Pujotteluniksit

Kuinka saada Lisalle - joka on läheisriippuvainen, heikko itsenäisessä työskentelyssä, hieman rauhaton ja vilkas kun tehdään töitä - aukoton, monipuolinen ja itsenäinen pujottelu?

Näkisin että treenaus tulisi aloittaa itsenäisen suorituksen vahvistamisesta. Se muutenkin olisi kuulunut ihan alkuaikojen harjoitteluun, mutta sitä vain ei ole koskaan Lisalle tullut vahvistettua. Tämä koskee siis ihan kaikkea este-suorittamista. Lisan eteneminenkin on ollut heikompaa kuin aiemmalla kisakoirallani Foxylla, sen olen saanut ihan kohtuullisen toimivaksi mutta eteneminen onkin helpompi nakki mitä tulee irtoamiseen ja itsenäisyyteen verrattuna sivuirtoamiseen, josta tässä todella on kyse. Että koira kestää ohjaajan voimakkaan poistumisen sivulle pysyen koko ajan sen näköpiirissä.

Lisalle on tiukka paikka kun se näkee minut silmäkulmastaan kauempana kuin mitä se on odottanut tai mihin se on tottunut. Paimenkoirilla tämä taas on synnynnäinen ominaisuus, niillä on yleisesti ottaen hyvä sivuirtoaminen, vaikka poikkeuksia varmaan sielläkin. Terrierillä ominaisuus olisi varmaan keskitasoa (kaikkia agilityrotuja? ajatellen) parempi, mutta vahvistusta kaipaava. Sen sijaan jos koiralle vahvistaa vain lähityöskentelyä, sitä tulee myös todennäköisesti saamaan jatkossakin.

Tietämättäni ja ymmärtämättäni opetin Foxylle voimakkaasti etenemistä ja itsenäistä työskentelyä, se oli aloittelevan silmissä tuolloin ihanne: Itsekseen, melkein ilman käskyjä tai ohjausta toimiva koira joka lukee rataa tehokkaasti itse - Foxylla oli myös siihen hyvät lähtökohdat. Lisaa taas aloitin ohjaamaan olevinaan jo jotain oppineena ;) Ja koetin toimia pitkälle päinvastoin kuin Foxyn kanssa, olettaen, että lähtökohdat ovat jotakuinkin samat. Mutta kuinkas kävikään, voin kai vain todeta, että niin meitä kuin koiriakin löytyy moneen lähtöön!

--

Ajattelin siis nyt, jos itsenäisyyttä alettaisiin vahvistamaan ihan vaan jollain pikkujutuilla. Etupalkkaa hyppyjen taakse, ja otan itse sivuetäisyyttä molemmin puolin. Samaa kontakteille ja esim. pöydälle, vaikkei me sitä olla muutenkaan pahemmin treenattu.

Kontaktit ja pöytä mahtaa itse asiassa olla helpoin harjoitella sivuetäisyyttä, jos alastulot on varmalla pohjalla, sitä suorittaessaan koiralle on selkeää milloin ollaan vielä esteellä ja milloin sieltä saa taas poistua ohjaajan luokse, suoritusvauhdillakaan ei ole merkitystä ja jos tosiaan ne alastulos on vahvat onoffit, se myös kestää heti aluksikin melko voimakasta sivuirtomista, josta pääsee sitten palkkaamaan ruhtinaallisesti.

Hypyllä liian voimakas sivuetäisyys voi johtaa kieltämiseen tai jos koira kuitenkin hypylle ehtii, niin esim. riman tippumiseen, kun tuleekin kiire ohjaajan luokse. Putkessa taas koira ei edes näe, minne asti ohjaaja ehtii ennen ulos tuloaan, joten se on vähän yhtä tyhjän kanssa vaikka hyvähän sitäkin on harjoitella.

Joten kontakteilla aloitetaan. Sitten siirrytään hypyille ja muille hyppy-esteille, näihin voinee sujuvasti yhdistellä esim. putki-hyppy-suoria.

Ja lopulta sitten kun vaikuttaa, että kestää sitä etäisyyttä paremmin ja paremmin, voidaan lähteä vahvistamaan sitä pujottelulta irtoamista. Samalla voidaan toki jatkaa itsenäisen pujottelun vahvistamista pienellä sivuetäisyydellä ja sen lievällä kasvattamisella.

--

Etäisyys kuitenkin on vain yksi seikka vahvassa pujottelussa. Toinen on toimivat sisäänmenot. Näitä me aloitettiin taas treenaamaan eilen ottamalla pitkästä aikaa esiin ohjurit. Lisa ei kestänyt niitä ollenkaan... aluksi vain suora lähestyminen onnistui, sitten umpikulmat joten kuten (välillä tuli edelleen ali tai yli) ja aivan lopuksi otettiin hyvin hitaita namipalalla avustettuja lähestymisiä avokulmaan. Nopeat lähestymiset avokulmaan johtivat aina ohjurin yli hyppäämiseen. Se ei käsittänyt ollenkaan miksi sinne oli laitettu hyppyjä sekaan.

Välillä siis autetaan ohjureilla ja sinnikkäästi jatketaan tätä niin, että sekä avo- että umpikulmat alkavat näyttää juuri niin hyviltä kuin millaisiksi ne haluan.  Siis niin, että huolimatta ansaesteistä tai etäisyydestä esteelle koira osaa käskyn kepit ja hakee ne joka kulmasta minun sijainnistani tai liikkeestäni huolimatta.

--

Jotain jo osataan: Lisalla on erinomainen sieto pujottelulla takaaleikkauksille, kun aloitetaan voimakkaasta umpikulmasta ja ohjaaja siirtyy pujottelun oikealle puolelle. Se sietää myös jonkin verran vastaan kävelyä juuri tässä tilanteessa, mutta on oppinut suorittamaan sen hyvin paljolti samalla tavalla joka kerta. Ei esim. kestäkään sitä, että jäänkin umpikulmalle vietäessä ohjaamaan vasemmalta.. voi huokaus.

--

Pujottelulla voi keksiä kikkailuja melkein loputtomiin. Juurikin vasten kävely, pujottelun editse, sivuitse, läpi jne. kulkeminen koiran pujotellessa, valssit, edessä leikkaukset, takaleikkaukset, syötöt, niistot ja kaikenlainen ansoittelu (putket, kontaktit, namit ja lelut).