Mutta pitkä matka on vielä siihen, että kisoissa nähdään edes tällaisia kontakteja, näistäkin kun minä löydän vaikka kuinka paljon vikaa... Mutta no, kuten tässä joku aika sitten Esalle totesin, olen ihan liian kriittinen oman suorittamisen kanssa. Minulla on jokin kunnianhimoinen (ja vielä kaiken lisäksi todella epämääräinen ja ailahteleva) visio siitä, millaiselta meidän menon kuuluisi radalla näyttää. Ja oikeastaan sen oman hauskan pidon, nauttimisen ja oppimisen kustannuksella. Vaadin ja haluan ihan liikaa kun vähempikin riittäisi tuottamaan sellaista tulosta mihin olisi jo aivan tyytyväinen. Parhaimmat suoritukset radalla olen onnistunut loihtimaan silloin, kun keskityn vaan fiiliksellä tekemiseen, enkä siihen miltä kaiken pitäisi näyttää ja miten jokin pitäisi tehdä.
Niin että pitäisi ja pitäisi, miksi pitäisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti