Takaisin työpöydän ääreen...

Käväistiinhän me epiksissä nappaamassa pari hyvin vauhdikasta hylsyä. Foxy oli aivan hurmoissaan ahtaalle laitetuista putkista ja kontakteista ja vilisteli putkiin ja Aalle suurinpiirtein päinvastaisesti radan oikean kulun mukaan. Noh, molemmilla radoilla saatiin kuitenkin aina viimoiset puolitusinaa estettä tehtyä oikein (siis heti kun ne putket ja kontaktit loppui) ja jäi sitten se hyvä fiilis kun maaliin päästiin ja koira sai paljon kehuja ;) vaikkei sillä, ainahan sitä tulee kehuttua kun toinen niin tosissaan tekee hommia, vaikka ohjastajan mielestä ei oikein menisikään.

Pikkuisen tuli kuitenkin sellainen maansa myynyt mieli, Foxy on jostain taas saanut semmoista tehojuomaa, eikä minun radalla löysäilyt auta asiaa ollenkaan, joo-o, osaahan se tehdä itsenäisesti, mutta se ei tosiaan tarkoita sitä, ettei minun tartteis tehdä asian eteen mitään! Eilen omissa treeneissäkin jännitti, kun otettiin pitkästä aikaa ihan kokonaista rataa kiemuroineen kaikkineen, että saa nähdä viuhtooko se mihin tahtoo taas ja tahdoinkin minimoida viuhtomiset ottamalla ensin hillitysti pöytää ja puomia. Tehtiinkin huima nollarata :D ja Carina kouluttaja sanoikin, että ohjasit hyvin ja loppuun saakka, kun viime aikoina minun ohjaamisessa on ollut havaittavissa jonkinmoista löysäilyä. Pöytäkin meni hienosti, samoin puomin kontakti. :) Joten tästä voimme päätellä (taas kerran...), että nopean ja hyvin etenevän koiran kanssa se ohjaamisen tarpeellisuus vain korostuu! Muuten se etenee hyvin nopeasti väärälle esteelle!

Mutta treenit meni hyvin ja vasta luinkin erään parsonistin blogista, että tehdäkseen nollia kisoissa, on tehtävä nollia treeneissä, joten tästä se alkaa. ;) Meillä on vielä yhdet treenit Foxyn kanssa ennen kisoja ja sitten onkin pitkä huilitauko koko huhtikuun, kun ei kisata ollenkaan. Tehdään vaan huippuja treeninolllia sitten!! Eli nyt se makkara kauniiseen käteen ja ohjaamaan eikä olettamaan... Näin se kalikka kapsahtaa omaan otsaan takaisin kerta kerran jälkeen. Tarkoitan siis että kerta kerran jälkeen sitä palaa muistuttamaan itselleen tuosta samasta asiasta ettei agilityä voi harrastaa silmät ummessa löysäillen jossain siellä keskellä kenttää ja olettaen että kyllä minun koira osaa... :P

Treeniryhmän veto meni kans ihan kivasti, laitoin ensin ryhmäläisten mielestä rataan tutustuessa kimurantin putki-A-hässkän (heh, vähän epiksiä matkien, tai aika paljonkin!) joka meni kuitenkin kaikilla ihan nappiin!! Oltiin niin iloisia sekä koirakot että ohjaaja :D Sitten vaikeutin seuraavaa radan pätkää rikkahippusen tai oletettavasti rikkahippusta enemmän, sillä sitä ei kukaan mennyt ekasta jos ei aivan tokastakaan (tai kuudennesta...) kerrasta ihan oikein. Ryhmän rauhallisimmalle parivaljakolle sen sijaan tuokin hässäkkä meni tosi näpsään. :) Mutta saivatpahan ohjaajat taas liikutella jalkojaan enempi koiran tahtiin :) Viime viikolla harjoittelemamme putkitreenit oli selvästi jääneet sinne takaraivoon, sillä putkien kanssa ei ollut kellään mitään ongelmaa.

Nyt pitäisi melkein Foxyn kanssa päästä hallille ainakin kerran, mielellään kahdesti ihan omin päin hallille treenaamaan vauhdikkaita kontakteja ja putkihässäköitä. Ennen niitä 27. päivän kisoja siis.

Se pieni tehotyttö