakuun jos sitten saakin todeta että "...en minä oikeestaan tämmöstä hakenu..." Siinä on kuitenkin vain omistajan sana painamassa, millainen uros on ja kaikillahan on omanlaisensa käsitys omista ja muiden koirista. Olenkin mietiskellyt nyt vakavasti vain jo ennestään useampaan kertaan astutettuja (muttei jälkeläisiäkään sitten toisaalta saa olla liikaa :P) pitkänlinjan kasvattajienkin valitsemia uroksia, joilla jälkeläiset on terveitä ja joilla itsellä on jo ikää osoittaa, että terveenä on pysytty ja luonne kehittynyt nuoruudenhullutuspäivistä. Mutta tahtoisin sitten myös sen hyvä fiiliksen - että tämä on nyt se minun ensimmäinen pari. Tästä tulee hyvä. :) Vielä on aikaa miettiä, mutta kesä lähestyy... Entäs jos Foxy päättääkin juoksuilla tällä kertaa kaksi kuukautta etukäteen?? Kuka senkin tietää.

HOHHOIJAA!!! Sanon minä. Tänä vuonna jääneet jalostuspohdinnatkin tehtyä, ilmeisesti niin paljon aikaa päivässä jo käyttää siihen, ettei enää tee mieli blogissa jaarittaa. Mutta sen verran voin vielä Foxya kehua, että kun tässä päivät päästään sitä seurailee näiden kahden muun hulmun seassa, niin on se kyllä edelleen ehdoton ykkönen, niin rauhallinen kotona ja mukana, niin helposti syttyvä silloin kun sitä tarvitaan, kiltti ja säpäkkä. Agilityssä tosin alkanut viimeaikoina kuumenemaan huolestuttavasti. Eli ääntä on tullut mukaan leikkiin jossain määrin. Irtoaminen, eteneminen ja vauhti on myös parantunut, joten ei kai makeaa mahan täydeltä :P Minä kun olin niin ylpeä minun hiljaisesta agilityterrieristä, mutta se on nyt vähän äänekkäämpi ja myös vähän nopeampi...





































































Yllä poseerausta ennen edellisiä kisoja, kuvat on ottanut Carina Lehto, lauantaina siis kolme starttia Haukiputaalla. Muistakaa vielä edellisestä postauksesta löytyvä arvonta! :)