Kasvilääkintää ja Lisa koepupuna

Olen aina ollut jonkinlainen kasvilääkinnan kannattaja. Kannattaja enempi kuitenkin, kuin varsinainen käyttäjä, vaikka kurlaankin suolavedellä, kun kurkku alkaa vähänkään oireilla ja pistän valkosipulinokareet korviin pumpuliin käärittynä, jos korvaan koskee. Äitini on näitä konsteja käyttänyt ja ollaan ne koko perheen ja suvunkin voimin toimiviksi todettu. Äitini laittoi minut myös lapsena aina juomaan kuumaa mustaherukka mehua runsaalla hunajalla kyllästettynä, kun flunssa oli aluillaan. (kotoa lähdettyäni en tosin ole vapaaehtoisesti kuumaa mustaherukka mehua enää juonut... heh) Montaa muutakin juttua, tiedän, olisi hyvä silloin tällöin suuhunsa pistää, kuten nokkosta, piharatamoa ja voikukkaa, mutta ne olen sitten (laiskuutani ehkä) jättänyt pihalle kasvamaan tai enintään kitkenyt pois ;)

Viikonlopun aiheena koulussa oli siis kasvilääkintä. Hyvinkin lähellä omaa sydäntäni tämä aihe eikä kyllä tehnytkään vaikeuksia keskittyä asiaan. Vaikka sellaisia ongelmia nyt ei muutenkaan ole näiden viikonloppujen aikana ollut :) Pureuduimme samalla myös koirien ruokintaan, toinen minulle tärkeä asia ja muutamia asioita tulikin uutena ja erityisesti tärkeitä neuvoja omaa tulevaa työtä ajatellen. Hieronnan lomassa on sitten rahkeita antaa myös ravitsemusneuvontaa ja muutenkin huoltaa koira sen kokonaisvaltaista hyvinvointia ajatellen - luontaislääkinnän voimin (ja miksei omistajankin!), eikä siis vain pelkkää lihashuoltoa.

Sunnuntaina sain ottaa Lisan mukaan kouluun, sille oli myös luvassa hierontaa. :) Kokemus oli oikeinkin positiivinen noin niinkuin seikkailullisessa mielessä, vaikka arvelinkin, ettei varsinaisia ongelmia tule, koska Lisa nyt on semmoinen mammantyttö, tyytyväinen siellä missä minä olen. Tunnustan nyt tässä, että annoin aamulla koiralle yhden rakeen aconitumia, suoraan suuhun. Ehkä vähän myöhässä, sillä olin jo ehtinyt alkaa liikehtimään lähtöä varten. Otin Lisan myös varmuuden vuoksi eteen istumaan ja kas - se ei läähättänyt koko matkan aikana, yhtään kertaa! :) Ei se nukkumaankaan varsinaisesti laittanut, vaan piti päätään pystyssä ja silmiä kiinni. Rauhoittui kuitenkin jopa makuulleen, eikä yrittänyt kuin muutaman kerran liikkua etupenkiltä taakse tai syliin, mutta niissäkään se ei ollut mitenkään erityisen määrätietoinen, vaan tyytyi etupenkillä oloon.

Liekö tuolla aconitumilla sitten ollut vaikutusta enää kun perille päästiin. Aikansa Lisa hönttäsi, nuuskutteli kasseja ja kävi tutkimassa kaikki huoneet mihin pääsi (keittiö pikkuisen huoletti, kun en koiraa nähnyt ja siellä on koko ajan pöydällä tarjolla keksiä sun muuta, mutta turhaan huolin, keksit sai olla rauhassa). Kuitenkaan mitään piippaamista tai varsinaista rauhattomuutta ei ollut, sellaista uteliasta hiippailua vain. Siihen se sitten rauhoittuikin pian syliin tai peitolle jonka hain tauolla autosta. Olin kyllä arvellut, että se yrittäisi enempi hypellä muiden syliin nukkumaan, mutta kaipa kun minä kerran annoin luvan tulla omaani, oli se paras paikka kuitenkin. Opiskelutoverit jopa kehuivat sitä yllättävän rauhalliseksi - sellaiset, joilla oli rodulla kokemusta ja myös sellaiset joilla ei. Hienosti se osasikin olla.

Iltapäivällä oli sitten hieronnan aika. Lisa pääsi hoidettavaksi, sillä olen ollut huomaavinani (viime viikolla treenien jälkeen) ettei se laukannut oikein rennosti vaan pomputti takaosaa toisinaan. Ensin käytiin koko terveyshistoria läpi niiltä kohdin ainakin kuin muistin / osasin kertoa: Voimakkaat juoksut, valeraskaudet, anaalivaivat nyt ehkä tärkeimpänä. Pomppuherkkyys yleensäkin ja joka tilanteessa, nykyinen silmien rähmintä sekä luonteestakin vähän. Liikunnan ja treenaamisen määrä, sekä tietenkin pennut, rokotukset, madotukset jopa nuo vuoden takaiset tappelut ja mitä kaikkea tässä nyt on ollut. Lisa seisoi pöydällä sen aikaa ja olikin ihan rauhallinen. Sain kehotuksen antaa koiralle lisää rasvaa... Ja tosihan se on, että sitä se tarvitsee, eikä vain lihaa. Järjellähän tämä oli ihan selvitettävissä, joskus sitä ei vaan tajua! Nyt siis kaupasta voita (tietenkin suolatonta), läskiä ja ihraa. Naminam... :) Talvella olen läskiä joskus tarjonnut, mutta siinäpä tuo meidän rasvatarjonta, muu tulee lihan ja luiden mukana, joten tosiaan enemmänkin saisi ja pitäisi tarjota. Kasviöljyä / öljyjä ne saa kyllä, mutta se ei tuota varsinaista rasvan tarvetta tyydytä.

