Pääsin livahtamaan hetkeksi aikaa Lisan kanssa kentälle ennen iltatoimia :) Ulkona oli kamala vesisade ja myräkkä, mutta eipä tuo niin haitannut - kumpaakaan - ennen kuin jäähdyttely lenkillä, jolloin Lisa oli ehkä maailman surkein olio ja olin jo aikeissa kaapata sen syliin jossain vaiheessa loppumatkasta.
Otettiin samaa rataa lähes tulkoon kuin mitä Foxykin videoilla teki, putki vain eri kohdassa ja suorana (pimeää kulmaa siis harkattiin) ja hypyt myös kauempana kontakteista. Kontaktit pelitti hienosti, "rätätä" tullaan alas aina, menin lujaa tai hitaasti, pysähtyy yleensä, ei aina, mutta vaadittaessa kyllä. Puomilla meinaa edelleen himmata ja jäädä liian ylös, joten pitänee ottaa perusasentoa vielä treeniin.
Meillä edellisellä kerralla tuotti aivan äärettömän suuria vaikeuksia välistävedot. Ne vaan ei onnistuneet, ei mitenkään. Sain sitten Lisan suorittamaan saman estejärjestyksen ottamalla sen vastaan toiselta puolelta, ajoittamalla hyvin tarkasti ja olemalla itse turkasen nopea. Se kun on sekunnissa kädessä, jos ei tiedä mitä pitää tehdä seuraavaksi tai muuten vain ole ajoissa. No, se nyt oli ihan vain ongelman välttelyä, koska nehän oli sitten takaakiertoja, eikä välistävetoja. Kokeiltiin tänään sitten taas ihan noita perus välistävetoja ja ne meni edelleen todella surkeasti.... "hyppy - tässä!" -käskyillä, käsillä näyttämällä, kropan kierrolla, alas menemällä jne jne. yritelmillä sitä taas tahkosin, kunnes keksin jättää äänen pois. Lisan ollessa kyseessä ääni ilmeisesti kannustaa sitä sen verran, että se unohtaa / jättää seuraamatta kropan liikkeen ja vaan etenee hullun kiilto silmissä jos esteitä on näkyvissä (Oikeasti se on aika huvittava näky; sitten kun se on lopettanut sen hullunlailla etenemisen, se tulee vinkuen luokse että nytkö, nytkö, teinkö oikein, missä pallo??!). Mutta siis, heti kun keskityin vain siihen ohjaamiseen ja liikkumiseeni ja jätin äänen pois - niin voilá!! Se reagoi todella herkästi kaikkeen!! Oltiinpas me iloisia tästä oivalluksesta :) Videota ei valitettavasti heru - aikaa oli niin vähän, etten kehdannut alkaa toteuttamaan ideaani lastenvaunujen kuomun alle kätketystä kamerasta, vaan mentiin ihan vaan pelkän pallon kera.
Lisan kanssa on taas saanut ihan erilailla käyttää päätään ja tosiaan miettiä miten koiraa ohjataan ja jos ja kun se ei toimi, niin mitä itse tekee väärin. Aika hauskaa oikeastaan ja niin palkitsevaa, kun se sitten meneekin lopulta hyvin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti