Piteån näyttelyssä

Tilan puutteen vuoksi Foxy sai matkustaa Esan kanssa takapenkillä, rauhoittui välillä ja läähätti välillä. Harmittaa äärettömästi tuon(kin) takia...

Lisa sai jäädä autoon odottamaan, kun lähdettiin Foxyn ja Joren kanssa tutkimaan näyttelyaluetta. Minua ahdisti aivan kamalasti Joren käytöksen takia. Se oli taas todella kiihtynyt ja kiihtyneisyys vain pahentaa käytösongelmia. :( Ensin moikattiin Annaa, jolle olin kyllä Joresta jo kertonutkin. Jore tervehti sitä ensin iloisesti häntä heiluen ja lopuksi koetti näpätä sormesta. Jep, jep... terveystarkastuksessa täti ei edes uskaltanut katsoa hampaita, kun Jore murisi.

Karlssonin Anne pyysi saada sitten vähän enempi käsittellä Jorea, kun kerrottiin minkälainen se on, tykkäsi tyypistä ja harmittelikin sitä, kun luonnetta oli vähän liikaa. Annella oli varmat otteet, mutta Jore ehti silti napata häntäkin sormesta. Kerron nyt tämän kaikessa kauheudessaan, sillä toivon kovasti, että päästäisiin tästä joskus yli ja ehkä joku joskus tästä opppii jotain... Anne antoi lainaan ketjullisen näyttelyhihnan, joka toimikin kivasti kehässä.

Jore kävi kehässä ensin (eri kehä kuin muilla parsoneilla ja eri tuomari siis myös, joka näin ollen arvosteli vain pennut) tuloksena ROP pentu kunniapalkinnolla, pentuja oli siis vain yksi. Tuomarina toimi Anette Bystrup ja Esan äiti esitti Joren, koska jännitin itse kamalasti sen takia, enkä varmasti olisi osanut suhtautua mitenkään mahdolliseen murinaan ja näpsimiseen. Kaijaakin Jore yritti komentaa jonkin verran, kun he treenasivat seisomista ja kulkemista ja ihan vaan olemista, mutta aikansa kehää Kaijan kanssa odotettuaan, Jore rauhoittui sen verran, että Kaija olikin jo ihan ok kaveri, onneksi. Jore kulki todella nätisti hihnassa, mutta muristeli tuomarille, joka ei kuitenkaan ottanut sitä kovin vakavasti. Tuomarin vinkulelu taisi pelastaakin paljon ja Jore totesi lopulta tuomaritädinkin ihan mielenkiintoiseksi tyypiksi. Arvostelu oli hieno ja kuului siis näin:

Maskulin, massor peppad, härlig utryck, fullt huvud, välburna öron, väldig definierat stop, prima saxbett, väl utfyllt front, härlig hals o överlinje, välvinklad, skulle önska lite högre ansatt svans, bra päls för åldern, utm. men ofärdig bak men bra för åldern.

Suomeksi jotain tällaista:

Maskuliininen, runsaasti luonnetta tms., täyteläinen pää, hyvin kannetut korvat, hyvin selkeä otsapenger, täydellinen saksipurenta, hyvin täytynyt eturinta, upea kaula ja ylälinja, hyvin kulmautunut, toivoisin korkeammalle asettunutta häntää, ikäisekseen hyvä turkki, erinomainen, mutta vielä keskeneräinen takaosa, mutta ikäisekseen hyvä.

Hännästä mainittiin varmaankin, koska Jore piti sitä hyvin alhaalla koko pöydällä olon ajan, muutoinhan Joren hännänkiinnitys ja sen kiinnitys kohta on aivan priima, siitä ei pitäisi olla sanomista. Jore toivotettiin tervetulleeksi isoon kehään päivän päätteeksi, jonne ei kuitenkaan jääty, kun omat kehät olivat oli jo puoli yhteentoista mennessä ja BIS-kehät olisivat alkaneet vasta kolmelta, Ilsekin oli tässä vaiheessa jo tosi väsynyt, Esasta puhumattakaan. En oikein osannut iloitakaan hienosta tuloksesta, kun kyseessä tuo on tuommoinen kauhea murisija ja vielä ensimmäisestä omasta pentueesta :( Noh, näyttelykesää tästä ei siis Joren osalta tule, tuskin mitään yhtäkkistä ihmeparantumista on tapahtumassa.

Luulen, että me lähdetään nyt harjoittelemaan ihan vaan sosiaalistamista, ei siis käsittelyharjoituksia, vaan että koira tottuu ihmisten ja koirien läsnäoloon ja oppii rauhoittumaan, olipa väentungos tai tilanne aivan mikä tahansa. Haittaa ei varmaan tekisi sekään, että Jorelle löytyisi se jokin oikea palkka, jonka se kokee niin ihanaksi, ettei muulla väliä. Parempi niin, että se palkka on myös jotain sosiaalistavaa, yhteistä leikkiä tms. Kotonakin vieraiden kanssa Jore on lutunen löttö ja rakastaa paijailua, silloin kun se on rauhallinen ja muut ovat rauhallisia. Se osaa nimittäin kiihtyä ja helposti.

No, tästä selvittiin ja saatiin paljon hyviä neuvoja ja harmitteluja. Foxyn vuoro koitti myöhemmin, tuloksena EH, tuomarina Per Kr Kvivesen, erittäin tarkka tuomari Norjasta ja arvostelu olikin siksi mukavaa luettavaa:

Utmärkt typ men i största laget, mycket bra huvud, korrekt bett & öron, bra hals & överlinje, välutväcklad kropp, välvinklad, rör sig lätt, lite högt på baken, tillräckligt steg, utmärkt päls, temperament ok.

Kisan voitti Karlssonin Annen Povel ja VSP narttu oli samoin Annen narttu, Povelin tyttö :D Että isot onnittelut vain siihen suuntaan. Big congrats Anne, for a successfull day in Piteå yesterday!