Sitten olisikin jo pitänyt laittaa makuulleen tai oikeastaan kyljelleen. Maatemeno onnistui vielä, mutta kyljelleen se ei olisi halunnut mennä. Jotta Marjut pääsi kuitenkin käsittelemään selän ja etsimään mahdollisia ongelmakohtia selkärangasta mitkä saattaisivat viitata esim. sisäelinvaivoihin, laitoin Lisan itse kyljelleen, kun oltiin ensin koko luokan voimin haukoteltu ja hoihhoijaateltu (minä tietenkin jännitin, ettei se auttanut kyllä hoitoa yhtään!). Kyljelleen menosta alkoi takajalkojen täryytys (hyvin tyypillistä terriereille, toivottavasti omien kanssa tästä päästään eroon kun tarpeeksi paljon tulee käsittelykertoja, helpottaisihan se hoitoa huomattavasti), joka lakkasi vain hetkittäin. Olin itse koiran kanssa ja pitelin sitä etutassusta ja silittelin päätä. Silmiään se kuitenkin laittoi kiinni, eikä sen enempää tilannetta stressannut. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Lisaa hierottiin muualla kuin kotona ja toinen kerta jonkun muun kuin minun toimesta, joten mikään kokenut hierottava se ei ole.

Selkärangasta ei löytynyt mitään johon koira olisi reagoinut. Lisalla lonkat voisivat olla paremmin liikkuvat, tämä huomattiin niveliä mobilisoitaessa. Ne siis mahdetaan kuvata nyt kesän aikana, ennenkuin aloitetaan kisaamaan enemmälti. Vasemman polven kohdilta löytyi jotain myös - lumpio ei tosin ollut löysä, vaan ongelma saattoi olla lihas- /jänneperäinen. Pomputtaminen tai oikeammin pompahtava laukanvaihto on minusta kuitenkin yleensä kuitenkin alkanut oikealta puolelta, pitää vielä tarkkailla asiaa.

Edessä jumissa oli kovastikin oikeanpuoleisen jalan, jos en aivan väärin muista, iso liereä lihas, joka kuuluu syviin lihaksiin ja se siis pullotti tai sai kolmipäisen olkalihaksen pitkän pään pullottamaan. Mahtanee olla kontaktitreenin tulosta ja neuvona oli venytellä koiraa enemmän.

Samalla opiskelijoita pommitettiin lihasten ja luuston tuntemuksen kysymyksillä, useampaankin osasin vastata, mutta kyllä pää välillä löi ihan tyhjää...

Kaikki koiramme saivat vapun tienoilla rokotenosodit homeopaattisena hoitona ja tuota hoitoa jatketaan nyt vielä liuoksen laimennoksella ja seurataan sen mahdollisia vaikutuksia. Tuon avulla voisi olla mahdollista, että hormonaalinen toiminta heikkenisi ja myös silmien rähminen loppuisi. Toivotaan parasta ja katsellaan sitten jatkohoitoa, jos tarpeen. Muutoin ei Marjut koirasta vikaa löytänyt. Hormonaaliset ongelmat hän totesi myös jalan heijastealueiden kautta ja niihin siis viittaa koko koiran käytös; uroskoirien päät sekaisin saavista juoksuista maitorikkaisiin valeraskauksiin ja noiden mukana tietenkin myös mielialan ailahtelut.

Tällaista opittua tällä kertaa, nyt pitäisi taas paneutua syvällisemmin kirjoihin, lihaksisto ja luusto kun saisi olla vielä paremmin hallussa itsellä...

Koulutustilojen takapihalta aukeaa hermosat voikukkaniityt, siis kauniit :) Otin Lisasta kuvia siellä kirmaamassa, ja tästä piti tulla kaunis voikukan täyteinen postaus, mutta tietokoneen kortinlukijoissa on pahasti häikkää, enkä saa kuvia ladattua koneelle. Ehkä joskus taas, jos sittenkään - toivottavasti ei sentään tarvitsisi uutta konetta laittaa. Tämäkään reppana kun ei ole kuin vasta 2,5v vanha, jos ei aivan sitäkään.

Mutta nyt ulos kitkemään niitä lääkekasveja - mutta jos tällä kertaa jokusen ottaisi ihan käyttöönkin asti... :) Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja hui, kolmen päivän päästä lähdetään reissuun...!!