sai Lisa eilen. Tai ei onneksi päähän, vaikkei sekään kaukana ollut :( Esa heitteli nimittäin terassilta pois vielä viimeisiä keittiöremontin jämiä ja oli ajatellut, että saa ne nopeammin lastattua, kun ensin heittelee ne maahan ja sitten nostelee tiilet kottikärryihin.
No koirathan oli tietenkin pihalla myös, tosin aivan eri paikassa eikä Esa muutenkaan hoksannut niihin kiinnittää huomiota. Ne kuitenkin alkoivat juoksemaan rallia pihalla ja lähestyivät uhkaavasti Esan työpistettä ja juuri kun ehdin huutaa "VARO!" Lisa ja Foxy olivat ehtineet rappujen ja kottikärryn väliin - kuului ulahdus ja Lisa nilkuttaa nolona häntä koipien välissä pois. Kyllähän siinä jo maailmanloppu vilahti silmissä; seitsenkiloinen koira saa melkein samanpainoisesta tiilestä tällin. Lisa piti koko oikeaa jalkaansa jäykkänä ylhäällä olkapäästä asti ja olan tienoilla näkyy tiilen jättämä punainen jälki.
Sisälle sitten siitä ja kylmähoitoa. Lisa linkutti aika voimakkaasti, mutta laittoi jalkaa kuitenkin maahan, pisti heti pötkölleen kun pääsi olohuoneeseen, jotenkin sekin tuntui niin luonnottomalta.. Hain papupussin pakkasesta ja otin koiran syliin ja siihen se rauhoittui, kun huomasi, että sitä hoidetaan. Tovin verran painoin kylmää ennen kuin edes uskalsin tutkia jalkaa. Sylistä päästettyäni Lisa kuitenkin jo varasi jalalleen, varoen tunnustelin sitä ja jalkaa sieti taivuttaa eri suuntiin ja painella nivelen kohdilta ilman että koira reagoi kuinkaan. Pelkäsin nimittäin pahoin, että isku oli sattunut suoraan olkaniveleen. Jonkun ajan päästä kokeilin jalkaa uudestaan ja olkanivelen yläpuolella lihaksessa tuntui selkeä kohouma, olkanivelestä ehkä puolitoista senttiä pään suuntaan. Että tuuria oli kyllä matkassa valtavasti. Ensinnäkin, ettei tälli tullut tiilen kulmasta - päättelin sen värin leviämisen perusteella, sitä oli isommalla allalla, jolloin tiili on todennäköisesti vain "pyyhkäissyt" ennemmin, kun osunut kulma edellä - ja että se oli osunut vain lihakseen, eikä vaikka päähän, niveleen tai luuhun. Kammottaa ajatellakin... Illasta Lisa linkkasi enää vain hyvin kevyesti, eikä turvotustakaan tullut sen kummemmin, se pieni kohoumakin siitä hävisi tovin kuluttua.
Tänään Lisa varaa jalalle jo normaalisti ja antaa myös käsitellä. Joten emme varmaan lähde edes viemään lääkäriin vaan kotihoidoilla mennään ja annetaan tytön nyt pari päivää vaan lepäillä. Että säikähdyksellä taidettiin selvitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti